Matka kirjailijuuteen Tampereella helmikuussa järjestetyn Elävän Kirjallisuuden Festivaalin aiheena oli Matka. Radiofiskars julkaisee neljä tätä teemaa eri suunnilta lähestyvää paneelikeskustelua.
Kenestä tulee kirjailija? Millä perusteella valitaan, kenen kirja julkaistaan? Kuinka paljon arvoa asetetaan jo ennalta henkilöbrändille? Miten kirjailijuus on muuttunut vuosien varrella? Millaista on nykykirjailijan arvovalta ja asiantuntijuus? Millaisia merkityksiä julkkiskirjallisuus saa nyky-yhteiskunnassa ja kirjallisella kentällä? Nykykirjailijuuden moninaisista poluista keskustelemassa Tympeät tytöt -sarjakuvan luonut Riina Tanskanen, kustantaja Satu Laatikainen sekä markkinoinnin luova suunnittelija ja kirjallisuudenopiskelija Leea Hakkarainen.
Sarjan edellisissä osissa keskusteltiin elämän ja maailman metaforista teemalla ”Elämä on matka”, minkä jälkeen aiheena oli matkakirjallisuus ilmastokriisin aikana. Keskustelusarjan kolmannessa osassa teemana oli kirjalliset aikamatkat.
Tampereella 4.2.2023 järjestetyn ohjelmien taltioinnista vastaa Tredu.
Tampereella helmikuussa järjestetyn Elävän Kirjallisuuden Festivaalin aiheena oli Matka. Radiofiskars julkaisee neljä tätä teemaa eri suunnilta lähestyvää paneelikeskustelua.
Mitä aikamatka menneisyyteen kertoo meille nykypäivästä? Mitä opittavaa meillä on historiallisesta fiktiosta? Miten kirjallisuudessa on käsitelty tulevaisuutta? Miten nykykirjallisuudessa ja -kulttuurissa käsitellään aikamme ahdistusta kirjoittamalla utopioita ja dystopioita? Miksi kuvitteellisissa maailmoissa usein taannutaan menneisyyteen samalla kun katsotaan tulevaisuuteen? Keskustelemassa dystopioita tutkinut kirjallisuudentutkija Hanna Samola, kirjailija, runoilija ja kuvataiteilija Tiina Lehikoinen sekä kokemuksen historiaan perehtynyt historiantutkija Heikki Kokko. Haastattelijana Tytti Koivisto.
Sarjan ensimmäisessä osassa keskusteltiin elämän ja maailman metaforista teemalla ”Elämä on matka”, minkä jälkeen aiheena oli matkakirjallisuus ilmastokriisin aikana. Sarjan viimeisessä osassa pohditaan, millainen on matka kirjailijuuteen.
Tampereella 4.2.2023 järjestetyn ohjelmien taltioinnista vastaa Tredu.
Tampereella helmikuussa järjestetyn Elävän Kirjallisuuden Festivaalin aiheena oli Matka. Radiofiskars julkaisee neljä tätä teemaa eri suunnilta lähestyvää paneelikeskustelua.
Matkakirjallisuus ilmastokriisin aikakaudella Millaisia matkoja kirjallisuudessa tehdään? Miten matkailu on muuttanut kirjallisuutta ja toisinpäin? Onko kirjailijalla lupa matkustaa taustatyötä tehdäkseen? Onko ekologisin matka kirjallinen? Matkakirjallisuudesta ja kirjallisista matkoista keskustelemassa kirjallisuudentutkija Lieven Ameel, runoilija ja kustantaja J.K. Ihalainen sekä kirjallisuudentutkija Karoliina Lummaa. Haastattelijana Magdaleena Murto.
Sarjan ensimmäisessä osassa keskusteltiin elämän ja maailman metaforista teemalla ”Elämä on matka”. Seuraavan osan aiheena on matkakirjallisuus ilmastokriisin aikana. Kirjallisten aikamatkojen jälkeen mietitään, millainen on matka kirjailijuuteen.
Tampereella 4.2.2023 järjestetyn ohjelmien taltioinnista vastaa Tredu.
KULUTTAJANSUOJALAKIA PÄIVITETTIIN – SUULLISET SOPIMUKSET VAHVISTETTAVA ENTISTÄ TIUKEMMIN
Monilla on kokemusta puhelimessa solmituista sopimuksista, joiden sisällöstä on jäänyt asiakkaalle väärä käsitys. Myyjä ei ehkä ole kertonut sopimuksesta aivan kaikkea tai pahimmassa tapauksessa antanut harhaanjohtavia lupauksia. Kuluttajansuojalain päivityksen myötä sopimus ei ole pätevä ellei asiakas ole vahvistanut tätä esimerkiksi sähköpostilla. Käytännön toivotaan vähentävän harhaanjohtavaa puhelinmyyntiä, toisaalta tämä korostaa asiakkaan velvollisuutta perehtyä sopimuksen sisältöön ennen tämän hyväksymistä. Heikki Jaakkolan haastateltavana kuluttaja-asiantuntija Juha Beurling-Pomoell.
Tampereella helmikuussa järjestetyn Elävän Kirjallisuuden Festivaalin aiheena oli Matka. Radiofiskars julkaisee neljä tätä teemaa eri suunnilta lähestyvää paneelikeskustelua.
Elämä on matka
Miksi metaforat auttavat meitä ymmärtämään abstrakteja ilmiöitä? Miksi juuri tietyt metaforat ovat vakiintuneet? Mitä käyttämämme metaforat kertovat yhteiskunnasta ja ihmisenä olemisesta? Millaisia ovat tulevaisuuden metaforat? Elämän ja maailman metaforista keskustelemassa vapaa kirjoittaja Saara Metsäranta, kirjallisuudentutkija, runoilija ja esseisti Tero Tähtinen sekä mm. spekulatiiviseen nuortenkirjallisuuteen perehtynyt kirjallisuuden tohtoriopiskelija Sonja Mikkonen. Haastattelijana Sofia Blomberg. (Keskustelun alussa kuuluva napsutus poistuu muutamassa minuutissa.)
Sarjan seuraavan osan aiheena on matkakirjallisuus ilmastokriisin aikana. Kirjallisten aikamatkojen jälkeen mietitään, millainen on matka kirjailijuuteen.
Tampereella 4.2.2023 järjestetyn ohjelmien taltioinnista vastaa Tredu.
Liki vuosi on kulunut siitä, kun Sanna Nikula ja Mikko Olanterä ottivat kokonaan uusitun ravintola Kuparipajan haltuunsa. Remontin viivästymisen takia Kuparipaja avasi ovensa matkailusesongin jo alettua, joten pehmeää laskua uuteen yrittäjyyteen ei ollut. Molempien pitkän ravintola-alan kokemuksen ansiosta kaikki sujui erinomaisesti.
Miten Sanna ja Mikko päätyivät Fiskarsiin ja Kuparipajaan? Mitä odotuksia heillä oli tuolloin, ja miltä kulunut vuosi tuntuu näin jälkikäteen? Miten Kuparipajassa valmistaudutaan tulevaan matkailukauteen? Haastattelun lopussa kuullaan yrittäjien Veitsitehdasta koskevista suunnitelmista. Suvi Heino
Näkymä Kuparipajan uuteen keittiöön, etualalla Mikko Olanterä. Kuva Fiskars Village.
Ravintola Kuparipaja tarjoilee maukasta lounasta ja á la carte ruokaa kauden parhaista raaka-aineista. Kuparipajassa tiivistyy Fiskarsin Ruukin henki: perinteiset käsityötaidot yhdistettynä moderniin ajatteluun ja designiin. Loistavan ruuan lisäksi ravintolassa saatavilla paikallisten juomatuottajien tuotteita. Ravintolassa on jopa 200 asiakaspaikkaa.
Alakerrassa viihtyisä Kulma (55 paikkaa) sekä 24-paikkainen Paja toimivat yhdessä tai erikseen juhlia varten ja yläkerrassa 100 paikkaisen Hiomo-salin ja 45 paikkaisen Masuuni-kabinetin voi niin ikään varata yhdessä tai erikseen. Ravintola on kokonaisuudessaan esteetön.
SusiLIFE-hankkeen järjestämä yleisötilaisuus Karjaalla 9.2.2023 (tilaisuus oli pääasiassa ruotsinkielinen)
Ihmisen kanssa samoilla alueilla liikkuva susi herättää kiinnostusta ja ihailua, mutta aiheuttaa myös huolta, pelkoa ja joskus koira- ja kotieläinvahinkoja. Kesän ja talven 2022 havaintojen mukaan Raaseporin alueella vaikuttaa edelleen kaksi laumareviiriä; Raasepori-Salon ja Snappertunan susireviirit. Susi on Suomessa uhanalainen, mutta suotuisan suojelutason ja elinvoimaisen susikannan saavuttaminen on haastavaa, jos ihmiset kokevat rinnakkaiselon suden kanssa vaikeaksi. Yleisötilaisuus oli raaseporilaisille mahdollisuus keskustella aiheesta ja saada tietoa asiantuntijoilta ja viranomaisilta.
Tilaisuuden puhujat:
Tilaisuuden puhujat: Madeleine Nyman, SusiLIFE projektipäällikkö, Luonnonvarakeskus Miten voimme edistää ihmisten ja suden rinnakkaiseloa? SusiLIFE-hankkeen toiminta.
Visa Eronen, riistapäällikkö, Suomen riistakeskus, Uusimaa Susireviirit Raaseporissa ja lähialueilla, suden vuosi, eri toimijoiden roolit susiasioissa valtakunnallisesti ja paikallisesti.
Henrik Rehn, petoyhdyshenkilö, Länsi-Uudenmaan riistanhoitoyhdistys Petoyhdyshenkilön rooli, milloin otetaan yhteyttä petoyhdyshenkilöön.
Jarmo Markkanen, luontoharrastaja Raasepori-Salo susireviirin yhteistyöryhmästä Susireviirien yhteistyöryhmien toiminta.
Martin Hägglund, Varsinais-Suomen alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Alueellisten riistaneuvostojen toiminta.
Tobias Forsstedt, vanhempi konstaapeli, Länsi-Uudenmaan poliisilaitos. Lainsäädäntöä ja poliisin ohjeet susitilanteisiin.
SusiLIFE:
SusiLIFE-hankkeessa välitämme tietoa sudesta ja sen käyttäytymisestä, edistämme eri ryhmien vuorovaikutusta susialueilla ja kehitämme työkaluja susien aiheuttamien vahinkojen torjuntaan.
Hanke toimii vuosina 2019–2025 ja sitä toteuttavat Luonnonvarakeskus (koordinaattori), Suomen riistakeskus, Metsähallitus, Itä-Suomen poliisilaitos ja Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri. SusiLIFE on saanut rahoitusta EU:n LIFE-ohjelmasta. Hanketta rahoittavat lisäksi MMM, YM ja toteuttavat organisaatiot. Lisäksi MTK rahoittaa kotieläinten suojaamista ja vahinkojen ennaltaehkäisyä koskevia toimenpiteitä.
Milja valitsi kirjansa Helena Dahlgrenin fantasiakirjasarjasta, joka perustuu hevostyttöjen suosikkipeliin Star Stable. Sarjan ensimmäinen osa, Tähtihevosten kutsu, yhdistää seikkailua, hevosia ja mysteerejä. Star Stable -maailmassa jokainen tyttö on sankari ja unelmien hevonen vain yhden mysteerin päässä.
Aloitusosassa Lisa saapuu lumotulle Jorvikin hevossaarelle. Uudet ystävät ja salaperäiset tähtihevoset avaavat Lisalle uuden, kiehtovan maailman, jossa hänellä on suuri vastuu: Lisa on yksi neljästä sielunratsastajasta, joiden on puolustettava hevosten saarta pahalta magialta.
Helena Dahlgren: Star Stable. Sielunratsastajat, osa 1. Tähtihevosten kutsu. Tammi, 2020.
Tiiun valitsemassa kirjassa Avan perheeseen muuttaa kissanpentu, jolla on hurja nimi: Tiikeri. Vaikka se saattaa olla olemattoman pieni, on sen seikkailuhalu loputon. Valitettavasti se tarkoittaa, että Tiikeri joutuu jatkuvasti ongelmiin. Yksi tällainen ongelma on, kun Tiikeri lähtee karkuteille. Onneksi Ava on neuvokas ja valmis tekemään paljon pelastaakseen kissansa.
Vertin naapurista on yön aikana varastettu arvokas pronssiveistos. Poliisitutkimukset houkuttelevat rikospaikalle uteliaita, heidän joukossaan on myös Vertti.
Kun kotona paljastuu, että suvussa on ollut oikea etsivä, on Vertin uravalinta sillä sinetöity! Isoisä Albert Vatajan vanha tutkimuslaukku löytyy vintiltä, ja Vertti ryhtyy parhaan kaverinsa Korpin kanssa nuuskimaan tapausta.
Korppi saa kuitenkin flunssan, ja Vertti pyytää naapurin Lissua sijaistavaksi tutkimusapulaiseksi. Tutkimukset jatkuvat etsiväkolmikkona, vaikka Korppi ei olekaan aivan vakuuttunut naisvahvistuksen tarpeellisuudesta.
Jäljet johtavat läheiselle kalasavustamolle. Kun etsivämme lähtevät tutkimaan paikkaa tarkemmin, he eivät arvaa päätyvänsä elämänsä merimatkalle…
Kuva Sara Riihiaho.
Kari Evinsalo: Etsivä Vertti ja varastettu veistos, Kustannus-Mäkelä, 2013.
Elmon kirjavalintana on Tulisiivet-sarjan 5. osa, Kirkkain yö. Kohtalon lohikäärmeenpoikasten on löydettävä keino, jolla he voivat lopettaa Pyrrhiaa riepottelevan sodan. Musertavat uutiset horjuttavat Leimun uskoa lohikäärmeenpoikasten tehtävään. Seuraako hän sokeana kohtaloaan? Vai voivatko poikaset muuttaa ennustusta ja pelastaa maailman itse valitsemallaan tavalla?
Puutarhuri, viherrakentaja Anne Väinämö kertoo näkemyksistään puutarhanhoidosta, ja antaa vinkkejä valmistautumisesta kevään kasvukauteen. Jutussa erityisenä näkökulmana on sopivamman puutarhan suunnittelu ja hoito niin Fiskarsin alueen kuin muillekin puutarhureille. Toimittajana Ulla Korhonen.
Milla Paloniemen rakastettu sarjakuvahahmo Kiroileva Siili säestää mentaalivalmentaja Jenni Sofian opastusta tunnetaitoihin. Miksi tunteiden kohtaaminen on tärkeää? Mistä tunteet kertovat? Miten löytyy yhteys toisiin ihmisiin? Entä onko kiroileva siili suomalainen?
Haastattelijana Simo Ollila.
Jenni Sofia & Milla Paloniemi: Miksi siili kiroilee? Otava, 2022.
Romaani ihmisestä, joka melkein tuhottiin, kaupungista, joka on tuhottu moneen kertaan, planeetasta, jota tuhotaan juuri nyt.
Vimmainen vaatimus muistaa, rakkaus poltetun ja puretun Turun ihmeelliseen historiaan sekä ytimiin yltävä kipu punoutuvat häikäiseväksi kuvaelmaksi väkivallasta, jonka kehät laajenevat aina planeetan ääriin asti.
Miksi me luemme pitkiä ja vaikeita kirjoja? Onko se pelkkää kulttuurista snobbailua, vai antavatko kirjat jotain, mitä lyhyemmät ja helpommat teokset eivät voi tarjota? Näitä kysymyksiä kirjailija Ville-Juhani Sutinen alkoi pohtia huomatessaan pandemian aikana lukevansa tuhatsivuisia kirjoja.
Vaivan arvoista tarkastelee kolmeatoista mutkikkaana pidettyä teosta Fjodor DostojevskinKaramazovin veljeksistäDorothy Richardsonin 2000-sivuiseen romaanisarjaan Pilgrimage ja Irmari Rantamalan HarhamastaRebecca Westin mammuttimaiseen matkakirjaan.
