Kaikki kirjoittajan suvi artikkelit

Carolina: Hampaat hukassa

Carolinan toivekirjana on Painajaispuoti-sarjan – Hampaat hukassa. Ja toden totta, hampaat ovat kuin ovatkin hukassa. Mutta tässä jännitystä ja huumoria tarjoavassa kirjassa on hukassa paljon muutakin kuin vain vampyyrin hampaat. Ninni tarttuu toimeen ja alkaa selvittää Luukas-vampyyrin hampaiden kohtaloa. Siinä sivussa paljastuu muutakin…

Kuva Sara Riihiaho

”Valitsin tämän kirjan, sillä nämä kirjasarjan kirjat ovat hauskoja.”

Magdalena Hai: Painajaispuoti – Hampaat hukassa. Kuvitus Teemu Juhani, WSOY, 2019.

Valdur Mikita: Lingvistinen metsä

Helsingin Kirjamessuilla 28.10.2022 etelävirolainen semiootikko ja biologi Valdur Mikita esitteli virolaisen ja itämerensuomalaisen kulttuurin historiaan pureutuvaa kirjaansa Lingvistinen metsä (Sammakko, 2021). Se on Mikitan toinen suomennettu teos, ensimmäinen on Kantarellin kuuntelun taito (Sammakko, 2018). Haastattelijana ja tulkkaajana toimi Jenni Kallionsivu.

Virossa Lingvistinen metsä sai ilmestyessään yksimielisen mutta moniäänisen vastaanoton, ja se puhutteli laajalti virolaisia. Haastattelussa keskustellaan myyteistä ja siitä, miten virolaiset ovat eläneet esihistoriallisella ajalla. Minkälainen on itämerensuomalaisten yhteinen menneisyys; asumisen ja olemisen paikat ja niiden erot? Mikä tekee virolaisista virolaisia? Virolaisia on pidetty metsäkansana, onko suhde metsään muuttunut? Puhutaan myös nuorista ja elämän tarkoituksen etsimisestä. Entä jos tarkoitusta ei tiedä?

Valdur Mikita: Lingvistinen metsä, suomentaja Anniina Ljokkoi, 334 s. Sammakko, 2021.

Lingvistinen metsä on omalaatuinen ja yllättävä luonnon ja pienten kansojen puolustuspuhe. Anniina Ljokkoin kääntämän teoksen alussa on Mikitan tervehdys suomalaisille lukijoille. Itämerensuomalaisilla on edellytykset selviytyä ekokatastrofista, koska meillä on jäljellä kivikautisen keräilijän elämäntavan piirteitä metsissä kulkiessamme, kiitos synestesian, saunan ja sienikorin.”

Kirjaesittely: Fiskars on aina Fiskars

Fiskars on aina Fiskars – työläiselämää ruukkiyhteisössä on kattava kuvaus Fiskarsin ruukista ja sen työväen elämästä, työstä, asumisesta, arjesta ja juhlasta. Runsaasti kuvitetun teoksen ajanjakso ylettyy 1850-luvulta aina 1950-luvulle. Äänessä ovat ruukin työläiset, joiden muistelukset avaavat ruukin elämän todellisuutta eri vuosikymmeninä. Teoksessaan kirjailija, ympäristöpolitiikan professori Rauno Sairinen käsittelee myös ruukin elämän vaiheita, joista aiemmin on pääosin vaiettu.

Taltiointi Karjaan Antikvariaatissa 27.9.2022 järjestetystä tilaisuudessa, jossa Sairinen kertoo kirjansa kirjoittamisen vaiheista ja sen sisällöstä.

Rauno Sairinen: Fiskars on aina Fiskars – työläiselämää ruukkiyhteisössä, 254 s. Omakustanne, 2022.

Kirjaa saa ostaa näistä paikoista hintaan 35 e/kpl.
– Postitse Raunon nettisivulta: https://www.rsairinen.com
– Fiskarsin museo, Peltorivi 13.
– Cafe Antique, Fiskarsintie 352 C.
– Deka Studio, Fiskarsintie 360, Kasarmi 1852.
– Toppen Bokhandel, Kungsgatan 9, Ekenäs
– Karis Bok & Papper, Kauppiaankatu 24, Karjaa

Einar: Neropatin päiväkirja – Remppaa pukkaa

Einarin lukuvalinta Remppaa pukkaa kertoo Greg Heffleyn perheen vauhdikkaasta elämästä. Yllättäen tullut perintö mahdollistaa talon remontoinnin, ja siitä alkaa tapahtumien vyöry. Jokainen remonttia seurannut tietää, että vastaan tulee ongelmia – joihin pitäisi löytää vastauksia. Mitä kaikkea Gregin kotona tapahtuukaan? Pitääkö perheen muuttaa muualle?

Remppaa pukkaa on Neropatin päiväkirjojen 14. teos.

