Kaikki kirjoittajan Mari-Anna artikkelit

Kuka omistaakaan kaupungin omaisuuden?

Etelä-Uusimaa

12.7.2012
Mielipide
Pia Flores:
Kuka omistaakaan kaupungin omaisuuden

Kaupunginhallituksen jäsenten, Ulf Heimbergin ja Björn Siggbergin, julkisesti käymä sanakopu Koy Ruukkiasunnot -yhtiön kiinteistöjen myyntipäätöksestä on ollut mielenkiintoista luettavaa. Siggberg ei pitänyt tätä myyntipäätöstä hyvänä ja tuo mielipiteensä esille sekä EU:ssa että Västra Nylandissa. Heimberg Västra Nylandissa esittämässään vastineessaan on järkyttynyt koska Siggberg, myydyn Ruukkiasunnot Koy:n puheenjohtaja, on arvostellut omistajan tekemää myyntipäätöstä.

Hetkinen – omistajan tekemä päätös? Kunnan omaisuushan on viime kädessä kuntalaisten yhteisessä omistuksessa, ei kaupunginhallituksen tai virkamiesjohdon omistamaa!

Björn Siggberg on kuntalainen ja kuntalaisena hänellä on oikeus arvostella tehtyä päätöstä ilman että kaupunginhallituksen puheenjohtaja julkisesti moittii häntä. Jokaisella kuntalaisella, jonka mielestä 18.6.2012 tehty myyntipäätös ruukkiasunnoista on virheellinen, on oikeus tehdä oikaisuvaatimus.

Heimberg ei voi poistaa Siggbergin kuntalaisoikeuksia vetoamalla yksityisyrityksen hallinnon periaatteisiin. Kaupunginhallitus on tehnyt ruukkiasunnoista myyntipäätöksen mutta tämä päätös ei ole saanut laajaa kannatusta kuntalaisten eli omistajien piirissä. Itse asiassa vastustus on todella suurta ja on kummallista, että tästä huolimatta kaupunginhallitus ei halunnut käsitellä esim. asukasyhdistysten puheenjohtajien ehdotusta Koy Ruukkiasunnot omistuksen uudelleen järjestämiseksi.

Ovatko kaupunginhallituksella ja virkamiesjohdolla menneet puurot ja vellit sekaisin? On todella pelottavaa jos päättäjät ja virkamiesjohto ovat unohtaneet olevansa kuntalaisten edustajia. Toivottavasti kuntalaiset osaavat kiinnittää tällaisiin asioihin huomiota ja tehdä valistuneita valintoja syksyn kunnallisvaaleissa.

Pia Flores

Ruukkiriita paljasti myös tarpeen äänestää

Etelä-Uusimaa

Mielipide

14.10.2012

Mikka Soivio

Raasepori pääsi vaihteeksi Helsingin Sanomien palstoille (HS 9.10.), mutta kenellekään tuskin tuli yllätyksenä, että teksti ei ole ollut kovin mairittelevaa luettavaa: esiin nousivat niin kaupungin huono hallintotapa kuin viestintäkulttuurikin ja hallinto-oikeuden professori Mäenpää näki tilanteessa suoranaista kunnallisen demokratian aliarvioimista – todeten, että vastaavassa tilanteessa on turha ihmetellä äänestysprosentin alhaisuutta.

Itse näkisin, että oli vain ajan kysymys, milloin mainitut ongelmat sekä kuntalaisia väheksyvä asenne tulisivat näin laajemminkin esiin. Ne kun eivät yksinkertaisesti kuulu 2000-luvun sivistysvaltioon, kuten allekirjoittanut on jo aiemminkin tuonut esiin. Nyt tätä hallintotapaa Raaseporissa ajaneet vastuuhenkilöt ovat aiheuttaneet kaupungillemme kenties korjaamatonta vahinkoa, kun tilanne on – kaikista heidän ”pidetään ongelmat sisäisinä” -pyrkimyksistään huolimatta – vihdoin noussut keskusteluun niin paikallislehdissä ja -radiossa, YLE Uusimaassa kuin HS:ssakin. Tosin, parempi kuitenkin näin.

Avoimuutta suoranaisesti karttava hallintotapa on – ikävä kyllä – ollut Raaseporin perustuskivissä jo sen syntymästä saakka, eikä siihen olla onnistuttu (haluttu / uskallettu?) puuttumaan ensimmäisen valtuustomme toimesta: kaupunginhallituksen ja -johtajan yhteisiin tekemisiin tai asioiden käsittämättömään valmisteluun ei olla puututtu juuri lainkaan. Tämä tilanne vaatii kuitenkin muutoksia ja tarvitsemme valtuustoon ihmisiä, jotka uskaltavat puhua asioista niiden oikeilla nimillä ja jotka varmistavat (jos suinkin mahdollista), että uusi valtuusto ei jää samaan onnettomaan alisteiseen asemaan, kuin missä se nyt on enemmän tai vähemmän ollut.