Eeva Turunen: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen (kaunokirjallisuuden Finlandia, yleisön suosikki 2022)
Kuva Laura Malmivaara
Turusen romaani luovii empatian ja turhautumisen välillä eri sukupolvien tilinteon hetkellä. Turunen rakentaa pistämättömän osuvilla havainnoilla kokonaisuuden, jossa huumori yhdistyy arkipäiväisyyteen ja melankoliseenkin pohjavireeseen. Romaanin säemäinen ja dialoginen ilmaisumuoto ohjaa lukijan huomion kielen nyansseihin, joiden sävyt ja tunnelmat Turunen hallitsee nautinnollisella tavalla.
ROSK’N ROLL NOSTAA REILUSTI JÄTEMAKSUJA RAHAT MÄÄRÄ KÄYTTÄÄ TOIMINNAN KEHITTÄMISEEN
Rosk’n Roll esittää reilua korotusta kotitalouksien jätemaksuihin. Korotus on herättänyt keskustelua koska kuntien kokonaan omistama, monopoliasemassa toimiva, voittoa tavoittelematon yhtiö on tehnyt viime vuosina hyvää tulosta. Voittovarat käytetään toimitusjohtaja Vesa Heikkosen mukaan palvelujen ylläpitoon ja kehittämiseen, ei osinkoihin tai omistajakuntien talouden tukemiseen. Kierrätyksen kehittyminen edellyttääkin yhtiöltä uusia investointeja ja toimintoja. Haastattelija Heikki Jaakkola
Ihminen on tuhonnut planeettansa elinkelpoisuuden ja hänen valtakautensa luomakunnan herrana on ohi. Tapahtuu käänteinen Götterdämmerung: vanhat jumalat palaavat takaisin, on tullut ihmisten vuoro hiipua hämärään. Arvostetun tekijän neljäs romaani, jota hän pitää tähänastisena päätyönään. Heikki Kännöä haastattelee Jenna Väliviita.
Kännön esikoisteos Mehiläistie oli ehdolla useiden palkintojen saajaksi, ja toinen romaani Sömnö voitti Runeberg-palkinnon. Kolmas, Runoilija, saavutti Finlandia-ehdokkuuden.
Nuori opiskelija palkataan salaiseen tutkimukseen kaksinkertaisen Finlandia-voittajan vaikuttavassa romaanissa. Sukupolviromaaniksi kuvattu Stalker-teoksessa päähenkilö ajautuu sivuun omasta elämästään, kyseenalaistaa tehtävänsä, mutta ei kuitenkaan lopeta, vaan mukautuu.
Kirjan Indonesian jakso perustuu Jalosen omaan kokemukseen tiedotustehtävissä. Minkälaista tiedottajan työ oli? Minkälaista on kirjoittaa mustaa valkoiseksi? Mikä kirjan päähenkilön pelastaa?
Kirjailija Olli Jalosta haastattelee Silka Raatikainen.
Poliittinen mielipidevaikuttaja Matti Apunen ja taloustoimittaja Sami Suojanen keskustelevat.
Mikä on talousjournalismin nykytila Suomessa? Miksi politiikka kiinnostaa toimittajia, mutta talous ei? Ymmärtävätkö toimittajat talouden perusasioita?
Sumuverhon rakentelusta korporaatioviestinnässä. Pitääkö toimittajan haastaa vallanpitäjiä? Miten toimittaja huolehtii, ettei häntä höynäytetä?
Matti Apunen: Sinistä terästä – Suomalainen konepaja ja tulevaisuus, Cash Flow Guidance – CFG, 2022.
Juha Vikman, Sami Suojanen: Paljastavat luvut: mitä tilinpäätöksestä kannattaa etsiä ja johtajilta kysyä? Cash Flow Guidance – CFG, 2021.
Lyyti valitsi kirjan suositusta dekkarisarjasta. Elokuvan arvoituksessa etsiväpari Lasse ja Maija ovat murtovarkaiden jäljillä!
Vallilassa kuvataan elokuvaa, ja asukkaat ovat haljeta uteliaisuudesta. Poliisimestarillekin tarjotaan pientä roolia – sillä ehdolla, että hän suostuu sulkeutumaan häkkiin saadakseen yhteyden tunteisiinsa. Ja kuinka ollakaan, samana yönä kun kaupungin ainoa poliisi istuu lukkojen takana, optikkoliikkeeseen murtaudutaan. Vielä oudommaksi tilanne muuttuu, kun esiin tupsahtaa vanha kirje…
Lyyti, kuva Sara Riihiaho.
Martin Widmark: Lasse-Maijan Etsivätoimisto: Elokuvan arvoitus, Tammi, 2020.
Aava valitsi ponityttöjen suosikkisarjasta kirjan Tanssitaan, Sinttu! Kirja kertoo Elinan ja hänen hoitoponinsa Sintun seikkailuista kodikkaalla Siltakylän tallilla.
Aava, kuva Sara Riihiaho.
Elina ja muut hoitajat ovat treenanneet kouluratsastusta ahkerasti koko kevään, ja nyt he pääsevät nauttimaan kovan työnsä tuloksista. Välillä Sinttu kulkee jo niin hienosti, että Elinasta tuntuu kuin se tanssisi, mutta kuinka sujuvat ensimmäiset harjoituskisat? Jännitystä on välillä vaikea pitää kurissa, ja hevoskesään mahtuu myös yllätyksiä, jotka koettelevat porukan yhteishenkeä.
Lin Hallberg, Margareta Nordqvist: Tanssitaan, Sinttu! Tammi, 2022.
Nean kirjavalintana on suositun kissasaagan ensimmäinen osa, Soturikissat – Villiin luontoon: ”Jos päätät osallistua koulutukseemme, meidän on vietävä sinut klaanin luo. Sinun on elettävä kanssamme ja kunnioitettava tapojamme. Muussa tapauksessa sinun on palattava Kaksijalkalaan, etkä saa koskaan tulla klaaniin takaisin. Et voi elää tassu kummassakin maailmassa.”
Nea, kuva Sara Riihiaho.
Erin Hunter: Soturikissat – Villiin luontoon, Art House, 2014.
Emilia LehtisenUnissa lentämisen opas kertoo parhaat vinkit riemukkaisiin lentoretkiin! Kuka tahansa voi oppia lentämään, nimittäin unissaan. Miltä unessa lentäminen tuntuu? Mitä kannattaa tehdä ennen nukahtamista? Mistä löytyy paras lentoasento? Minne lennon päätteeksi on hyvä laskeutua? Kirja sisältää myös lentoharjoituksen sekä todellisuustestin.
VaLas (Vapaat lasten- ja nuortenkirjailijat) on esimerkki uudenlaisesta tavasta tuottaa laadukasta kirjallisuutta. VaLas-kollektiivin näkemyksellinen, rohkea ja pintatrendejä tuijottamaton linja on toimintavuosinaan synnyttänyt hyvän määrän korkeatasoista, kiitettyä ja palkittua lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Miten siinä onnistuttiin? Mitä kollektiivi kirjailijoille antaa?
Päivi Heikkilä-Halttusen kanssa keskustelemassa VaLas-kirjailijat Mervi Heikkilä, Päivi Lukkarila, Hannu Hirvonen ja Mimmu Tihinen. Taltiointi Tampereen Kirjafestareilla 3.12.2022
Palkitun kirjailijan utopia Maailmankodista on rohkeudessaan pysäyttävä. Tulevaisuudenkuvitelma häikäisee elämänvoimallaan ja palauttaa lukijan kyvyn unelmoida. Siiri Enorantaa haastattelee Ville Hänninen.
Kuva: Veikko Somerpuro / WSOY.
Siiri Enoranta: Maailmantyttäret, WSOY, 2022. Taltiointi Tampereen Kirjafestareilla 4.12.2022
Kauhistuttaako esiintyminen vai nautitko esilläolosta? Miten esiintymistä voi harjoitella ja miten siihen voi valmistautua? Esiintyminen on paljon muutakin kuin näyttelemistä tai lavalla oloa. Kun tervehdit kaupan kassaa, esittäydyt uudelle henkilölle, haet musiikkiluokalle tai pidät koulussa esitelmän – kaikki on esiintymistä!
”Uskalla loistaa” -kirja antaa neuvoja jännityksen voittamiseen. Kirjassa on myös erilaisia harjoituksia, joiden avulla jännitystä saa kuriin. Elina ja Sofia ovat nuoresta iästään huolimatta esiintymisen konkareita. Haastattelijana Henriika Tulivirta.
Kuva Tammi.
Elina ja Sofia, Reeta Vestman, Anthony Conley, Aura Marttinen: Uskalla loistaa, Tammi, 2022. Taltiointi Tampereen Kirjafestareilla 4.12.2022
Tammen Keltainen kirjasto on tarjonnut suomalaisille laadukasta käännöskirjallisuutta maailmalta jo vuodesta 1954. Sarjassa on ilmestynyt jo yli 500 teosta, joiden joukossa on 31 Nobel-palkittua kirjailijaa. Koe Keltainen kirjasto suomentajien silmin ja kuule kirjasarjan uutuusteosten kääntäjiä. Keskustelemassa ovat palkitut kirjallisuuden kääntäjät Einari Aaltonen (mm. Abdulrazak GurnahinLoppuelämät) ja Helene Bützow (mm. Kazuo IshiguronKlara ja aurinko sekä Don DeLillonHiljaisuus).
Kuva Tammi.
Mitkä ovat keskustelijoiden omat Keltaisen kirjaston suosikit?
Haastattelijana Tammen viestintäpäällikkö Johanna Harkkila Taltiointi Tampereen Kirjafestareilla 3.12.2022
Juha Hurmeen hilpeä Tiu tau tilhi on kirja pienen laulun takaa avautuvista suomalaisen kulttuurihistorian ihmeellisistä sokkeloista. Timanttisena vyöryvä tieto ja mestarillinen ote havainnoida yhteneväisyyksiä näyttää palan maailmaa, joka on ihan pöhkö mutta ihan ihana. Haastattelija Jussi Tiihonen.
Taltiointi Tampereen Kirjafestareilla 4.12.2022
Kuva Annina Mannila.
Tiu tau tilhi on kirja pienen laulun takaa avautuvista suomalaisen kulttuurihistorian ihmeellisistä sokkeloista: virallisista, koristelluista holveista ja unohduksen umpeuttamista väylistä. Pikku Inkerin laulusta ponnahtava tutkimusretki kulkee laulukirjantekijä Wilho Siukosen kohutusta väitöstilaisuudesta Fröbelin palikoiden kautta ”Suomen kansakoulun isän” Uno Cygnaeuksen naisseikkailuihin Novo-Arkangelissa Alaskassa.
Kirjasta selviää, minkä kokoinen maksa on jouhilintuna, tupsuniskana ja rötönä tunnetulla punapihlajien vakiovieraalla, ja Naantalin keskiaikaisen birgittalaisluostarin satsaus mausteisiin saa tietysti ansaitun huomionsa.
Juha Hurmeen hilpeän surumielinen tutkielma etenee ja poukkoilee ja naurattaa. Lukija saa halun oppia uutta, nähdä uudella tavalla. Runsas tieto ja mestarillinen ote havainnoida yhteneväisyyksiä näyttää palan maailmaa, joka on ihan pöhkö mutta ihan ihana.
”Linnan kellarissa kummittelee. Aikuiset ovat peloissaan ja kieltävät ehdottomasti kaikilta kellariin menon. Katriinan mielestä häirikkö on kuitenkin paras kohdata…”
Occo suosittelee lukemaansa kirjaa lapsille, jotka pitävät jännityksestä.
Occo, kuva Sara Riihiaho
Magnus Ljunggren, Mats Vänehem: Hirveä Harald, Kustannus-Mäkelä, 2020.
Laila luki Ella ja kaverit -sarjaan kuuluvan kirjan, koska se vaikutti kiinnostavalta – ja sitä se oli.
”Ellan opettaja ilmoittaa luokkansa dna-testiin, jolla selvitetään mistä päin maapalloa kunkin esivanhemmat ovat kotoisin. Tulosten mukaan joku heistä on itsensä Aurinkokuninkaan jälkeläinen! Mutta kuka?”
Laila, kuva Sara Riihiaho
Timo Parvela: Ella ja kaverit ihan kuninkaina, Tammi, 2019.
”Maddy on päättänyt järjestää uudelle kilpikonnaväriselle kissanpennulleen täydellisen kodin. Hän viettää kaiken aikansa Nöpö-nimisen pikkuisen kanssa leikkien ja paijaten sitä. Ennen pitkää Nöpö on riittävän vanha lähtemään ulos. Mutta se ei tiedä, että naapurin kaksi kollikissaa pitävät puutarhaa omana alueenaan ja yrittävät pelotella sen pahanpäiväisesti. Mitä ihmettä Maddy voisi tehdä?”
Viime kesänä ruukin tunnetuimpiin hahmoihin kivunneet ankat ovat siirtyneet talvilepoon. Ankkapartio oli yksi LUMO (Luonnon monimuotoisuus) -hankkeen kokeiluista, joilla pyritään vähentämään vieraslajeja. Ankkojen kohteena oli erityisesti Fiskarsin museonmäen maastot ja niiden riesaksi levinneet espanjansiruetanat.
Hyvin rajallisissa oloissa elämänsä aloittaneet ankat sopeutuivat nopeasti uuteen ympäristöönsä, ja kesän mittaan lukuisat matkailijat ja ruukin asukkaat tekivät niiden kanssa tuttavuutta. Muutamassa viikossa ne olivat jo niin rohkeita, että lähtivät karkuteille ympäri kylää. Yksi ankoista katosi, mutta jäljelle jääneet ahkeroivat. Miten kesä ankkojen ja LUMOn muiden hankkeiden kanssa sujui? Miten onnistui muiden vieraslajien torjunta? Etenikö nurmikkojen muuntaminen niityiksi?
Museonmäen jälkeen ankat siirtyivät uuteen paikkaan. Kuvassa ne partioivat Peltorivin pihamailla. Kuva Anna Kamara.
Mistä oikeasti tietää, onko ankka syönyt etanoita? Palaako partio takaisin ruukkiin ensi keväänä?
LUMO-hankkeen vetäjää, Anna Kamaraa haastattelee Suvi Heino.
Sirpa Pääkkönen esittelee kirjaansa Karjala sydämessä – elämänvoimaa itäisistä juurista Turun Kirjamessuilla.
”Sirpa Pääkkösen kirjassa kymmenen eri ikäistä karjalaistaustaista kertoo, mitä karjalaisuus heille merkitsee. Evakoiden jälkipolvet näkevät merkityksellisenä sen, että he kuuluvat laajempaan kokonaisuuteen, sukupolvien ketjuun. Tarinoiden myötä avautuu ikkuna omiin juuriin. Omassa sukutarinassa ja identiteetissä säilynyt karjalaisuus on elämänasenne ja ehtymätön inspiraation lähde.” Haastattelijana toimii Lotta-Sofia Saahko.
Sirpa Pääkkönen: Karjala sydämessä – elämänvoimaa itäisistä juurista, SKS Kirjat, 2022
Taisto Raudalainen (vas.), Lea Pakkanen ja Minna-Kerttu Kekki. Kuva J. K. Ihalainen
Inkerikkojen historiaa ja inkeriläisten kokemuksia luotaavassa keskustelussa kuullaan vironinkerilästä perspektiiviä aiheeseen. Haastateltavina ovat kirjailijat Taisto Raudalainen ja Minna-Kerttu Kekki toivat, haastattelijana inkerinsuomalainen toimittaja ja kirjailija Lea Pakkanen.