Kuva Sanni Riihimäki

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja – Remppaa pukkaa. WSOY, 2019

Haastateltavana Jenni Mikkonen

Tekstiilimuotoilija Jenni Mikkonen oli vuonna 2016 haastateltavana radiofiskarsissa. Tuolloin hän oli perheensä kanssa asunut kolme vuotta ruukissa,  Hasselbackassa. Elämä ja ympäristö olivat niin kohdillaan, että toisinaan itseään piti toppuutella, ettei hehkuttaisi liikaa uutta ympäristöään kavereille. Joskus tosin uskon puute meinasi yllättää, kun pimeänä ja kylmänä talvipäivänä ei puulämmitys aina mennyt ihan nappiin. Kelläpä menisi?

Nyt kaikkiaan kymmenen vuoden ruukissa asumisen jälkeen Jennin perspektiivi tähän paikkaan on kasvanut. Miltä elämä nyt tuntuu? 

Yhden asian Jenni Mikkonen muuttaisi, eli mikä meiltä puuttuu? Suvi Heino

Haastattelun ohessa keskusteltiin näin talven kynnyksellä ajankohtaisesta aiheesta, puilla lämmittämisestä. Milloin uunin pellit saa lämmityksen jälkeen sulkea, jotta lämmön saanti maksimoituu, muttei häkää pääse huoneeseen? 

Olisiko tarvetta info-oppaalle, joka kertoo turvallisesta ja mukavasta asumisesta? Tietoa muun muassa oikeasta lämmittämisestä, uunin tuhkien siivoamisesta ja niiden oikeaoppisesta hävittämisestä? Miksi lämminvesivaraajan pitää säätää vähintään 50-asteiseksi? Ja paljon muuta tiedettävää puutaloalueella asumisesta. Opasta odotellessa radio tarttuu aiheeseen ensi vuonna.

Vieraana Nathalie Ahlström

Radiofiskarsin syyskauden ensimmäisenä vieraana on Fiskars-yhtiön toimitusjohtaja Nathalie Ahlström. Fiskars Groupin kuulumisten lisäksi puheenaiheena on tietenkin tämä kotoinen ruukki ja sen tulevaisuus.

Lähialueen ruukeista moni on viime vuosina kasvattanut suosiotaan. Onko niistä tullut haastajia Fiskarin yhteisölle?
Pitkään ollut kehitys palveluiden keskittämisestä keskuksiin näkyy myös täällä. Voisiko kehityksen suuntaa muuttaa ja palvelujen karsimisen sijaan jo menetettyjä palauttaa takaisin?
Omavaraistalous on yhä useamman kyläläisen tavoitteena. Tullaanko myös jatkossa säilyttämään ruukin lähimetsät asukkaiden marjastus- ja sienestys- sekä virkistysalueina? Onko asukkaille luvassa peuran kaatolupia?
Mukana myös terveiset asukkaille.
Suvi Heino

KWUM – Katriina Nuutinen

ROHKEAT MATERIAALIYHDISTELMÄT PUHUTTELEVAT

KWUMin näyttelyssä Fiskarsissa Katriina Nuutinen ottaa kantaa ilmastomuutokseen ja kutsuu katsojan pohtimaan matkustamiseen, kuluttamiseen ja omistamiseen liittyviä teemoja. Taiteellaan hän haluaa tuoda maailman ihmeitä lähemmäksi ihmistä, jotta erityisen kokemuksen voisi saada taiteen kautta matkustamatta kauas eksoottisiin kohteisiin. Näyttelyn töissä eri tavoin työstetyt lasi ja puu yhdistyvät veistoksiksi, jotka ylistävät luonnon monimuotoisuutta.

Nuutinen on työstänyt teoksiaan koronapandemian aikana, joka on havahduttanut jokaisen meistä. Mitä olemme vaarassa menettää? Olisiko meillä mahdollisuus tehdä tästä lähtien toisin – toimia nyt, lopettaa ylikulutus ja antaa luonnon ekosysteemien toipua.

Rohkeat materiaaliyhdistelmät puhuttelevat. Katriina Nuutinen (s. 1983) suoritti keramiikka- ja lasitaiteenohjelman TAIK.n muotoiluosastolla 2007. Hän on ollut vaihto-oppilaana Tukholman Konstfackissa, 2011 Taiteen maisteri (Taideteollinen muotoilu) Aalto-yliopistossa. Jo edellisenä vuotena hän oli perustanut Studio Katriina Nuutisen Joensuuhun. Nuutinen on kansainvälisestikin palkittu muotoilija. (Teksti KWUMin tiedotteesta.)

KWUM

KWUMin kesänäyttely on avoinna 15.5.–30.9.2022 joka päivä klo 12–17.

STUDIO CERAMICS MUSEUM AND GALLERY
Baklurantie 12, 10470 FISKARS

kw@karinwidnas.fi
+358 50 511 2232

KWUM – Johanna Rytkölä

SUKELLUKSIA KESÄYÖSSÄ

Johanna Rytkölälle vesi on teema, johon hän palaa taiteessaan yhä uudelleen. ”Näyttelyteosten aiheita ovat paitsi universaali huoli vesien tilasta, myös veteen liittyvät henkilökohtaiset lapsuusmuistot ja leikkisät kuvitelmani. ”Veistoksissa hän tuo näkyväksi vastakkaisia ilmiöitä, kuten vesistöjen satumaista kauneutta ja toisaalta ihmisen aiheuttamaa sotkua. Kuvitteelliset vesikasvit kurottavat syvyydestä valoon luoden toivoa paremmasta.