Jotta Raasepori tästä suosta nousee, tulisi meidän nyt vaaleissa varmistaa, ettei kaupunginhallitus jatkossa enää istu nykyisessä kokoonpanossaan ja että valtuustosta löytyy oikeat henkilöt perehtymään asioihin ja kantamaan vastuunsa kaupungin päätöksentekoprosesseista. Tämä vaatinee myös nyt kunnassamme vallalla olleen kaksipuoluejärjestelmän (RKP / SDP) murtamista.

Mäenpään mainitsema äänestysaktiivisuus on kuitenkin osittain myös asian ydin: jos äänestysprosentti pysyy alhaisena, on suurempi todennäköisyys, että sama meno jatkuu tulevaisuudessakin – mikä lienee myös nykyisen johdon oma toive. Äänestämättä jättäminen kun tukee nykytilanteessa niitä henkilöitä ja puolueita, jotka omalta osaltaan ovat tämän tilanteen mahdollistaneet, sillä valtuuston valtasuhteet muuttuvat vain kuntalaisten äänillä. Huomautettakoon vielä, että nykyinen vallanjako ei ole johtanut alueellamme minkäänlaiseen kehitykseen tai elinvoiman kasvuun, kuntalaisten tasapuolisesta kohtelusta puhumattakaan. Lienee perusteltua myös kysyä, onko koko alueen kehittäminen ollut nykyhallinnon todellisia tavoitteita lainkaan?

Miikka Soivio
FM, kuntavaaliehdokas
Kokoomus

Raasepori -Suomen Absurdistan

Etelä-Uusimaa

21.10.2012
Mielipide
Kati Sointukangas:
Raasepori – Suomen Absurdistan

Ruukkiasuntosotku on oiva esimerkki Raaseporin kehittämisen lyhytnäköisyydestä ja jäykästä ajattelusta. Päätös myydä ruukkiasunnot yhdelle yrittäjälle ja rikkoa toimiva maaseutuyhteisö ei ole taloudellisesti eikä sosiaalisesti kestävä ratkaisu.

Kansallisella tasolla on presidenttiä myöten herätty pohtimaan keinoja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn ja yhteisöllisyys mainitaan yhtenä näistä keinoista. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan toimi ylhäältä alaspäin annettuna toimintamallina. Se on dynaaminen, vapaaehtoisuuteen perustuva tila, joka vaatii suotuisat olosuhteet ja parhaassa tapauksessa, kuten meillä, se kasvattaa vankat juuret. Yhteisöllisyys ei myöskään vapauta valtiota tai kuntaa niiden sosiaalisesta vastuusta.

Tämän valtakunnallisen keskustelun valossa, vaikuttaa kehitys Raaseporissa absurdilta. Täällä ei ymmärretä olemassa olevan, itseään hoitavan yhteisön arvoa, ei syrjäytymisen ennaltaehkäisyn eikä paikallistalouden näkökulmasta.

Ruukkiasunnot ollaan myymässä nyt yrittäjälle, joka on luvannut satamäärin uusia työpaikkoja. Vaakakuppiin ei kelpuutettu olemassa olevaa työpanosta tai sitä innovatiivista potentiaalia, jota hyvinvoivassa yhteisössä on, varsinkin jos ihmiset tuntevat osallisuutta paikallistalouden kehittämiseen ja yhteisten asioiden hoitoon.

Olemassa olevan yhteisöllisyyden tukeminen kaltaisessamme maaseutukylässä ei pelkästään ehkäise syrjäytymistä, yhdessä innovatiivisen pienyrittäjyyden tukemisen kanssa se takaa myös maaseudun elinvoimaisuuden. Työpaikoista ei ole pitkään iloa, jos niitä ei luoda taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävälle pohjalle.

Kati Sointukangas
Fiskars kyläseura ry:n puheenjohtaja
kuntavaaliehdokas, Vihreät

Ruukkiriita näytti kunnan pulmat

Helsingin sanomat

Kotimaa

Tiistai  9.10.2012
Uutisanalyysi
Ruukkiriita näytti kunnan pulmat
Uutisanalyysi: Raaseporin ruukkiasuntojen kauppasotku paljastaa kunnan huonon hallintotavan ja viestintäkulttuurin, kirjoittaa HS:n kotimaantoimittaja Suvi Vihavainen.
Suvi Vihavainen HS

Kiista Raaseporin suojeltujen ruukkiasuntojen myynnistä saa uusia kier­roksia.

Nyt hermoillaan siitä, kauanko nykyiset kaupungin vuokralaiset saavat asua Fiskarsin ja Billnäsin entisten ruukkityöläisten asunnoissa.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (Ara) tyrmää Raaseporin suunni­telmat lyhentää asukkaiden vuokraoikeutta talojen myyntiprosessissa.

Viime viikolla Raaseporin kaupunginhallitus päätti hyväksyä esisopimuk­sen, jolla yli sata asuntoa siirtyy Billnäsin ruukin omistajalle.

Asukkaat ovat raivoissaan, sillä he näkevät kaupassa keplottelua.