Taisto Raudalainen: Inkerikot, setot ja vatjalaiset, SKS, 2022
Minna-Kerttu Kekki ja Lembi Laur: Lempi Lempisen matka Suomenlahden ympäri, Vastapaino, 2022
Arkkipiispa Tapio Luoma ja psykoterapeutti Maaret Kallio keskustelivat Turun Kirjamessuilla toivosta ja jaksamisesta kriisien keskellä:
Mistä löytyy toivo, kun helppoja ratkaisuja ei ole? Kannattaako ihmisen etsiä onnellisuutta? Saako olla onnellinen, vaikka maailmassa on paljon kärsimystä? Miksi toivoa, että kaikki on hyvin? Eikö epävarmuudella ole elämässä sijaa? Mitä on turvallinen murehtiminen, ja mitä on toivo? Arjen merkitys elämän vastoinkäymisissä.
Juha Ylimaunu (vas.) ja Matti Ylipiessa. Kuva J. K. Ihalainen
Pirtutrokarien vaiheita ei juuri ole tutkittu. Tutkija, kirjailija Juha Ylimaunun tietokirja Pirtusota ja salakuljettajat – Pohjanlahden tuntematon historia on upea avaus kieltolain aikaisen kaupankäynnin historiaan.
Haastattelussa Ylimaunu kertoo kirjan tekemisen ja tietojen hankkimisen vaiheista ja siitä, miten pirtutrokarien jälkeläiset suhtautuvat aiheeseen. Entä miten pirtutrokarit käyttivät ammattitaitoaan kieltolain jälkeen? Haastattelija Matti Ylipiessa.
Juha Ylimaunu: Pirtusota ja salakuljettajat – Pohjanlahden tuntematon historia, (Atrain & Nord), 2022.
Petra Vallila ja Pauli Hautala. Kuva J. K. Ihalainen
Poesian tämän vuoden esikoiskirjailijat Petra Vallilla ja Pauli Hautala kertovat runokirjojensa taustoista ja siitä, miltä teosten ilmestyminen on tuntunut. Haastattelussa pohditaan myös näkyykö ammatillinen tausta runojen kirjoittamisessa, yhdistyvätkö runous ja päivätyö kielellisesti. Pauli Hautalan Katseen maanosat kyseenalaistaa, onko väistämätöntä tuntea avuttomuutta informaatiotulvan edessä. Petra Vallila teoksessaan Ehkä puolestaan peilaa kieltä ja merkitystä yritysviestinnän – ja kielen kautta.
Vinin valitsemassa kirjassa Lasse-Maijan etsivätoimisto – Sahramin arvoitus etsiväkaksikko Lasse ja Maija saavat ratkaistavakseen kiperän tehtävän, joka uhkaa koko Vallilan kylän joulua. Miten käy kullankeltaisen joulupullan, ellei kadonnutta sahramia löydetä?
Kuva Sara Riihiaho
”Kirjaa oli erittäin mukava lukea, koska se on jännittävä ja hauska.”
Martin Widmark: Lasse-Maijan etsivätoimisto – Sahramin arvoitus. Kuvitus Helena WIllis, Tammi, 2017.
Kisu on harjoitteleva supersankari, joka on päivisin tavallinen tyttö mutta öisin seikkaileva kissa. Heidin toivekirjassa Kisu ja tähtilaulu Kisua jännittää kuoron konsertti, jossa hänen pitää laulaa pari säettä ihan yksin. Mutta huolenaiheet eivät jää tähän. Kaikki kuitenkin järjestyy – lopulta.
Kuva Sara Riihiaho
”Valitsin kirjan, koska olen lukenut saman sarjan aiempia teoksia ja ne ovat olleet hyviä.”
Paula Harrison: Kisu ja tähtilaulu, Aurinko Kustannus, 2022
Lasse-Maijan etsivätoimisto on lasten oma dekkarisarja. Eemin valitsema Timanttien arvoitus on sarjan ensimmäinen teos. Siinä paikallinen kultaseppä Muhammed Karaatti huolestuu, kun häneltä alkaa kadota timantteja. Miten etsiväkaksikko selviää ensimmäisestä arvoituksestaan?
Kuva Sara Riihiaho
”Kirjan tunnelma on vaihteleva, eli se on välillä epätoivoinen ja välillä toivoa on paljonkin.”
Martin Widmark: Lasse-Maijan etsivätoimisto – Timanttien arvoitus. Kuvitus Helena Willis, Tammi, 2013.
Carolinan toivekirjana on Painajaispuoti-sarjan – Hampaat hukassa. Ja toden totta, hampaat ovat kuin ovatkin hukassa. Mutta tässä jännitystä ja huumoria tarjoavassa kirjassa on hukassa paljon muutakin kuin vain vampyyrin hampaat. Ninni tarttuu toimeen ja alkaa selvittää Luukas-vampyyrin hampaiden kohtaloa. Siinä sivussa paljastuu muutakin…
Kuva Sara Riihiaho
”Valitsin tämän kirjan, sillä nämä kirjasarjan kirjat ovat hauskoja.”
Helsingin Kirjamessuilla 28.10.2022 etelävirolainen semiootikko ja biologi Valdur Mikita esitteli virolaisen ja itämerensuomalaisen kulttuurin historiaan pureutuvaa kirjaansa Lingvistinen metsä (Sammakko, 2021). Se on Mikitan toinen suomennettu teos, ensimmäinen on Kantarellin kuuntelun taito (Sammakko, 2018). Haastattelijana ja tulkkaajana toimi Jenni Kallionsivu.
Virossa Lingvistinen metsä sai ilmestyessään yksimielisen mutta moniäänisen vastaanoton, ja se puhutteli laajalti virolaisia. Haastattelussa keskustellaan myyteistä ja siitä, miten virolaiset ovat eläneet esihistoriallisella ajalla. Minkälainen on itämerensuomalaisten yhteinen menneisyys; asumisen ja olemisen paikat ja niiden erot? Mikä tekee virolaisista virolaisia? Virolaisia on pidetty metsäkansana, onko suhde metsään muuttunut? Puhutaan myös nuorista ja elämän tarkoituksen etsimisestä. Entä jos tarkoitusta ei tiedä?
”Lingvistinen metsä on omalaatuinen ja yllättävä luonnon ja pienten kansojen puolustuspuhe. Anniina Ljokkoin kääntämän teoksen alussa on Mikitan tervehdys suomalaisille lukijoille. Itämerensuomalaisilla on edellytykset selviytyä ekokatastrofista, koska meillä on jäljellä kivikautisen keräilijän elämäntavan piirteitä metsissä kulkiessamme, kiitos synestesian, saunan ja sienikorin.”
Fiskars on aina Fiskars – työläiselämää ruukkiyhteisössä on kattava kuvaus Fiskarsin ruukista ja sen työväen elämästä, työstä, asumisesta, arjesta ja juhlasta. Runsaasti kuvitetun teoksen ajanjakso ylettyy 1850-luvulta aina 1950-luvulle. Äänessä ovat ruukin työläiset, joiden muistelukset avaavat ruukin elämän todellisuutta eri vuosikymmeninä. Teoksessaan kirjailija, ympäristöpolitiikan professori Rauno Sairinen käsittelee myös ruukin elämän vaiheita, joista aiemmin on pääosin vaiettu.
Taltiointi Karjaan Antikvariaatissa 27.9.2022 järjestetystä tilaisuudessa, jossa Sairinen kertoo kirjansa kirjoittamisen vaiheista ja sen sisällöstä.
Rauno Sairinen: Fiskars on aina Fiskars – työläiselämää ruukkiyhteisössä, 254 s. Omakustanne, 2022.
Kirjaa saa ostaa näistä paikoista hintaan 35 e/kpl. – Postitse Raunon nettisivulta: https://www.rsairinen.com – Fiskarsin museo, Peltorivi 13. – Cafe Antique, Fiskarsintie 352 C. – Deka Studio, Fiskarsintie 360, Kasarmi 1852. – Toppen Bokhandel, Kungsgatan 9, Ekenäs – Karis Bok & Papper, Kauppiaankatu 24, Karjaa
Einarin lukuvalinta Remppaa pukkaa kertoo Greg Heffleyn perheen vauhdikkaasta elämästä. Yllättäen tullut perintö mahdollistaa talon remontoinnin, ja siitä alkaa tapahtumien vyöry. Jokainen remonttia seurannut tietää, että vastaan tulee ongelmia – joihin pitäisi löytää vastauksia. Mitä kaikkea Gregin kotona tapahtuukaan? Pitääkö perheen muuttaa muualle?
Remppaa pukkaa on Neropatin päiväkirjojen 14. teos.
Kuva Sanni Riihimäki
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja – Remppaa pukkaa. WSOY, 2019
Tekstiilimuotoilija Jenni Mikkonen oli vuonna 2016 haastateltavana radiofiskarsissa. Tuolloin hän oli perheensä kanssa asunut kolme vuotta ruukissa, Hasselbackassa. Elämä ja ympäristö olivat niin kohdillaan, että toisinaan itseään piti toppuutella, ettei hehkuttaisi liikaa uutta ympäristöään kavereille. Joskus tosin uskon puute meinasi yllättää, kun pimeänä ja kylmänä talvipäivänä ei puulämmitys aina mennyt ihan nappiin. Kelläpä menisi?
Nyt kaikkiaan kymmenen vuoden ruukissa asumisen jälkeen Jennin perspektiivi tähän paikkaan on kasvanut. Miltä elämä nyt tuntuu?
Yhden asian Jenni Mikkonen muuttaisi, eli mikä meiltä puuttuu? Suvi Heino
Haastattelun ohessa keskusteltiin näin talven kynnyksellä ajankohtaisesta aiheesta, puilla lämmittämisestä. Milloin uunin pellit saa lämmityksen jälkeen sulkea, jotta lämmön saanti maksimoituu, muttei häkää pääse huoneeseen?
Olisiko tarvetta info-oppaalle, joka kertoo turvallisesta ja mukavasta asumisesta? Tietoa muun muassa oikeasta lämmittämisestä, uunin tuhkien siivoamisesta ja niiden oikeaoppisesta hävittämisestä? Miksi lämminvesivaraajan pitää säätää vähintään 50-asteiseksi? Ja paljon muuta tiedettävää puutaloalueella asumisesta. Opasta odotellessa radio tarttuu aiheeseen ensi vuonna.
Radiofiskarsin syyskauden ensimmäisenä vieraana on Fiskars-yhtiön toimitusjohtaja Nathalie Ahlström. Fiskars Groupin kuulumisten lisäksi puheenaiheena on tietenkin tämä kotoinen ruukki ja sen tulevaisuus.
Lähialueen ruukeista moni on viime vuosina kasvattanut suosiotaan. Onko niistä tullut haastajia Fiskarin yhteisölle? Pitkään ollut kehitys palveluiden keskittämisestä keskuksiin näkyy myös täällä. Voisiko kehityksen suuntaa muuttaa ja palvelujen karsimisen sijaan jo menetettyjä palauttaa takaisin? Omavaraistalous on yhä useamman kyläläisen tavoitteena. Tullaanko myös jatkossa säilyttämään ruukin lähimetsät asukkaiden marjastus- ja sienestys- sekä virkistysalueina? Onko asukkaille luvassa peuran kaatolupia? Mukana myös terveiset asukkaille. Suvi Heino
KWUMin näyttelyssä Fiskarsissa Katriina Nuutinen ottaa kantaa ilmastomuutokseen ja kutsuu katsojan pohtimaan matkustamiseen, kuluttamiseen ja omistamiseen liittyviä teemoja. Taiteellaan hän haluaa tuoda maailman ihmeitä lähemmäksi ihmistä, jotta erityisen kokemuksen voisi saada taiteen kautta matkustamatta kauas eksoottisiin kohteisiin. Näyttelyn töissä eri tavoin työstetyt lasi ja puu yhdistyvät veistoksiksi, jotka ylistävät luonnon monimuotoisuutta.
Nuutinen on työstänyt teoksiaan koronapandemian aikana, joka on havahduttanut jokaisen meistä. Mitä olemme vaarassa menettää? Olisiko meillä mahdollisuus tehdä tästä lähtien toisin – toimia nyt, lopettaa ylikulutus ja antaa luonnon ekosysteemien toipua.
Rohkeat materiaaliyhdistelmät puhuttelevat. Katriina Nuutinen (s. 1983) suoritti keramiikka- ja lasitaiteenohjelman TAIK.n muotoiluosastolla 2007. Hän on ollut vaihto-oppilaana Tukholman Konstfackissa, 2011 Taiteen maisteri (Taideteollinen muotoilu) Aalto-yliopistossa. Jo edellisenä vuotena hän oli perustanut Studio Katriina Nuutisen Joensuuhun. Nuutinen on kansainvälisestikin palkittu muotoilija. (Teksti KWUMin tiedotteesta.)
KWUM
KWUMin kesänäyttely on avoinna 15.5.–30.9.2022 joka päivä klo 12–17.
STUDIO CERAMICS MUSEUM AND GALLERY Baklurantie 12, 10470 FISKARS
Johanna Rytkölälle vesi on teema, johon hän palaa taiteessaan yhä uudelleen. ”Näyttelyteosten aiheita ovat paitsi universaali huoli vesien tilasta, myös veteen liittyvät henkilökohtaiset lapsuusmuistot ja leikkisät kuvitelmani. ”Veistoksissa hän tuo näkyväksi vastakkaisia ilmiöitä, kuten vesistöjen satumaista kauneutta ja toisaalta ihmisen aiheuttamaa sotkua. Kuvitteelliset vesikasvit kurottavat syvyydestä valoon luoden toivoa paremmasta.
KWUMissa esillä olevissa uusimmissa töissään Rytkölä on yhdistänyt värikkäitä keramiikkaupotuksia ja graniittia. Samalla tekniikalla hän on suunnittelemassa kookkaita töitä Vantaalle tulevalle asuntoalueelle.
Johanna Rytkölä (s. 1956) valmistui Taideteollisen korkekoulun Kuvaamataidon opetuksen laitokselta 1982 ja Keramiikkataiteen laitokselta 1986. Hänellä on monipuolinen kokemus yksityis- ja yhteisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Hän on myös Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsen. Johanna Rytkölä asuu ja työskentelee Vantaalla Hämevaarassa. (Teksti KWUMin esitteestä.)
KWUM
KWUMin kesänäyttely on avoinna 15.5.–30.9.2022 joka päivä klo 12–17.
STUDIO CERAMICS MUSEUM AND GALLERY Baklurantie 12, 10470 FISKARS
Fiskarsin museonmäen ankat ovat tuoneet toivoa ruukissa jo kolmatta vuotta piinaavaan espanjansiruetanatilanteeseen. Mikäli ne jaksavat syödä etanoita tarpeeksi, saattaa ruukkiin tulla ensi kesänä lisää ankkapartioita.
Tappajaetana ei ole ainoa haitallinen vieraslaji, joka ympäristöä piinaa, vaan monet ei-toivotut kasvit ovat vallanneet niille kuulumatonta tilaa ja köyhdyttänyt luonnon monimuotoisuutta.
Ruukin LUMO-hanke toimi monelle osa-alueella vieraslajien torjunnassa. Lisäksi hankkeen vetäjä Anna Kamara on suunnitellut Nurmikot niityiksi -opintopiirin, jossa hän opettaa ja ohjaa muuttamaan yksipuolisen nurmensa monilajiseksi niityksi.
Radiofiskars seuraa Ruukin Lumon vaiheita, ja syksymmällä palataan kuulemaan, miten luonnonkukkien siemeniä voi kerätä ja hyödyntää. Paltaan silloin myös etanatilanteeseen.
Lisätietoja Ruukin LUMOsta ja vieraslajeista mieluiten sähköpostilla annamaariakamara@gmail.com
Harvinainen haastattelu Suomen ja Pohjoismaiden nuoriso- ja rauhanfestivaalien kehityksestä: Kaikki alkoi 1970-luvun lopulla, jolloin Norjan Nato-alueelle oltiin tuomassa raskasta aseistusta. Tätä vastustamaan järjestettiin tapahtuma, johon suomalaiset osallistuivat pyörämarssilla. Syntyi Nyt-liike, joka toteutti useita erityisesti nuorisolle suunnattuja festivaaleja – muun muassa Maan Puolustusleireillä pohdittiin ympäristöasioita.
