Annikin Runofestivaali: Risto Rasa

Risto Rasa, kuva Eino Ansio.

So­me­rol­la asuva Risto Rasa on yksi maam­me ra­kas­te­tuim­mis­ta lyy­ri­kois­ta. Rasa tun­ne­taan tii­viis­tä luon­to­kes­kei­ses­tä ru­nou­des­taan, jossa hän ky­ke­nee muu­ta­mal­la ri­vil­lä luo­maan tark­ko­ja ha­vain­to­ja ar­ki­sis­ta il­miöis­tä sekä luon­nos­ta ja ih­mi­sen pai­kas­ta siinä. Rasan tuo­tan­toa on ver­rat­tu hai­ku­ru­nou­teen sen pel­kis­ty­neen il­mai­sun ja het­kel­li­syy­den ta­voit­ta­mi­sen vuok­si. Hänen ru­nou­ten­sa kes­kei­siä tee­mo­ja ovat hil­jai­suus, luon­to, eläi­met, yk­si­näi­syys, kodin piiri sekä vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­lu. Rasan kieli on kir­kas­ta ja vä­häe­leis­tä, mutta menee sy­väl­le. Esi­kois­teok­sen Met­sän seinä on vain vih­reä ovi (Otava) il­mes­tyes­sä vuon­na 1971 Rasa oli vasta 17-vuo­tias. Teos sai osak­seen pal­jon huo­mio­ta ja se oli vahva kir­jal­li­nen lä­pi­mur­to. Muun muas­sa Eino Lei­non pal­kin­nol­la pal­ki­tun Rasan tuo­tan­to on vai­kut­ta­nut mo­niin suo­ma­lai­siin ru­noi­li­joi­hin, ja hän on va­kiin­nut­ta­nut ase­man­sa suo­ma­lai­sen ly­hyt­ly­rii­kan kes­kei­se­nä te­ki­jä­nä. Rasa onkin yksi si­tee­ra­tuim­pia ru­noi­li­joi­tam­me. Juontajana Päivi Haanpää.