Uuden kauppakirjan ehdot poikkeavat tarjouskilpailun ehdoista. Jälkim­mäisten mukaan nykyasukkaiden vuokrasuhteet jatkuvat vähintään kaksi vuotta kaupantekopäivästä.

Kauppakirjan mukaan aika alkaa kuitenkin kulua jo esisopimuksen allekir­joittamisesta.

Kaupunki pitää tätä kohtuullisena, sillä kauppaa pitkittävät asukkaiden va­litukset hallinto-oikeuteen. Valitusrumba voi kestää vuosia.

”Täytyy ottaa yhteyttä [Raaseporiin]. Meidän kantamme on, että aika läh­tee kulumaan lopullisen kaupan ajankohdasta, ei esisopimuksesta. Raase­pori on sitoutunut tähän”, päälakimies Jaana Huuhka Arasta sanoo.

Kauppa junnaa muutenkin, vaikka ehtoja on muutettu ostajalle edullisem­maksi.

Asuntojen ostaja Olli Muurainen ei suostu allekirjoittamaan esisopimus­ta, sillä liitteistä puuttuu maanvuokrasopimus, joka sisältää option maiden lunastamisesta.

Noin sata raaseporilaista vaati oikaisua myyntipäätökseen.

Oikaisuvaatimusten mukaan merkittävää kauppaa käsiteltiin kertomatta siitä kaupunginhallituksen esityslistalla, poliitikoille ei jätetty aikaa pereh­tyä selvityksiin ja kahdesta tarjouksesta pienempi voitti. Kaupunginhalli­tus hylkäsi oikaisuvaatimukset.

Raaseporin kaupunginjohtajan Mårten Johanssonin mukaan asukkaiden reaktiot ovat pettymyksen purkua, kun ostajaksi valittiin Muurainen eikä vuokralaisten edustama yhtiö.

Toisaalta kaupunkilaisten tunne, etteivät he pysty vaikuttamaan elinympä­ristönsä päätöksentekoon, ei näytä syntyvän ihan tyhjästä. Ruukkiasunto­jen kauppakiista paljastaa kunnan hallintotapaan ja viestintäkulttuuriin liittyviä ongelmia.

Kaupunki salasi aluksi esisopimuksen asuntojen myynnistä ilman, että tä­hän osattiin kertoa laillista perustetta. HS:n oli myös hankala saada nähtä­väksi asukkaiden oikaisuvaatimuksia.

Asukkaille järjestettyyn, kauppaa valaisevaan tilaisuuteen toimittajat eivät olleet tervetulleita.

Kunnan toimintaa säätelevät kunta-, hallinto- ja julkisuuslaki edellyttävät, että asioiden valmistelussa pyritään mahdollisimman laajaan julkisuu­teen. Kunnan on edistettävä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja osallis­tumisoikeuksia. Tärkeistä päätöksistä pitää tiedottaa.

Muuten liikutaan vähintään harmaalla alueella.

Asiakirjat ovat julkisia, ellei salaamiseen ole erityistä perustetta – ei siis sen mukaan, ovatko päätökset epämukavia ja onko julkisuudesta haittaa vai hyötyä.

”Yleensä kunnat pyrkivät kilpailemaan asukkaiden näkemysten huomioi­misesta, olemaan avoimia ja sitouttamaan ihmisiä päätöksentekoon”, sa­noo hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää.

Mäenpään mukaan pimittäminen yleistyy, kun päättäjät huomaavat teke­vänsä jotain, mitä on vaikea perustella julkisuudessa.

Salamyhkäisyys nakertaa kunnan uskottavuutta ja brändiä. Kuntavaalit lä­hestyvät, ja ruukkikauppaan pettyneet asukkaat julistivat hakevansa uutta kotikuntaa viime viikolla HS:ssa julkaistussa mielipidekirjoituksessa.

Nyt asukkaat ovat lähdössä tutustumaan Janakkalaan.

”On turha valittaa äänestysprosentin alhaisuutta, jos pyritään pitämään asukkaat pois päätöksenteosta. Se on kunnallisen demokratian aliarvioi­mista”, Mäenpää sanoo.

suvi.vihavainen@hs.fi

Ruukkiasuntojen myynti olisi suuri virhe…

Raaseporin kaupungin omistamalla Ruukkiasunnot Oy:llä on Fiskarsissa ja Billnäsissä suuri joukko historiallisesti arvokkaita asuintaloja, joista useimmat ovat yli satavuotiaita. Niiden tarjoamat vuokra-asumisen mahdollisuudet ovat vuosikymmenien saatossa luoneet eläviä kyläyhteisöjä, joilla on koko alueelle suuri kulttuurinen, sosiaalipoliittinen ja elinkeinoelämää tukeva merkitys. Nyt kuitenkin kaupungin virkamiehet haluavat myydä Ruukkiasunnot jollekin yksityiselle taholle.

 

Lue lisää täältä:

http://www.tammilehto.info/ruukkiasuntojen_myynti.htm