Liikehdintä kasvoi ja eteni, ja Nytin tilalle tuli Koivu ja Tähti. Aktiiviset järjestäjät tekivät Ahvenanmaan hiekkarannoille rauhanfestivaalin, johon osallistui ihmisiä ja aluksia Itämerta ympäröivistä maista.
Vuosi 1989 ja Murmansk on innoittava luku rauhantyön ja nuorisofestivaalien historiassa. Tätä saavutusta hehkutti myös Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatsov tapahtumajärjestäjien pääjoukolle lähettämässään viestissä. Murmansk, jonne oli sijoitettu eniten ydinaseita koko maailmassa, avautui monien vaiheiden jälkeen festivaaleille, joihin osallistui noin 300.000 juhlijaa. Hetken aikaa kuljettiin yhtä matkaa kohti parempaa Eurooppaa.
Festivaalin toteutuminen oli utopia, joka muuttui todeksi. Kaikkien edellä mainittujen festivaalien pääjärjestäjiin kuulunut Börje Mattsson kertoo haastattelussa, mitä tarvitaan unelman muuttamiseksi todeksi. Lisäksi hänellä on runsaasti jännittäviä ja myös koskettavia tarinoita näiltä ajoilta.
Haastattelun loppupuolella Mattson kertoo konkreettisesti, miten yksi toteutunut unelma yhdisti keskenään sotaa käyneet ihmiset vihollisalueita yhdistävällä sillalla.
Lopussa kuulemme, mitkä tekijät ratkaisivat sen, että Faces-etnofestivaali perustettiin 25 vuotta sitten Länsi-Uudellemaalle. Suvi Heino
Kuusiosainen Fiskars Filosofia (FiFi) on Unto K. Laineen organisoima luentosarja, joka kerää filosofiasta kiinnostuneita yhteen kuuntelemaan ja keskustelemaan innostavista aiheista.
FiFi-sarjan 3.6.2022 pidetyssä viimeisessä osassa kuultiin filosofian tohtori Hermanni Yli-Tepsan luennon ”Mitä filosofia on?” kolmas osa. Illan päätteeksi emeritusprofessori Unto K. Laine teki yhteenvedon kuuden viikon aikana kuulluista esityksistä.
Kuusiosainen Fiskars Filosofia (FiFi) on Unto K. Laineen organisoima luentosarja, joka kerää filosofiasta kiinnostuneita yhteen kuuntelemaan ja keskustelemaan innostavista aiheista. Sarjan 20.5.2022 pidetyssä neljännessä osassa professori Timo Vesalan aiheena oli Rooman Klubin, Kasvun rajat. Kyseinen raportti täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Miten sen ennusteet ovat toteutuneet?
Kuva Unto K. Laine
Totuttuun tapaan radiofiskars taltioi luennon, tällä kertaa Pesulassa. Myös sarjan muut osat ilmestyvät radiofiskarsissa.
Ensimmäistä kertaa järjestettävä yhteisöllinen Ruukin Taikaa-tapahtuma Fiskarsin Puimalassa kutsuu monipuolisen ohjelmatarjonnan pariin inspiroitumaan ja oppimaan, näkemään ja kokemaan.
Mari Rasimus ja Tommi Aspelund taustoittavat tulossa olevaa tapahtumaa. Mitä Ruukin Taikaa tarjoaa? Saako sieltä ratkaisuja mieltä vaivaaviin kysymyksiin? Miksi mielen ja kehon hyvinvointia rakentava tapahtuma on tärkeä juuri nyt? Suvi Heino
Tapahtuma järjestetään 23.7.2022 Fiskarsin Puimalassa.
Kuusiosainen Fiskars Filosofia (FiFi) on Unto K. Laineen organisoima luentosarja, joka kerää filosofiasta kiinnostuneita yhteen kuuntelemaan ja keskustelemaan innostavista aiheista. Sarjan 13.5.2022 pidetyssä kolmannessa osassa filosofi Olli Koistisen aiheena oli Immanuel Kant, tiedon filosofiaa.
Totuttuun tapaan radiofiskars taltioi luennon, tällä kertaa Tegelissä. Myös sarjan seuraavat osat ilmestyvät radiofiskarsissa.
Kuusiosainen Fiskars Filosofia (FiFi) on Unto K. Laineen organisoima luentosarja, joka kerää filosofiasta kiinnostuneita yhteen kuuntelemaan ja keskustelemaan innostavista aiheista. Sarjan 6.5.2022 pidetyssä toisessa osassa filosofi Markus Lammenrannan aiheena oli Akateeminen skeptisismi, tiedon luonne ja mahdollisuus.
Totuttuun tapaan radiofiskars taltioi luennon Pesulassa. Myös sarjan seuraavat osat ilmestyvät radiofiskarsissa.
Lukuvinkki: Markus Lammenranta: Johdatus tieto-oppiin, 250 s. Gaudeamus, 2022.
Kuusiosainen Fiskars Filosofia (FiFi) on Unto K. Laineen organisoima luentosarja, joka kerää filosofiasta kiinnostuneita yhteen kuuntelemaan ja keskustelemaan innostavista aiheista. Sarjan käynnisti 29.4.2022 filosofian tohtori Hermanni Yli-Tepsa otsikolla Mitä filosofia on? Radiofiskars oli paikalla Pesulassa taltioimassa luennon. Myös sarjan seuraavat luennot ilmestyvät radiofiskarsissa.
Unto K. Laineen avaussanat FiFin ensimmäisessä illassa:
Hyvät läsnäolijat ja kuulijat siellä verkkojen äärellä! Sydämellisesti tervetuloa seuraamaan Fiskars Filosofia luentosarjaa.
Minä olen Aalto yliopiston emeritusprofessori ja olen organisoinut tämän luentosarjan.
Sarja koostuu kuudesta luennosta, joista tänään kuulemme ensimmäisen, otsikolla, Mitä filosofia on?
Täällä Fiskarissa asuva filosofian tohtori ja viulisti Hermanni Yli-Tepsa lupautui ystävällisesti johdattelemaan meidät filosofian maailmaan. Kun hän lupautui tähän tehtävään, niin seuraavana päivänä minulle nousi kylmä hiki otsalle! Tajusin, että taisin pyytää häneltä liian ison palasen koskien inhimillisen ajattelun eri ulottuvuuksia ja myös ajattelun historiaa. Jos minun pitäisi pitää tällainen puheenvuoro, sen valmisteluun menisi kuukausia! Toivottavasti Hermanni, olet selvinnyt tästä hieman vähemmällä. [Palaan illan luennoitsijaan ihan kohta.]
Kun tätä sarjaa suunnittelin, niin kuulin kriittisiä kommentteja, että mahtaneeko sinne monikaan tulla paikalle. Tähän minä, että määrä ei ratkaise, vaan laatu!
Hienoa, että näin moni arvostaa viisautta ja tietoa kohtaan, sillä juuri sitä filosofointi on. Kreikan kielessä FILIA ja SOFIA tarkoittavat rakkautta ja viisautta.
Oma kiinnostukseni filosofiaa kohtaan syttyi kun olin hieman yli 20 vuotias. Joku ystäväni kertoi minulle Ludwig Wittgensteinin teoksesta, joka oli juuri suomennettu. Tractatus Logico Philosophicus eli Loogis–Filosofinen tutkielma tuli mukaani kesälukemiseksi Pohjanmaan rannikolle, missä vietin yhden lomaviikon.
Me insinöörit ja fyysikot pidämme tiiviistä esitysmuodosta ja tässä vihkosessa on alle 90 sivua – joissa jokaisessa lyhyitä, numeroituja lausahduksia. Silti teoksen läpikahlaaminen vaati melkoisesti työtä – enkä ole varma, voinko suositella tätä kenellekään ensimmäiseksi filosofiaa käsitteleväksi teokseksi. Ehkä hieman helpompiakin reittejä löytyy.
** Hermanni Yli-Tepsa
Hermanni Yli-Tepsa (s. 1979) valmistui ylioppilaaksi Madetojan musiikkilukiosta Oulusta vuonna 1998. Hän on opiskellut filosofiaa Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 2007. Yli-Tepsa on tehnyt filosofian opintoja myös Toulouse-le-Mirail -yliopistossa Toulousessa, Ranskassa vuosina 2002 ja 2003. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa 14.8.2020.
Työn nimi suomennettuna: Mitä silmämme kokevat? Uusi tulkinta Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiasta.
Työtä voidaan luonnehtia seuraavasti: Kun havaitaan kohde, nähdään vaikkapa sohva, katseen on jo täytynyt tarkentua siihen. Huomion kiinnittämistä on luontevaa kuvailla aivoissa tapahtuvana prosessina, joka säätelee silmien liikettä. Entä jos prosessia pitää kuvailla kokemuksellisesti? Mitä koetaan ennen kuin varsinaisesti havaitaan, vai koetaanko mitään? Onko havaitsemista edeltävä katseen tarkentuminen ja huomion kiinnittyminen luonteeltaan tiedostamatonta, ja tapahtuuko havaitsemisessa siirtymä tiedostumattomasta tietoiseen?
Lähtekäämme retkelle filosofian maailmaan! Hermanni Yli–Tepsa, ole hyvä!
Jonin kirjavalinta vie lukijan alkuräjähdyksestä mustiin aukkoihin! Fyysikko Stephen Hawkingin pääteos myi ilmestyttyään muutamassa vuodessa jo yli 9 miljoonaa kappaletta, kirja on käännetty yli 40 kielelle. Tässä teoksessaan hän kertoo seikkaperäisesti, miten nykyinen maailmankuvamme on kehittynyt aiempien käsitysten pohjalta yhä täydellisemmäksi ja samalla pääsemme tutustumaan huippututkijan ajatuksenkulkuihin. Hawking johdattelee lukijan syvän avaruuden kaukaisiin galakseihin ja mustiin aukkoihin. Samalla tutustumme myös äärimmäisen pienten kvarkkien makuihin ja väreihin, antimateriaan, hiukkasten spineihin ja erityyppisten aikojen erilaisiin suuntiin ja kuin huomaamatta olemme tempautuneet tähän kiehtovaan maailmaan.
Stephen Hawking, Ajan lyhyt historia, 276 s. WSOY, 2012
Erin valitsi luettavakseen Kirjanoidan tarinan päättävän Noitakirjan, siinä Aura löytää itsestään väkevän noidan.
Selma on siepannut Pyryn mukaansa Helbystä Helsinkiin. Auranon seurattava heitä, mutta kaikki helpot tiet on katkaistu. On kuljettava Nuuksion epävakaan erämaan halki. Käy ilmi, että matkalla Helsinkiin oma mielikuvitus on pahin vihollinen…
Mutkikkaalla matkalla on monta vaaraa, mutta vähitellen, loitsu kerrallaan Auran voima kasvaa, mutta voiko taika koskaan peitota kaikkia eri puolilta nousevia uhkia?
Annika luki Uljasmaa-sarjan avausromaanin Hajonnut lauma. Se kertoo leijonanpentu Pelottomasta, jonka joukko paviaaneja on ottanut huomaansa sen jälkeen, kun Pelottoman isä syöstiin laumansa johdosta ja surmattiin. Kun leijonapennulle sitten selviää, että sen äiti ja sisar ovat edelleen elossa ja se joutuu pakon edessä jättämään paviaaniyhdyskunnan, Peloton päättää Afrikan tasankojen vaaroja uhmaten pyrkiä liittymään taas leijonien laumaan, jota johtaa nyt kovaotteinen Jätti. Kolmen etevän nuoren villieläimen – leijonan, norsun ja paviaanin – näkökulmasta kerrottu Uljasmaa tempaa mukaansa kaikki Soturikissojen ja jännityksen ystävät. Erin Hunterin aiemmin kirjoittama Soturikissat-sarja on noussut suureen maailmanlaajuiseen suosioon. Salanimi Erin Hunterin taakse kätkeytyy seitsemän britti- ja yhden amerikkalaiskirjailijan tiimi.
Erin Hunter: Uljas maa – Hajonnut lauma, 320 s. WSOY, 2020
Näppylät, ekat rintsikat, ihastusta ilmassa… Murrosiän kynnyksellä kysymyksiä riittää, ja isosiskon apua tarvitaan! Suosikkitubettaja Elina ryhtyy kaikkien isosiskoksi ja selvittää kasvamiseen liittyviä mysteereitä Tiedenaisten turvallisessa seurassa. Elina on lahtelainen tubettaja ja tuttu suositulta Elina Sofia -kanavalta. Tiedenaisiin kuuluvat Jenni Puoliväli, Anni Saukkola, Heidi Kinnunen, Jasmiina Pöntinen, Anniina Halonen, Sanni Sadetuuli Härmä, Minni Nevalainen ja Jemiina Kemppainen.
Amalia luki kirjan Elina, Tiedenaiset: Isosisko kaikki muuttuu, 128 s. Tammi, 2021
Siirin valintana on kulttimaineeseen nousseiden Soturikissojen tekijältä kirjan, jossa Uljasmaan hauras tasapaino on vaakalaudalla. Pahuus nostaa rumaa päätään ja tasankojen eläimiä johtaa murhaaja. Löytävätkö Taivas-norsu, Oka-paviaani ja Peloton-leijona yhdessä keinon, jolla hirveä johtaja selätetään?
Erin Hunter: Uljas maa – Veren ja luun voima, 309 s. WSOY, 2021
Jimin kirjavalinnassa pohditaan suuria kysymyksiä. Miltä avaruus haisee? Voiko ihmisestä tulla kuolematon? Kiehtovien kysymysten joukossa pohditaan myös, onko tarunhohtoinen Atlantis totta vai tarua? Voiko mammutin kloonata takaisin eläväksi? Ja monia muita maailman ja maailmankaikkeuden mysteereitä, joihin tubettaja ZoneVD eli Joona Leppälä pyrkii etsimään vastauksia.
Joona Leppälä: ZoneVD kiehtovan tiedon jäljillä, 156 s. Tammi, 2021
Ei ole helppoa olla Nikki Maxwell! 8. luokan alkaessa Nikki muuttaa isän työn perässä uuteen kouluun ja joutuu aloittamaan kaiken alusta. Tilannetta eivät helpota ärsyttävä pikkusisko ja vanhemmat, jotka eivät millään tunnu tajuvan, mitä 14-vuotias tarvitsee selvitäkseen arjesta uudessa ympäristössä. Nikki päättää osallistua koulun taidekilpailuun, mutta kaikki ei etene suunnitelmien mukaan.
Adan kirjana on: Rachel Renée Russell: Nolo elämäni: Olisinpa suosittu, 283 s. WSOY, 2020
Antskogin aluetoimituksessa Ulla Korhonen haastattelee koko aikuisikänsä Antskogissa asunutta Aira Fagerrothia. Pomolan terassilla mietitään maatalouspitäjä Karjalohjan ja tehdasympäristön välisiä eroja ja vaikutuksia arkielämään.
Lapsuudenkoti Karjalohjalla sijaitsi kirkonkylän ulkopuolella omavaraisella maatilalla, missä äiti hoiti kodin ja askareet jopa niin, että nuorena aikuisena oman perheen perustaneen Airan piti opetella ruuanlaitto ja monet muut huushollipuuhat välillä kantapään kautta.
Turvallista lapsuutta ja nuoruutta värittivät satunnaiset kylien väliset nujakat, joista selvittiin ilman sanottavia seurauksia. Oli myös huvituksia, esimerkiksi tunnettu Åke Blomqvist saapui opettamaan nuorille tanssia. Joukossa oli muutama muita nuorempi osallistuja, joilta kylän pappi myöhemmin epäsi pääsyn rippikouluun. Heidän piti opetella Katekismuksen ja muut opit muissa kylissä.
Antskogissa Airan ja hänen miehensä ensimmäinen asunto oli puuliiteri. Sittemmin koti löytyi Paratiisista, jonka jälkeen oli vielä yksi asunto ennen pysyvää kotia, Pomolaa, jossa Aira tänäkin päivänä asuu.