KWUMissa esillä olevissa uusimmissa töissään Rytkölä on yhdistänyt värikkäitä keramiikkaupotuksia ja graniittia. Samalla tekniikalla hän on suunnittelemassa kookkaita töitä Vantaalle tulevalle asuntoalueelle.

Johanna Rytkölä (s. 1956) valmistui Taideteollisen korkekoulun Kuvaamataidon opetuksen laitokselta 1982 ja Keramiikkataiteen laitokselta 1986. Hänellä on monipuolinen kokemus yksityis- ja yhteisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Hän on myös Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsen. Johanna Rytkölä asuu ja työskentelee Vantaalla Hämevaarassa. (Teksti KWUMin esitteestä.)

KWUM

KWUMin kesänäyttely on avoinna 15.5.–30.9.2022 joka päivä klo 12–17.

STUDIO CERAMICS MUSEUM AND GALLERY
Baklurantie 12, 10470 FISKARS

kw@karinwidnas.fi
+358 50 511 2232

Ankat etanajahtiin

Fiskarsin museonmäen ankat ovat tuoneet toivoa ruukissa jo kolmatta vuotta piinaavaan espanjansiruetanatilanteeseen. Mikäli ne jaksavat syödä etanoita tarpeeksi, saattaa ruukkiin tulla ensi kesänä lisää ankkapartioita.

Tappajaetana ei ole ainoa haitallinen vieraslaji, joka ympäristöä piinaa, vaan monet ei-toivotut kasvit ovat vallanneet niille kuulumatonta tilaa ja köyhdyttänyt luonnon monimuotoisuutta.

Ruukin LUMO-hanke toimi monelle osa-alueella vieraslajien torjunnassa. Lisäksi hankkeen vetäjä Anna Kamara on suunnitellut Nurmikot niityiksi -opintopiirin, jossa hän opettaa ja ohjaa muuttamaan yksipuolisen nurmensa monilajiseksi niityksi.

Radiofiskars seuraa Ruukin Lumon vaiheita, ja syksymmällä palataan kuulemaan, miten luonnonkukkien siemeniä voi kerätä ja hyödyntää. Paltaan silloin myös etanatilanteeseen.

Lisätietoja Ruukin LUMOsta ja vieraslajeista mieluiten sähköpostilla annamaariakamara@gmail.com

Börje Mattssonin matkassa rauhan- ja nuorisofestivaaleilla 1970-luvulta tähän päivään

Harvinainen haastattelu Suomen ja Pohjoismaiden nuoriso- ja rauhanfestivaalien kehityksestä: Kaikki alkoi 1970-luvun lopulla, jolloin Norjan Nato-alueelle oltiin tuomassa raskasta aseistusta. Tätä vastustamaan järjestettiin tapahtuma, johon suomalaiset osallistuivat pyörämarssilla. Syntyi Nyt-liike, joka toteutti useita erityisesti nuorisolle suunnattuja festivaaleja – muun muassa Maan Puolustusleireillä pohdittiin ympäristöasioita.

Liikehdintä kasvoi ja eteni, ja Nytin tilalle tuli Koivu ja Tähti. Aktiiviset järjestäjät tekivät Ahvenanmaan hiekkarannoille rauhanfestivaalin, johon osallistui ihmisiä ja aluksia Itämerta ympäröivistä maista. 

Vuosi 1989 ja Murmansk on innoittava luku rauhantyön ja nuorisofestivaalien historiassa. Tätä saavutusta hehkutti myös Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatsov tapahtumajärjestäjien pääjoukolle lähettämässään viestissä. Murmansk, jonne oli sijoitettu eniten ydinaseita koko maailmassa, avautui monien vaiheiden jälkeen festivaaleille, joihin osallistui noin 300.000 juhlijaa. Hetken aikaa kuljettiin yhtä matkaa kohti parempaa Eurooppaa.

Festivaalin toteutuminen oli utopia, joka muuttui todeksi. Kaikkien edellä mainittujen festivaalien pääjärjestäjiin kuulunut Börje Mattsson kertoo haastattelussa, mitä tarvitaan unelman muuttamiseksi todeksi. Lisäksi hänellä on runsaasti jännittäviä ja myös koskettavia tarinoita näiltä ajoilta.

Haastattelun loppupuolella Mattson kertoo konkreettisesti, miten yksi toteutunut unelma yhdisti keskenään sotaa käyneet ihmiset vihollisalueita yhdistävällä sillalla. 

Lopussa kuulemme, mitkä tekijät ratkaisivat sen, että Faces-etnofestivaali perustettiin 25 vuotta sitten Länsi-Uudellemaalle. Suvi Heino