Paljon muistoja ja tapahtumia mahtuu matkaan, samoin nykyisen ja menneen ajan huomioita. Ennen ei kylämaisemaan kuulunut risukkoja, toisaalta joki toimi pitkään kaatopaikkana, kunnes sellaiselle tuli täysi stoppi. Erikoiselta tuntuu saunomisen yhteydessä muisto, ettei edes kesällä saanut löylyistä pulahtaa uimaan, vaan kun oltiin saunassa niin oltiin saunassa. Säännön noudattamisesta vastasi itse saunamajuri.
Tehdasympäristössä talot on rakennettu tiiviisti, eikä sanottavia puutarha-alueita jää pihoille. Tämän vuoksi Pannuhuoneen takana oli kasvimaat, siirtolapuutarha, missä hankittiin lisäsärvintä pöytään.
Haastattelun ensimmäisen osan lopuksi Aira Fagerroth pohtii, miltä elämä Antskogissa nyt näyttää ja minne se on menossa. Toisessa osassa perehdytään muistoihin tarkemmin, syvennetään ja laajennetaan asioiden syitä ja seurauksia.
Vieraslajit vaikuttavat luonnon monimuotoisuuteen valtaamalla alaa paikallisilta luonnonvaraisilta lajeilta. Raaseporin kaupungin vieraslajistrategia julkaistaan keväällä 2022, jossa toiminta linjataan kaupungin omistamien kiinteistöjen osalta.
Kansallinen vieraslajilaki tuli voimaan vuonna 2016 (1709/2015). Lain mukaan kiinteistön omistajan tai haltijan on huolehdittava kohtuullisista toimenpiteistä kiinteistöllä esiintyvän haitallisen vieraslajin hävittämiseksi tai sen leviämisen rajoittamiseksi, jos haitallisen vieraslajin esiintymästä tai sen leviämisestä voi aiheutua merkittävää vahinkoa luonnon monimuotoisuudelle taikka vaaraa terveydelle tai turvallisuudelle.
Toimenpiteiden kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon haitallisen vieraslajin hävittämiseen tai leviämisen rajoittamiseen käytettävissä olevat tavanomaiset keinot, toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset sekä toimenpiteillä saavutettavissa oleva hyöty suhteessa kustannuksiin.
”Vieraslajilla tarkoitetaan kasvia, eläintä tai muuta eliölajia, jonka siirtymistä luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle ihminen on tahattomasti tai tarkoituksella edesauttanut. Vieraslaji on siis ihmisen myötävaikutuksella ylittänyt luontaiset leviämisesteet, kuten mantereen, meren tai vuoriston, ja levinnyt alueelle, minne se ilman ihmisen apua ei olisi vielä luontaisesti levinnyt.”
Esimerkiksi komealupiinin luontainen levinneisyysalue sijaitsee Läntisessä Pohjois-Amerikassa ja se tuotiin Eurooppaan koriste- ja rehukasviksi vuonna 1826.
Kaisa Ruohorannan haastateltavana on luonnonsuojelun asiantuntija Esko Vuorinen Uudenmaan ELY-keskuksesta. Ohjelma on kulttuuriyhdistys Catena ry:n ja radiofiskarsin yhteistuotantoa. Lisätietoa yhdistyksestä www.culturacatena.fi
Billnäsin paikallistoimitus julkaisee vuoden 2022 aikana luonnon monimuotoisuutta käsittelevän juttusarjan yhteistyössä Catena ry:n ja radiofiskarsin kanssa.
Katin kirjavalintana on huippusuositun Neropatin päiväkirjasarjan 16. teos, Tähtiainesta.
On melko tunnettua, että Greg Heffley ja urheilu sopivat huonosti yhteen. Erään koulun katastrofaalisen liikuntapäivän jälkeen Greg päättää, että hänen urheilu-uransa oli nyt tässä. Äiti kuitenkin maanittelee häntä antamaan liikunnalle vielä yhden mahdollisuuden, ja niin hän suostuu vastahakoisesti kokeilemaan koripalloa. Yllättäen hän saakin paikan yhdestä kotikaupunkinsa joukkueesta. Pelikauden alettua näyttää vahvasti siltä, että Greg jengeineen voi tuskin voittaa ottelun ottelua. Mutta pelikentällä kaikki on mahdollista. Miten pelikausi sujuu, ja mikä on Gregin rooli siinä?
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja – Tähtiainesta (osa 16). WSOY, 2021.
Anton valitsi kirjakseen supersuositun tubettajan, Miklun (Mike Bäck)Kaikkien aikojen kirjan. Se on jatkoa menestyskirjalle Paras kirja ikinä.
Kuinka Mike päätyi lukemaan yli sata kirjaa ja mitä niistä jäi käteen? Tässä kirjassa Mike kirjoittaa runoja, piirtää lisää ja kertoo tarinan elämänsä dramaattisimmasta ajasta. Mukana sanoja, pisteitä ja pilkkuja vähän missä sattuu.
Eeli valitsi kirjan Merirosvot suurennuslasin alla.
Kirjassa seikkailevat historian kymmenen pahamaineisinta merirosvoa kuten Mustaparta, Kapteeni Kidd ja Anne Bonny. Heidän tarinoidensa lisäksi lukija tutustuu laivojen varusteisiin ja aarteenetsintään sekä saa tuntuman merirosvojen käyttäytymissääntöihin. Kannesta irrotettavan suurennuslasin avulla kirjan sivuilta voi löytää yli kaksisataa merillä tarvittua esinettä tai asiaa.
Kirjan lukenut Eeli suosittelee kirjaa pojille ja tytöille, jotka pitävät merirosvoista.
David Long: Merirosvot suurennuslasin alla. Otava, 2020.
Hassan Blasim (s. 1973 Bagdad) on arabiaksi kirjoittava kirjailija, jonka kaksi novellikokoelmaa ja kaksi romaania ovat ilmestyneet Sampsa Peltosen suomentamina 2012–2021. Vuodesta 2004 hän on asunut Suomessa. Häntä on verrattu Franz Kafkaan, Roberto Bolañoon ja Jorge Luis Borgesiin. The Guardian sanoi hänestä vuonna 2010, ”kenties paras elossa oleva arabialainen kirjailija”. Nyt Hassan Blasim on radiofiskarsin vieraana kotonaan Helsingissä ja hänen kanssaan keskustelee runoilija J. K. Ihalainen. Haastattelu on englanniksi.
Hassan Blasim (born 1973 in Bagdad) is by The Guardian called “Perhaps the best writer of Arabic fiction alive”. Since 2004 Blasim has been living in Finland, and four of his books are translated in Finnish by Sampsa Peltonen. Now Hassan Blasim is interviewed by J. K. Ihalainen in Helsinki Januari 2022.
Hassan Blasim. Kuva J. K. Ihalainen
1st part: On Writing, Islam, Internet & Culture. (37:51)
2nd part: On Education, Censorship & Sololand. (27:04)
3rd part: On Languages, Memory & Storytelling. (44:46)
4th part: On Exile, Democracy, Imagination & Books. (29:50)
Yksittäisen puun rooli on ympäristössään monimuotoinen ja merkittävä. Ekosysteemipalvelut-käsite on luotu kuvaamaan ihmisen luonnosta saamia hyötyjä. Haastattelussa luonnonsuojelun asiantuntija Esko Vuorinen Uudenmaan ELY-keskuksesta kertoo puun ekosysteemipalveluista.
Haastattelijana Kaisa Ruohoranta. Ohjelman on kulttuuriyhdistys Catena ry:n ja radiofiskarsin yhteistuotantoa.
Billnäsin paikallistoimitus julkaisee vuoden 2022 aikana luonnon monimuotoisuutta käsittelevän juttusarjan yhteistyössä Catena ry:n ja radiofiskarsin kanssa.
Peurakannan vahva kasvu on pantu merkille myös ruukin ympäristössä. Ilmiö voi olla osittain näköharhaa; lähipellolle ilmestynyt iso lauma ei tarkoita sitä, että peuroja olisi kaikkialla valtava määrä. Kannan paisuminen turhankin suureksi on silti tosiasia myös metsästäjien sekä valtiovallan mielestä. Kantaa pidetään aisoissa metsästyksellä, mihin riittää tekijöitä harrastuksen työläydestä huolimatta. Lupamenettelyjen ohella metsästystä ohjaavat eettiset pelisäännöt. Kaatojen määrän on oltava suhteessa kantojen vahvuuteen ja myös saaliin kanssa on toimittava asiallisesti. Peurakannan tilanteesta ja metsästyksen pelisäännöistä kertoo Suomen Metsästäjäliiton Uudenmaan piirin puheenjohtaja Bo-Krister Lindholm. Heikki Jaakkola
Seppo Sundman tunnetaan musiikkimiehenä, mutta hän on tehnyt myös merkittävän uran mielenterveyden alalla. ”Sepi” kannustaa monia nuoria muusikkoja eteenpäin, hyödyntää kontaktejaan. Elämän varrelta on tullut monta tuttavuutta, kohtaaminen on tärkeää. Mielenterveysyhdistys Kaippari ry:n ja Mielenterveyden keskusliiton toiminnassa pitkään mukana olleena Sepillä on kokemusta siitä, mikä merkitys on ennaltaehkäisyllä mielenterveyden ongelmissa. Haastattelu tehtiin Kaipparin tuvalla Karjaalla, Bio Pallaksen talossa, Elina Kurjen katu 6. Mitä kaikkea Kaipparin tuvalla tapahtuu? Miten yhdistyy musiikki ja mielenterveys? Toimittaja Anne Wirkkala
Mitä kuuluu Pesulaan? Samaan aikaan kun osa Fiskarsin jokilaakson linnuista muuttaa lämpöisiin maihin, Cafe Bar Pesula Fiskarsin omistaja Reetta Ranta miettii tuloaan Fiskarsiin ja sen tuomia uusia tuulia. Millaista on hypätä aviomiehen kanssa kahvilanomistajiksi media-alalta? Pesulan tarjonta on monipuolista ja myös turisteista pidetään hyvää huolta. Ollaanko ravintola-alalla sesonkien ja koronan armoilla? Kuuntele, mitkä arvot kantavat Pesulaa eteenpäin! Toimittaja Anne Wirkkala
Teollinen muotoilija, keraamikko Satu Tamminen on Fiskarsin taiteilijoiden, muotoilijoiden ja käsityöläisten osuuskunnan perustajajäsen. Hän oli ensimmäinen, joka ehdotti osuuskuntaa näyttelytoiminnan järjestäytymiseksi.
Pääkaupunkielämä ja Kaapelitehtaan hulppeat, toimivat työtilat vaihtuvat Fiskarsin ruukkiin, kun Satu miehensä, muotoilija Olli Tammisen kanssa halusivat muutosta. Kylillä asui jo monta kollegaa ja ystävää ja lisäkontakteja syntyi nopeasti, muun muassa työmatkaliikenne sai uutta sävyä, kun junassa mentiin porukalla muiden pendelöijien kanssa.
Työtila järjestyi Museonrinteeltä, missä Satu ja Olli myös asuivat ensi alkuun. Kyläläiset huomasivat uudet asukkaat, ja raiteilla pohdittiin Sadun uskaliasta tapaa uida ihan kotirannassa – kunpa ei koski imaisisi mennessään. Huolta aiheutti myös se, kun Ollin työmatkojen aikana rouva asui yksin talossa, jossa tiettävästi liikkui valkokaapuinen haamu. Muisteloissa vilahtaa kyllä toinenkin haamu.
Omaa kotia etsittiin kolmisen vuotta. Mieluisia taloja olisi toki ollut, mutta niistä yksi oli pääluottamusmiehen kesäasunto, toinen pääjohtajan sihteerin kesäasunto ja niin edespäin.
Kahdenkymmenenviiden vuoden osuuskuntalaisena Satu Tammisella on näköalapaikka sekä osuuskunnan että ruukin kehittymiseen. Mikä on erityisen hienoa nykyisessä Onomassa?
Luvassa on myös käytännössä koeteltuja vinkkejä uudelle alueelle kotiutumiseen. Miten voi säilyttää tuoreen tavan katsoa omaa asuinpaikkaansa? Suvi Heino
Fiskarsin taiteilijoiden, muotoilijoiden ja käsityöläisten osuuskunnan ensimmäisen näyttelytyöryhmän jäsenet olivat Soili Arha, Barbro Kulvik, Marketta Miettinen, Taina Pailos ja Satu Tamminen.
Raaseporinjoesta on valunut vuosien varrella mereen valtava määrä ravinteita. Kulkeutuminen on ollut tehokasta koska jokivareet ovat pitkälti alavaa, helposti tulvivaa peltomaata. Tilannetta yritetään parantaa Raaseporinjoki-projektissa, jonka puitteissa jokeen rakennetaan kosteikkoja, kaksitasouomaa ja pohjapatoja. Hanketta esittelee projektipäällikkö Sara Vaskio. Haastattelija Heikki Jaakkola
Rannoilla kasvavalle ruo-olle yritetään keksiä hyötykäyttöä John Nurmisen Säätiön Rannikkoruokohankkeessa, missä on mukana myös metsähallitus. Hankkeen ekologisena tavoitteena on raivata tilaa rantaniityille, joiden määrä on romahtanut yhteen sadasosaan 1800 -lukuun verrattuna.
Ruovikon niittäminen on usein teknisesti haastavaa ja edellyttää konekalustoa. Jotta toiminta saataisiin taloudellisesti kannattavaksi ruokomateriaalista pitäisi jalostaa rahanarvoisia tuotteita. Kiteen Mato ja Multa -yritys valmistaa Hangosta leikatusta ruo-osta kasvatusalustaa, mikä korvaisi turvetta. Ruokoalustalla voi olla paljon kysyntää koska kasvatusalustana käytetyn pintaturpeen korjuun uskotaan päättyvän energiaturpeen käytön loppuessa. Projektista kertoo Metsähallituksen Luontopalvelujen erikoissuunnittelija Roland Vösa. Toimittaja Heikki Jaakkola
Saine Ensemblen tuottama tapahtuma toi yhteen tanssi– ja esitystaiteen ja kuvataiteen tekijöitä ja ajankohtaista tieteellistä tutkimusta ja ajattelua. Tapahtuma on pilottihanke biennalelle, josta rakennetaan esittävien taiteiden ja ajankohtaisen taidefilosofisen keskustelun foorumi.
Art Matters -keskustelun toisessa osassa aiheena oli Narratiivisuus. Keskustelijoina ovat professori Hanna Meretoja, Turun yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori, kertomusteoreetikko, kirjailija Matias Riikonen ja dramaturgi Seppo Parkkinen.
Tapahtuman tuottaja: Saine Ensemble
Tapahtumaa tukivat: Sophie von Julins stiftelse, Karjaan-Pohjan säästöpankkisäätiö, Raaseporin kaupunki ja SE kannatus ry
Radiofiskars matkusti merta edemmäs menneisyyteen, kauas 1980-luvulle ja DDR:n pääkaupunkiin Berliiniin, missä toimittaja, kirjoittaja Taina Repo työskenteli Tiedonantajan kirjeenvaihtajana. Valaisevissa ja paikoin riemukkaissa kokemuksissa hän vie meidät jonottamaan kauppojen edustoille, ostamaan uutuuskirjoja tiskin alta ja tutustumaan lihakauppiaan omavaltaiseen säännöstelyyn.
Joskus tarjolla on jopa pumpernikkeliä, mutta miten sen jonottamisessa käy? Minkälaisen vastaanoton saa Marimekon Suomessa suosittu raitapaita tai mekko?
Yksi ehdoton jaetun ja myöhemmin yhdistetyn Saksan sankareita oli Nukkumatti. Taina Repo sai ainutlaatuisen kunnianosoituksen kirjoittaa Nukkumatille kaksi jaksoa Suomesta.
Kulttuurin harrastaminen oli Itä-Saksassa edullista, silti sen tekemisestä maksettiin ruhtinaallisesti: kahden Nukkumatti-jakson palkkiolla Repo kustansi työtilana toimineen kaksion vuokrat kahden vuoden ajalta.
Haastattelun toisessa osassa Taina Repo kertaa muurin murtumisen aikoja ja sen seurauksia. Historiallisesti merkittävä tapahtuma ei ollut pelkästään vapautus, vaan toi mukanaan jopa itsemurhiin ajavaa epävarmuutta. Naisten asemasta uutisoitiin, että DDR:n naiset joutuivat kertaheitolla takaisin keskiaikaan. Mitä se tarkoittaa? Suvi Heino
Taina Repo on kirjoittanut myös Pohjois-Amerikkaan sijoittuvan historiallisen romaanin Kuparikaupunki: Suomalaisten tarina Ameriikan maassa. (Partuuna, 2021) Michiganin niemimaan kaivosalueelle 1910-luvulla sijoittuva kirja on kertomus suomalaisista maahanmuuttajista, mainareista ja heidän perheistään, elämästä, työstä ja ammattiliiton taistelusta. Kaivosalueella kesällä alkanut lakko johtaa tragediaan, lakkolaisten lapsiin jouluaattona 1913 kohdistuneeseen terroritekoon, joka tunnetaan nimellä Italian Hall Disaster tai Calumet Massacre.
Saine Ensemblen tuottama tapahtuma tuo yhteen tanssi– ja esitystaiteen ja kuvataiteen tekijöitä ja ajankohtaista tieteellistä tutkimusta ja ajattelua. Se on pilottihanke biennalelle, josta rakennetaan esittävien taiteiden ja ajankohtaisen taidefilosofisen keskustelun foorumi. Keskusteluista kaksi kuullaan radiofiskarsissa, ensimmäisenä vuorossa on:
Art Matters -keskustelu Aikalaisuus. Tähtitieteilijä Joni Tammi, Metsähovin radio-observatorio, filosofi, muusikko Hermanni Yli-Tepsa ja meteorologi Timo Vesala, Helsingin yliopisto, Ilmakehätieteiden keskus.
Tapahtuman tuottaja: Saine Ensemble
Tapahtumaa tukivat: Sophie von Julins stiftelse, Karjaan-Pohjan säästöpankkisäätiö, Raaseporin kaupunki ja SE kannatus ry
Kalastusvälineet voivat päätyä erittäin haitalliseksi roskaksi vesistöihin sekä rannoille. Sotkuun menneen siiman, vanhan kalaverkon, pohjaan jääneen koukun tai rannalla lojuvan katiskan uhreiksi voivat joutua kalojen ohella monenlaiset linnut ja nisäkkäät. Hylätyt välineet voivat jatkaa eläinten satuttamista ja pyydystämistä luonnossa vuosikymmeniä. Erityisen pitkäikäisiä loukkuja ovat muovista valmistetut siimat ja verkot. Jos materiaali on vähänkin veden pinnan alapuolella ja näin suojassa uv-säteilyltä, hajoaminen voi olla todella hidasta. Nykyiset siimat ovat samalla erittäin vahvoja. Esimerkiksi kiinni jäänyt lintu ei pääse omin avuin millään irti verkosta tai siimavyyhdistä. Vaikka tahallinen roskaaminen on onneksi vähentynyt, välineitä karkaa edelleen omille teilleen. Kalastuksenvalvoja Seppo Siltala kehottaakin kaikkia luonnossa liikkujia keräämään rannoilla ajelehtivat hylätyt kalastusvälineet. Kansalaisten oma aktiivisuus on tarpeen koska viranomaisia on vaikea saada tämäntapaisiin ”talkoisiin” . Ennenkaikkea jokaisen on syytä huolehtia ainakin siitä, ettei itse pahenna tilannetta. Ainakaan tahallaan. Toimittaja Heikki Jaakkola
Mitä vain voi tapahtua! Sen huomaavat Pate, Senja ja Paten fiksu Totti-koira, kun he aivan tavallisena arkiaamuna astahtavat kuumailmapallon kyytiin. He ovat menossa kouluun, mutta päätyvät paljon kauemmas – Afrikkaan. Siellä kolmikko kohtaa käärmeitä ja salametsästäjiä, mutta onnistuvat myös villieläinten pelastustehtävässä.
Helmi esittelee Timo Parvelan kirjoittaman ja Pasi Pitkäsen kuvittaman kirjan Pate ja savannien sankarit, Tammi, 2020
Aava valitsi luettavakseen suositun ponikirjasarjan päätösosan Eppu, pieni sankari. Niitynperälle lukuisten eläinten joukkoon mahtuu vielä yksi hevonen, Hasse. Mitä tapahtuu, kun hevonen karkaa?
Tubettajasiskokset Elina ja Sofia sen tietävät: Kaikki on mahdollista! Sen he kertovat myös Lydian valitsemassa kirjassa, joka on täynnä vinkkejä rohkeuteen, positiivisuuteen, tavoitteiden saavuttamiseen ja itsensä kehittämiseen. Mukana on myös paljon hauskaa täytettävää sekä inspiroivaa puuhaa.
Kun Heinähattu aloittaa koulun, on Vilttitossusta tylsää jäädä aamulla kotiin ilman leikkikaveria. Ratkaisuksi hän keksii lähteä itsekin kouluun, mutta mitä siitä seuraakaan? Victorian mielestä kirja on niin mukava ja jännittävä, että sitä voi suositelle jokaiselle.
Sinikka Nopola, Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen. Tammi, 2020.
Piirtämistä harrastavan Lydian kirjavalinta keskittyy taiteeseen ja piirtämisen harjoitteluun. Kirja opettaa, kuinka piirretään silmät, suu ja nenä ja lopulta ilmeikkäät kasvot. Käytännön ohjeiden lisäksi kirja on täynnä väritettävää ja hauskoja piirustustehtäviä.
Fiskarsin lähihistoria -sarja piipahti Pyynikillä tapaamassa 1970-luvulla ruukista Tampereelle muuttanutta Maritta Vihantoa, os. Eronen. Maritan isä toimi karjanhoitajana aikana, jolloin lehmiä oli navetassa pitkälti yli sata. Navettarakennus on edelleen Isidorintiellä, mutta mistä mahtoi löytyä kesänavetta? Perheen äiti toimi Konsumissa myyjänä ja hoiti sivutyönään Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemaa. Mitä tähän työhön kuului?
Minkälaiselta kuusivuotiaasta tytöstä tuntui, kun hän ummikkona aloitti ruotsinkielisen päiväkerhon? Miksi uimataitoisetkin lapset osallistuivat uimakouluun? Muutakin ohjelmaa lapsilla oli paljon, muun muassa pari kertaa vuodessa Lukaalilla järjestettävät juhlat.
Miltä ruukin muuttunut ympäristö näyttää, kun sitä vertaa lapsuus- ja nuoruusvuosiin? Mikä tuntuu hyvältä? Mikä tapahtuma parin vuoden takaa sai mielen hämmästyksen valtaan? Suvi Heino
Runoilija Katariina Vuorinen kertoo, miten hän pitkään nomadielämää eläneenä löysi lossimatkojen takaa paikan, jossa yhteys luontoon, ihmisiin ja kieleen ovat kohdillaan. Sinne hän yhdessä Inkeri Aulan kanssa perusti Runosaari-tapahtuman, jonka järjestämiseen osallistui koko yhteisö.
Katariina Vuorisen runoudessa on paljon eteläamerikkalaisuutta. Viimeisin matka Chileen talvella 2020 alkoi hyvin. Esiinnyttyään Pablo Nerudan talossa La Sebastianassa hän lähti Andien juurille telttailemaan muutamaksi viikoksi.
Samoihin aikoihin maailmalta kantautui epidemiasta kertovia uutisia. Ne tavoittivat myös Vuorisen. Argentiinan ja sen jälkeen Chilen rajat suljettiin ja parin viikon telttailu venyi kuukausiksi. Syksyn syvetessä kesävarusteissa alkoi olla paikattavaa.
Telttaillessa ei ollut sähköä, puhelin piti käydä lataamassa lähistöllä, mutta sitäkään ei kehdannut tehdä päivittäin. Se merkitsi paluuta käsin kirjoittamiseen. Toinen tapa oli sanella tekstiä puhelimeen. Kirjoitusta tuli runsaasti. Osan runoista hän esitti Runosaaren festivaaleilla heinäkuussa 2021. Haastattelija J. K. Ihalainen
Runonlausuntaa ratsailla.
Katariina Vuorinen on runoilija, joogi, tantrika ja löytöretkeilijä, joka on julkaissut neljä runokokoelmaa ja muita tekstejä. Hän on elänyt nomadina ympäri maailmaa, ja kirjoittanut ja esiintynyt viime vuosina erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. Vuonna 2018 hän löysi maagisen saarensa Velkuanmaasta, ja tiesi heti paikan kutsuvan runofestivaalia saaristoon. Nyt tämä unelma toteutuu Runosaaressa.
Runoilija ja kustantaja J. K. Ihalainen osallistui Runosaari -runotapahtumaan Livonsaaressa 23.-24. heinäkuuta. Festivaalin aikana hän haastatteli kolmea mukana ollutta runoilijaa, Raisa Marjamäkeä, Juha Kulmalaa sekä Katariina Vuorista.
1990-luvun lopussa Esko Brotherus esitti Fiskars-yhtiön silloiselle varatoimitusjohtaja ja kiinteistöjohtaja Ingmar ”Inko” Lindbergille idean asukkaiden yhteisestä saunasta. Tästä lähti monivuotinen hanke, jonka etenemisestä Kaiken se kestää – Fiskars Kyläseuran historiaa -kirja kertoo seikkaperäisesti.
Vuonna 2019 taltioidussa haastattelussa Lindberg kertaa Kieloniemen saunan alkuvaiheita omasta näkökulmastaan. Miksi hän koki hankkeen niin mielekkäänä, että lupasi yhtiön tulevan vastaan sekä tontilla että rakennushirsillä – joita tarvittiin kaksi erää?
Miten mittava saunahanke vertautuu ruukin muihin pääosin talkoilla toteutettaviin hankkeisiin? Missä sijaitsee ruukin uurnalehto? Miten yhteisölliset hankkeet saadaan toimimaan, mitä riskejä niissä on? Minkälainen on hyvä johtaja? Riittääkö siihen kova halu?
(Haastattelun alussa viitattu kirja on Esko Brotheruksen Aikakone). Suvi Heino
Kesän ensimmäisiä runotapahtumia järjestettiin Naantalin saaristossa Velkuanmaalla, missä myös runoilijat J. K. Ihalainen ja Juha Kulmala tapasivat perimmäisten kysymysten äärellä.
Runosaari-runotapahtumaa tukeneen Turun Runoviikon järjestäjiin kuuluvalle Kulmalalle pandemian aiheuttamat rajoitteet ja ennakoinnit ovat käyneet tutuiksi. Mikäli pandemia kiihtyy, toteutuuko turun Runoviikko?
Juha Kulmalalta ilmestyy ensi vuoden alussa kuudes runoteos. Minkälaista on hänen kirjoittamansa runous, jossa yhteiskunnallinen näkemys, ympäristö ja politiikka ovat aina mukana – samoin hänelle tyypillinen musta tai jopa absurdi huumori?
Kulmala ja Ihalainen ovat molemmat esiintyneet laajasti myös ulkomailla. Miten esiintyjät valitaan näihin tapahtumiin? Miten tapa esittää runoutta vaihtelee maailmalla? Mitä rajoja suomalaisessa runoudessa seuraavaksi ehkä rikotaan? Vieläkö Suomessa on kaupunkikohtaisia runouden koulukuntia? Muistellaan myös Savukeidasta ja puhutaan Poesiasta.
Juha Kulmala on turkulainen runoilija, jolta on julkaistu viisi runokokoelmaa, niistä viimeisin on Ränttätänttä (Savukeidas 2017), joka oli mm. Runeberg-palkintoehdokkaana. Kriitikkojen toteamaa: ”Kulmala on hauskasti vihainen ja rennosti yhteiskunnallinen.”(Esa Mäkijärvi, Kiiltomato 8.1.2018), ”Juha Kulmala on ehkä Suomen luotettavin runoilija, mikä ei tarkoita, että hän olisi tylsä.”(Vesa Rantama, Keskisuomalainen 20.12.2017)
Runoilija ja kustantaja J. K. Ihalainen osallistui Runosaari -runotapahtumaan Livonsaaressa 23.-24. heinäkuuta. Festivaalin aikana hän haastatteli kolmea mukana ollutta runoilijaa, Raisa Marjamäkeä, Juha Kulmalaa sekä Katariina Vuorista.
Fiskarsissa oli 1950-luvulla yhtiön palkkaama liikunnanohjaaja sekä kaksi urheiluseuraa. Oli selvää, että urheilukenttä oli kovassa käytössä. Yhteistyö seurojen kesken oli mutkatonta, sillä molempien päämäärä oli saada lapset ja nuoret liikkumaan.
Yksi urheilukentällä viihtyvistä lapsista oli Reijo Ståhlberg. Siellä hän kokeili monia lajeja, kunnes into kuulaan syttyi koululaiskilpailuissa 9-vuotiaana. Vuosien mittaan harrastus muuttui urheilu-uraksi, johon mahtui kansallisia ja kansainvälisiä kilpailuja, mukana oli parit olympialaisetkin.
Edelleen Ståhlbergillä on voimassa oleva kuulantyönnön Suomen ennätys, on ollut jo liki 40 vuotta. Joko ennätystuloksen rikkoutuminen on näköpiirissä? Miten siihen päästään? Minkälaista huippu-urheilijan elämä oli? Mikä rooli nykyisen Nikarin toimitiloilla oli Ståhlbergin treenaamisessa?
Kuulantyönnöstä pankinjohtajaksi ja siitä yrittäjäksi. Minkälaisia olivat nämä vuodet, joiden aikana elettiin myös 90-luvun lama? Mistä urheilun antamista opeista oli hyötyä?
1990-luvun alussa Ståhlberg perheineen palasi kotikonnuille. Miltä Fiskars tuntuu nyt? Ja mihin se on menossa? Suvi Heino
Konkakummussa sieni- ja marjametsät sekä uimavedet ovat miltei osa pihapiiriä. Täällä pitkän uran Fiskarin koulun opettajana ja rehtorina tehnyt Ethel Mattila viettää eläkepäiviään. Takana on liki 40 vuotta työtä ja elämää ruukissa. Mikä on hänen reittinsä Itä-Uudeltamaalta Fiskariin? Muistellaan myös 1990-luvun koulumaailman trendejä? Miten opettaja syväsukeltaa? Miltä nykypäivän ruukki tuntuu, mihin se on menossa? Suvi Heino
Runoilijat J. K. Ihalainen ja Raisa Marjamäki tapasivat Velkuanmaalla, missä he pysähtyivät pohtimaan kieltä, runoutta, nykyaikaa ja mennyttä.
Raisa Marjamäki on asunut pitkään Skotlannissa ja Pakistanissa. Miten kieliympäristön vaihtuvuus vaikuttaa omaan tekemiseen? Onko kielen valinta ympäristön mukaan mahdollista?
Yhtenä kokonaisuutena runoilijat käsittelevät suurten kielten kolonialismia ja äidinkieltä. Mitä merkitsee kielellinen monimuotoisuus ja äidinkieli? Ovatko tapahtumat kielellisesti ainutkertaisia ja ympäristöön liittyviä?
Raisa Marjamäki
Ihalainen ja Marjamäki keskustelevat myös suomenkielisen runouden siirtymisestä suullisesta kirjalliseen. Miten sitä arvotetaan? Kelpaako se vai pitääkö sitä suhteuttaa muun maailman menoon? Kummalla on suurempi vaikutus nykyrunouteen, Elias Lönnrotilla vai T. S. Elliotilla?
Lavarunoudesta: Nykyajassa netissä tapahtuva asiointi on korvannut inhimillisen kohtaamisen. Onko ympäristön digitalisointi yksi syy lavaesiintymisen kasvavaan suosioon? Kestääkö lavarunous siirtymisen mediasta toiseen, syntyykö hyvästä lavarunoudesta hyvä kirja?
Raisa Marjamäki on asunut Helsingissä, Lahoressa, Piikkiössä, Orivedellä, Anstrutherissa, Edinburghissa, Jyväskylässä, Ristijävellä ja Turussa, joista jälkimmäisissä hän on viime vuosina pohtinut paljon paikallisuutta tulematta sen kummempiin lopputuloksiin. Häneltä on julkaistu perinteistä kirjapainotaitoa kunnioittavat runokokoelmat Katoamisilmoitus (Palladium kirjat, 2010), Ei kenenkään laituri (Poesia, 2014), Ihmeellistä käyttäytymistä (Poesia, 2020), Kiinalainen yksisärvinen – merkintöjä kiinalaisesta sanakirjasta (Poesiavihkot #12) ja Viimeinen talvi (Poesiavihkot #28).
Runoilija ja kustantaja J. K. Ihalainen osallistui Runosaari -runotapahtumaan Livonsaaressa 23.-24. heinäkuuta. Festivaalin aikana hän haastatteli kolmea mukana ollutta runoilijaa, Raisa Marjamäkeä, Juha Kulmalaa sekä Katariina Vuorista.
1980-luvulla Fiskarsin ruukki oli kovin erilainen kuin tänään. Oli useampi ruokakauppa, posti, pankki, kemikalio ja muita asukkaiden elämää helpottavia palveluja. Ruukin baarissa ja paikallisissa ravintoloissa tavattiin muita kyläläisiä, jolloin tapahtumat, politiikka ja muut asiat puitiin selviksi.
Vuosikymmenen puolivälissä työn perässä ruukkiin muuttanut Jukka Hautaviita neuvoi Info-pisteessä matkailijoita ja edisti paikallisten käsityöläisten ja taiteilijoiden sekä Fiskarsin tuotteiden myyntiä. Infon jälkeen Hautaviita toimi opettajana ja rehtorina Pohjassa, ja Raaseporin kaupungin ensimmäisenä suomenkielisen opetuksen päällikkönä eläkkeelle jäämiseen asti.
Haastattelussa Hautaviita kertoo muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Mitkä asiat olivat paremmin ennen? Mitä riskejä nykyisessä ruukissa on? Hän kommentoi myös ajoittain keskusteluketjuja, joissa eri viiteryhmien edustajat ottavat kärkevästikin kantaa erilaisiin uudistuksiin. Suvi Heino
Nyt muistellaan menneiden vuosikymmenien Antskogia. Tarinoinnin runko perustuu Antskogissa vapaa-aikoinaan asuvan Teppo Köntin, kokoamiin haastattelumuistiinpanoihin. Hän toimii myös tapahtuman vetäjänä.
Lähikuvassa jututtaja Teppo Köntti keltaisessa paidassa. Oikealla Vilho Rantanen ja Veikko Lackman. Sinipaitainen on Tauno Johansson.
Ohjelmassa tutustutaan jokivarren ja muiden kylän talojen historiaan ja muistellaan taloissa asuneita ihmisiä. Missä olivat leipomo, pesutupa tai suutari? Mistä saivat nimensä Säteri, Orpola, Rauhala, Pomola ja Stoltti? Entä Pirunlinna ja Paskatti tai Paratiisi?
Puhutaan myös uitosta ja lasten ja nuorten hurjista leikeistä. Välillä Anskussa tanssittiin; laiturilla, kirkkopaikalla, milloin missäkin. Mutta miksi tanssijoita joskus myös pidätettiin? Entä miten Tarzan liittyy Anskun entisiin aikoihin? Mikä oli nälkäisen maalarin huikopala?
Muistelon loppuosassa keskustellaan Verkatehtaasta. Mitä työntekijöiden etuihin kuului ennen ja jälkeen palkankorotusten vaatimisen? Kannattiko pyytää? Oliko Verkatehtaan konkurssi välttämätön?
Paljon muistoja arjesta, ihmisistä, tapahtumista ja myös ympäröivästä maailmasta, joiden avulla nykypäivä saa syvyyttä. Harvinainen taltiointi, jossa aikalaiset muistelevat omia ja vanhemmiltaan kuulemiaan asioita. Päämuistelijoina ovat Vilho Rantanen ja Veikko Lackman sekä veljekset Tauno ja Tapani Johansson. Muisteluun osallistuu myös kahvilassa ollut väki.
Reilu parituntinen muistelo on äänitetty Antskogin työväentalolla 26.7.2015. Tilaisuuden järjestänä toimi Antskogin kyläseura.
Kaikkien aikojen ensimmäiset suunnistuksen MM-kisat käytiin Fiskarsissa 1.–2. lokakuuta 1966. Kisoissa koululaisilla oli tärkeä rooli, olihan katsomossa myös tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Hänelle oli varta vasten tehty ikioma valtaistuin, mutta mitä mahtoi UKK siitä tuumia?
Nuoriso ei noihin aikoihin riehunut eikä tehnyt pahojaan, mitä nyt Fiskarsin Metron alueella uhmasivat hyvää tuuria tai ottivat selvää dynamiitin käyttömahdollisuuksista.
Pitkän linjan fiskarilainen Kari Melander kertoo lapsen ja nuoren elämästä 1950–1970 -lukujen ruukissa. Mitä vapaa-aikoina tehtiin, minkälaisia työpaikkoja oli tarjolla ja paljon muuta asiaa yli kuudenkymmenen vuoden ajalta. Lopussa Kari muistelee Fiskarsin eri saunoja. Tästä aiheesta kerrotaan lisää pian ilmestyvässä Kaiken se kestää – Fiskars Kyläseuran historiaa -kirjassa. Toimittaja Suvi Heino
Koti -haastattelusarja on tuokiokuvia erilaisista Fiskarsin asukkaista ja heidän suhteestaan kotiinsa ja kotipaikkaansa. Sarja on osa Teatterivalimon Tarinavalimo-projektia. Vuorossa ovat Lulu Halme ja tytär BeataLehto, jotka omissa jaksoissaan kertovat kodin merkityksestä elämälleen.
Vuonna 1923 rakennetussa talossa on runsaasti tilaa ja soppeja, joihin sen asukkaat voivat hakeutua omiin oloihin, mutta miten Lulun ja Beatan kodissa huolehditaan yhteisistä hetkistä? Mikä on Beatan lempipaikka kotona? Kuule myös Lulun tapa hankkia huonekasveja. Toimittajat Maija Mustonen ja Annamari Karjalainen.
Koti -haastattelusarja on tuokiokuvia erilaisista Fiskarsin asukkaista ja heidän suhteestaan kotiinsa ja kotipaikkaansa. Sarja on osa Teatterivalimon Tarinavalimo-projektia. Vuorossa ovat Lulu Halme ja tytär BeataLehto, jotka omissa jaksoissaan kertovat kodin merkityksestä elämälleen.
Vuonna 1923 rakennetussa talossa on runsaasti tilaa ja soppeja, joihin sen asukkaat voivat hakeutua omiin oloihin, mutta miten Lulun ja Beatan kodissa huolehditaan yhteisistä hetkistä? Mikä on Beatan lempipaikka kotona? Kuule myös Lulun tapa hankkia huonekasveja. Toimittajat Maija Mustonen ja Annamari Karjalainen.
Suomessa on tunnistettu 19 vanhaa kaivospaikkaa, joista ympäristöön voi karata haitallisia aineita. Yksi kohteista on Orijärven kaivos, jonka alajuoksun viimeinen porras on Fiskarsinjoki. Geologian tutkimuskeskuksen tutkija Anna Tornivaara kertoo keinoista, joilla ympäristöön karkaavia metallipäästöjä voitaisiin vähentää. Metallipitoista kiviaineista on useiden hehtaarien alueella sekä hiekkana että karkeampana aineksena, joka altistuu happipitoiselle sadevedelle. Mahdollisia ratkaisuja voisivat olla alueen peittäminen moreenilla, jonka päälle kertyy kasvillisuutta. Apua olisi myös kosteikoista, joihin valumavesien kuljettamat metallit pysähtyisivät. Moreenipatjan uskotaan tarjoavan pitkäaikaisen ratkaisun ongelmaan. Kivi pysyy periaatteessa paikoillaan seuraavaan jääkauteen asti, jos alue suojataan maankäyttörajoituksilla. GTK:n mukaan Orijärven pintavedessä kadmiumin, kuparin ja sinkin määrä on selvästi suurempi kuin tavallisessa järvivedessä. Pohjaveden haitta-ainepitoisuudet sitävastoin eivät ylittäneet talousveden laatua. GTK:n arvion mukaan kaivosalueen nykyisistä haitta-aineista ei aiheudu merkittävää terveysriskiä. Toimittaja Heikki Jaakkola
Jos juttu herättää kysymyksiä, näitä voi lähettää osoitteeseen info@radiofiskars.fi
Puurakentamisessa kunnostautunut innovaattori Lasse Ojanen on keksinyt hirsitalon uudelleen. Ojasen versiossa ”hirsi” kootaan yhteen ruuvattavista lankuista, joita on tarjolla kohtuuhintaan kaikissa puutavaraliikkeissä. Ruuvihirsistä voi rakentaa talon, jonka runko on pelkästään puuta ja ruuvien terästä, ilman mitään liimoja tai muita materiaaleja. Myös nurkkaratkaisu on omintakeinen. Lankkujen päät katkotaan niin, että seinät liittyvät nurkassa toisiinsa samaan tapaan kuin palapelin palat. Ideasta on kehittynyt jo tehtaassa valmistettava tuote. Ruuvihirrestä on koottu tähän mennessä saunoja, siirrettäviä tilamoduuleita ja mökkejä, mutta tämä on keksijän mukaan vasta alkua. Laatikkoleikit voivat jatkua ok-taloihin, rivitaloihin ja jopa pieniin kerrostaloihin. Ojanen itse sanoo uskovansa keksintöönsä kuin pässi sarviinsa, rajoja asettaa hänen mielestään tuskin edes taivas. Valmistus ei tuhlaa puuta ja onnistuu yksinkertaisilla välineillä minkä takia hinta voi haastaa perinteisen hirsitalon. Yksiaineisessa puutalossa myös sisäilman luulisi olevan kunnossa.
J. K. Rowling: Harry Potter ja kirottu lapsi, Tammi, 2016.
Siiri on katsonut kaikki Harry Potter -elokuvat (moneen kertaan), mutta tämä oli ensimmäinen Potter-kirja, jonka hän luki. Mitä mieltä hän lukemastaan on?
METALLEJA VALUU EDELLEEN VESISTÖÖN ORIJÄRVEN VANHA KUPARIKAIVOS ISO YMPÄRISTÖONGELMA
Kaivokset voivat aiheuttaa isoja ympäristöongelmia kauan toiminnan loppumisen jälkeenkin. Yksi Suomen haitallisimmista kohteista on Orijärven kuparikaivos, jonka valuma-alue yltää Fiskarsjokeen asti. Orijärven tapauksessa ongelmia eivät aiheuta kaivosprosessissa käytetyt myrkyt vaan kiviaineksesta irtoavat metallit. Vaikka metallit ovat luonnon omia alkuaineita, nämä voivat isoina pitoisuuksina myrkyttää tehokkaasti ympäristöä. Orijärven kaivosalueelle on läjitetty valtava määrä rikottua kiveä, mistä vesi kuljettaa metalleja alapuolisiin vesistöihin. Uudenmaan ely-keskuksen ylitarkastaja Jaana Marttila kertoo kaivosalueen tilanteesta ja valuman ”sormenjäljistä” ympäristössä. Toimittaja Heikki Jaakkola
Koti -haastattelusarja on tuokiokuvia erilaisista Fiskarsin asukkaista ja heidän suhteestaan kotiinsa ja kotipaikkaansa. Sarja on osa Teatterivalimon Tarinavalimo-projektia. Toimittaneet Maija Mustonen ja Annamari Karjalainen.
Jorma Haapasaaren kotikalliolle kuuluvat kylän äänet ja elämä.
Koti -haastattelusarja on tuokiokuvia erilaisista Fiskarsin asukkaista ja heidän suhteestaan kotiinsa ja kotipaikkaansa. Sarja on osa Teatterivalimon Tarinavalimo-projektia. Toimittaneet Maija Mustonen ja Annamari Karjalainen. Sarja alkaa Taina Pailoksen ja Jorma Haapasaaren haastatteluilla (joulukuu 2020).
Taina Pailos asuu itse remontoimassaan talossa kymmenien porrasaskelmien takana.
”Valitsin tämän kirjan koska se on kiinnostava ja koskettava.
Kirjan nimi ”Hessulla on ikävä” kuvaa kirjaa hyvin paljon. Kirjan alkuperäinen nimi ”Harry the homeless puppy” vielä enemmän. Kirjan nimi kuvaa kirjaa sillä lailla, että kirjassa puhutaan kodittomasta koirasta – koiranpennusta.
Kirjan sanoma on mielestäni se, että ihmisen ja eläimen välille voi tulla ikuinen ja hyvä ystävyys.
Tämä kirja herätti minuun tällaisen kysymyksen: Onko Hessulla on ikävä – kirja tositapahtumiin perustuva?”
Rose Lagercrantz – Eva Eriksson: Onnentyttö Dunne – Sydämeni hyppii ilosta, Kustannus-Mäkelä Oy, 2016.
”Valitsin tämän kirjan sen takia, koska olen lukenut tämän kirjasarjan kaikki kirjat.
Tytön nimi on Dunne ja hän haluaisi olla aina onnellinen, koska hän ei laske huonoja kohtia ja tapahtumia. Mutta silti hänelläkin on surkeita tapahtumia. Kirjan tunnelma on välillä iloinen ja välillä surullinen.
Kirja on kirjoitettu selkeällä kielellä ja siinä ei ole vaikeita sanoja. Olen lukenut kirjan sen saatuani 3 kertaa. Suosittelen kirjaa suosittelen kirjaa sellaisille, jotka eivät välitä kuvakirjoista, mutta eivät myöskään hirveän pitkistä kirjoista.”
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja – Viimeinen oljenkorsi, WSOY, 2011.
”Valitsin juuri tämä kirja siksi, että olen lukenut sarjaa jo ennekin, sarja on tosi kiva. Kirjassa on isompia kirjaimia ja tapahtumat ovat kiinnostavia. Kirjan juoni etenee nopeasti.
Lempihahmoni oli Gregin pikkuveli. Kirjan paikka sijaitsee Hollywoodissa. Suosittelen kirjaa kolmasluokkalaisille, koska siinä on helppoja sanoja. Antaisin arvosanaksi 5/5.”
”Valitsin tämän kirjan, koska siinä on koiria… Kirja kertoo Ainosta ja Islasta. Aino on villi tyttö ja pitää koirista. Isla on rauhallinen ja tykkää piirtää.
Sinikka Nopola, Tiina Nopola, Salla Savolainen: Heinähattu, Vilttitossu ja iso Elsa, Tammi 2014.
”Valitsin kirjan, koska tykkään koirista ja halusin lukea kirjan jossa on koiria. En ole ennen lukenut tätä sarjaa, mutta olen katsonut elokuvia ja ne on olleet kivoja.
Tässä kirjassa Vilttitossu aloittaa koulun mutta häntä kiusataan siellä…
Kirja oli tosi hauska. Siinä oli paljon hauskoja nimiä. Kuvat oli hienoja. Kirjaa oli ihan helppo lukea, ehkä pikkukoirien prinsessanimet olivat vähän vaikeita. Suosittelen kirjaa kaikille Heinähatun ja Vilttitossun ystäville sekä koirista ja huumorista pitäville.”
Rowley Jefferson: Maailman parhaan kaverin seikkailu, WSOY, 2020.
”Valitsin juuri tämän kirjan, koska olin nähnyt tämän kirjastoissa ja kaupoissa. Kirja sijoittuu mielikuvitusmaailmaan. Kirjassa on hupaisa tunnelma, siinä on myös paljon toimintaa, tapahtuu kaikenlaista. Kirjan lopussa tulee tosi yllättävä käännekohta, mikä on samalla loppuhuipennus.
Kirja on helppolukuinen, vaikka siinä on paljon sivuja. Siinä on paljon kuvia ja iso teksti. Suosittelen tätä kirjaa Neropatin päiväkirjan ja seikkailutarinoiden ystäville.”
Lin Hallberg – Margareta Nordqvist: Suuri seikkailu, Sinttu, Tammi, 2011.
”Kirjassa Elina täyttää juuri 9 vuotta. Elina toivoo Sinttu-hevosta omakseen. Elina saa Sintun tietenkin omaksi ja he menevät jännittävälle seikkailulle Erikin ja Simon kanssa.
Pidän kirjasta koska siinä oppii paljon hevosista ja niiden käsittelystä sekä ratsastuksesta. Valitsin tämän kirja siitä syystä, kun se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Suosittelen kirjaa.”
”Kirja kertoo Greg-pojasta, Gregiä kiusattiin koulussa. Kirja oli hauska, koska siinä kerrottiin vitsejä… Minun mielestä kirja oli hauska, koska siinä oli hauskoja kuvia. Oli kiva lukea. Suosittelen kirjaa kaikille 12–vuotiaille.”
Dav Pilkey: Kapteeni Kalsari ja Pöhöpönttö 2000:n korskea roisto, Tammi, 2016.
”Miksi valitsit tämän kirjan? Koska minä luin samaa kirja sarjaa koulussa, ja minä halusin uuden KapteeniKalsari -kirjan.
Millainen kirjasi on? Minun kirja on huumori myös vähän kauhu, koska siellä on paljon naurattavia kohtauksia, ja jollekin pienemmälle jotkut kohtaukset voivat olla pelottavia.
Vastasiko kirja odotuksiasi? Joo se oli huippu hyvä, koska siellä oli myös liikkuvia kuvia ja paljon eri kohtauksia jota sinä et voinut miettiä, että semmosta tapahtuu.”
Kati Jukarainen, Eevaliisa Juka: Suuri kepparikirja, Readme.fi, 2020.
”Kirjassa opetetaan tekemään monia erilaisia keppihevosia arabialaisista dartmoorinponeihin. Siitä löytyy myös ohjeet erilaisiinvarusteisiin, esimerkiksi sadeloimeen, näyttelyriimuun ja kärpäshuppuun. Tämä kirja vastaasi odotuksiani täydellisesti.”
”Otin tämän kirjan siksi, että olen vasta lukenut aika samantyyppisiä kirjoja. Luin myös monia kommentteja, joita muut ovat kirjalle antaneet. Monet ovat kehuneet kirjaa ja sanoneet, että kun kirjan kerran aloittaisi, se olisi heti pakko lukea loppuun, ja tämä piti paikkansa ainakin minun kohdallani.”
Teollisuusjätteen hyötykäyttö ei ole uusi oivallus, ruukeissa tätä on tehty jo satojen vuosien ajan. Näin ainakin Fiskarissa, missä raudan valmistuksessa syntyvästä kuonasta on valettu monenlaiseen rakentamiseen kelpaavia ”slagitiiliä”. Murikat muistattavat joltain osin nykyisiä harkkoja, slagitiili on hauras mutta erittäin kantava kappale. Näyttöä näiden katu-uskottavuudesta myös isommassa rakentamisessa tarjoaa Fiskarin keskustan yksi maamerkki, yli satavuotias makasiini.
Ainetta on hyödynnetty myös vähemmän näkyvästi parantamaan maaperän kantavuutta ainakin teitten alla. Ruukin historiaa tunteva Reijo Arfman kertoo kuonan käytöstä ja käyttökelpoisuudesta ennen ja nyt. Toimittaja Heikki Jaakkola
Olli Saarinen aloitti 13-vuotiaana työt Fiskarsin Konepajalla. Siihen mennessä hänelle oli kertynyt jo työkokemusta muualtakin, muun muassa Antskogin Verkatehtaalta. Viimeiset kuusikymmentä vuotta hän on asunut Fiskarsin ruukissa aivan viime päiviin asti.
Ennen tätä kaikkea Olli Saarisen perhe muutti vuonna 1944 Antskogiin, missä isä-Saarista odotti myymälänhoitajan paikka. Muuttomatka sai yllättävän käänteen, kun tien päällä jo ollut perhe kuuli kaupan olevan ilmiliekeissä. Perille tultiin kuitenkin.
Monissa eri luottamustehtävissä toimineena Saarisella on ollut aitiopaikka nähdä ja tarkastella Fiskarsin ruukin vaiheita sen kukoistuksessa ja köyhempien vuosien aikana. Minkälaista oli toimia pääluottamusmiehenä Konepajan lakkauttaessa toimintansa? Mitä kunnanvaltuustossa toimiminen merkitsi vapaa-ajalle?
River Keepers Oy kunnostaa Fiskarsinjokea taimenille sopivaksi lisääntymisympäristöksi. Le Tho Thuy Khuong kertoo, että tavoitteena on kalastusta kestävä vahva meritaimenkanta. Poikasten istutusta on tehty jo seitsemän vuotta, nyt mereltä nouseville kaloille rakennetaan myös kutusorakoita. Pohdinnassa on samalla kalaportaitten rakentaminen kahteen ensimmäiseen putoukseen. Näiden toteutuessa kutemaan nouseville kaloille avautuisi pääsy myös Rislajokeen. Vanhassa teollisuusympäristössä kunnostuksessa on kuitenkin edettävä varovasti. Joen pohjaa ei haluta myllätä niin, että tänne kerrostuneet haitalliset aineet vapautuvat ympäristöön. Toimittaja Heikki Jaakkola
Carl-Gustaf, Kalle, Fromilla on 83 vuoden ajalta muistoja Antskogin elämästä. Kaksiosaisen haastattelun toisessa osassa kuulemme Kalle Fromin elämäntyöstä Vehon toimitusjohtajana sekä jääkiekosta, haastattelijana on Marko Salenius.
Jo julkaistussa ensimmäisessä osassa keskustellaan Antskogin ja Fromin perheen vaiheista 1930-luvulta tähän päivään asti, haastattelijana Marja Salenius.
Ohjelmat ovat radiofiskarsin Antskogin aluetoimituksen ohjelmistoa.
Toimittajat Hannu Karpo ja Helena Laatio. Kuva Suvi Heino
Toimittajalegenda Hannu Karposta on tehty elokuvateattereissa25.9.2020 ensi-iltansa saava dokumenttielokuva. Karpo oli viimeinen toivo monelle oikeuksiensa puolesta taistelevalle ihmiselle. Hänen toiminnallaan oli myös yhteiskunnallista vaikutusta, ja monet lakimuutokset saivat alkunsa hänen Karpolla on asiaa -ohjelmistaan. Yli 50 vuotta kestäneen uransa aikana Karpo astui monille varpaille ja teki televisio-ohjelmissaan sellaista, mikä nykyisin olisi mahdotonta.
Radiofiskarsilla oli harvinaislaatuinen tilaisuus haastatella tätä aikansa ehdotonta tähtitoimittajaa marraskuussa 2018. Toimittaja Helena Laatio
Carl-Gustaf, Kalle, Fromilla on 83 vuoden ajalta muistoja Antskogin elämästä. Kaksiosaisen haastattelun aluksi kuulemme Antskogin ja Fromin perheen vaiheista 1930-luvulta tähän päivään asti, haastattelijana Marja Salenius.
Pian julkaistavassa toisessa osassa keskustellaan Kalle Fromin elämäntyöstä Vehon toimitusjohtajana sekä jääkiekosta, haastattelijana on Marko Salenius.
Ohjelmat ovat radiofiskarsin Antskogin aluetoimituksen ohjelmistoa.
Jätepisteet olivat ennenvanhaan ruokottomassa kunnossa lomakauden jäljiltä. Moni keräyspaikka muistutti lähinnä räjähtänyttä tunkiota kesävieraiden dumpattua rojunsa maastoon. Roskaritarit lähtivät tsekkaamaan Tammisaaren saariston jätepisteitä lomakauden lopulla pahimpaan varautuen. Vastassa oli kutenkin iloinen yllätys. Sikamaisten törkykasojen sijasta kohtasimme sivistyksen sormenjäljet. Siellä missä hetekat, rotanmyrkyt ja rikkinäiset vasemman jalan kumisaappaat lojuivat aiemmin maastoon levitettyinä, seisoivat nyt keräilyastioiden selkeät rivistöt kuin linnan tornit. Pisteistä löytyi vain vähän sinne kuulumatonta tavaraa joka sekin vaikutti tuodun paikalle hyvässä uskossa. Näyttää lupaavasti siltä, että tavaran keräilyrutiinit ovat kehittyneet samalla kun yleisö on oppinut sisäsiistiksi. Harvassa ovat jo tolvanat, jotka varaston siivottuaan tunkevat 30 litraa vanhaa maalia ja moottoriöljyä paperinkeräykseen. Tässä roskaritareiden suopea ja hyväksyvä nyökkäys saariston kesäasukkaille! Heikki Jaakkola ja Jouni Stordell
ONOMAn kesänäyttely Niityn oppaat Ulrika ja Justus saivat haastateltavikseen yhden näyttelyn taiteilijoista Anna Ulffin. Näyttely käsittelee ympäristön kestävyyttä ja ihmisen ja luonnon välistä suhdetta monin näkökulmin, joista Ulffin teos Maalöytö on upea esimerkki. Näyttely on avoinna päivittäin klo 11-18 vielä elokuun loppuun Kuparipajalla.
Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta ONOMAn kesänäyttely Niityn näyttelyoppaat Justus ja Ulrika pääsivät haastattelemaan taiteilija Taru Samolaa hänen teoksistaan ja näyttelyn teemoista. Niitty käsittelee monin näkökulmin luonnon ja ympäristön kestävyyttä sekä ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Näyttely on esillä Kuparipajalla elokuun loppuun saakka joka päivä klo 11-18.
Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta ONOMAn kesänäyttely Niityn näyttelyoppaat Justus ja Ulrika pääsivät haastattelemaan taiteilija Tuulia Penttilää hänen teoksistaan ja näyttelyn teemoista. Niitty käsittelee monin näkökulmin luonnon ja ympäristön kestävyyttä sekä ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Näyttely on esillä Kuparipajalla elokuun loppuun saakka joka päivä klo 11-18.
Origin by ocean -hankkeessa pyritään parantamaan Itämeren tilaa kannattavan liiketoiminnan avulla. Merestä on tarkoitus kerätä levämassaa, jonka sisältämiä aineita käytettäisiin rahanarvoisten tuotteiden komponentteina. Levämassan myötä merestä poistuisi liikaravinteita.
Hangossa kokeillaan nyt sinilevää keräävää prototyyppilaitetta. Jos konsepti osoittautuu toimivaksi, ideaa voidaan soveltaa eri kokoisissa keräilijöissä sekä avomerellä että saariston sokkeloissa.
Hankkeen puuhamies Mikael Westerlund toivoo keräilyn tarjoavan tulevaisuudessa tulolähteen useillekin yrityksille. Jos leville saadaan taloudellinen arvo, näiden ympärille voi lopulta kehittyä laaja-alainen yritystoiminnan verkosto. Samankaltainen kehitystarina nähtiin metsätalouden piirissä noin sata vuotta sitten.
Mikael Westerlund esittelee sinilevän kerääjälaitetta. Vesi imeytyy rummun sisään painovoiman avulla levän jäädessä kiinni pintakalvoon.”sadonkorjuu” tapahtuu ainakin prototyypissä yksinkertaisesti imuroimalla. Työn touhussa Filippa Ramstedt sekä Nicholas Mavrostomos.
Metalliromun naaraaminen vesistöjen pohjasta on kesän kuuminta hottia. Harrastukseen ottivat tuntumaa myös roskaritareiden reippaat matruusit. Iskuryhmä purjehti ”punainen lokakuu” -aluksellaan Billnäsin voimalan alajuoksulla, missä pohjaa naarattiin magneetilla. Kadonnutta mustaa laatikkoa ei löytynyt, mutta mötikkä paljasti pohjan olevan paksulti vanhan rautakuonan peitossa.
Vomalaitokseen on rakennettu upouudet kalaportaat, mikä hieno satsaus saa roskaritareiden kunniatervehdyksen. Tämä ei kuitenkaan saa jäädä tähän. Seuraavan askeleen on oltava kutusorakoiden rakentaminen kaloille, kutu tulee tuskin onnistumaan rautamöhnän päällä. Laskisitko itse munasi tällaiseen törkykasaan. Häh?
Ohjelmassa tutustutaan Fiskarsista löytyvien oluiden makumaailmaan ja niiden tekijöihin.
Tiesitkö, että pienestä kylästä löytyy monta panimoalan toimijaa ja osaajaa? Nyt pöydän ääreen kokoontuu neljä intohimoista olutexperttiä ja kuullaan erilaisia panimotarinoita sekä maistellaan yhdessä paikallisia oluita. Jokaiselta panimolta on yksi olut maistelussa.
Jari Leinonen, Mika Oksanen, Jenni Danielsson, Oskari Sundstörm
Osana Fiskarsin Niitty-näyttelyä taiteilijat Annika Lintervo, Maija Mustonen, Taru Samola ja Inka Yli-Tepsa vievät ryhmän osallistujia tunnin mittaiselle vesijuoksuvaellukselle Degersjölle kylän keskustan läheisyyteen elokuun alun lämpimissä vesissä.
Vesijuoksuvaellus tapahtuu 9.8.2020 klo 14 alkaen. Tapahtumaan tulee varata kolme tuntia. Vaellukselle voi ilmoittautua 1.8. mennessä sähköpostilla: opas@onoma.fi. Osallistumismaksu on 12€. Ilmoittautuneille annetaan ohjeet tapaamispaikasta ja muista käytännöistä sähköpostitse. Vaelluksen aikana pidetään huolta korona-ajan turvallisuudesta. Mukaan tulee varata uima-asu, pyyhe ja peseytymistarvikkeet. Osallistujat saavat käyttöönsä vesijuoksuvyöt. Kielinä suomi, englanti ja auttava ruotsi.
Teoksen yhteydessä on julkaistu podcast yhteistyössä Radio Fiskarsin kanssa. Radio-ohjelmassa Vesistö-työryhmä haastattelee kyläläisiä elämästä fiskarsilaisten vesien äärellä. Haastateltavina ovat Nina, Susanna Louneva, Joel ja Urho, Seppo Siltala sekä Pia Nieminen.
Pari vuotta sitten Fiskarssiin muuttanut Olli Salmi on avannnut Veitsitehtaalle monitoimitilan, josta löytyy vintage-vaatekauppa, sisäskeittiramppi ja oma työhuone. Haastattelussa skeittari Salmi kertoo tiestään vintagen maailmaan ja Fiskarssin nuorison sydämiin.
Veitsitehtaan karut tilat ovat muuttuneet tunnelmalliseksi myymäläksi.
Toimittajina Village Vintage storen sohvalta Matias Kari ja Sampo Wirkkala
Tuomo Prättälä on tunnustettu jazz- ja soulmuusikko, pianisti, kosketinsoittaja, laulaja, säveltäjä ja tuottaja. Sooloartistina nimellä Tuomo hän on julkaissut neljä albumia. Lisäksi hän vaikuttaa useissa kokoonpanoissa, kuten duossa Tuomo&Markus, Ilmiliekki Quartet, Verneri Pohjola Quartet ja EmmaSalokoski Ensemble.
Tuomo&Markus esiintyivät Fiskarsissa Ägräs Tap Roomissa syksyllä 2019.
Heidi Paju tapasi Tuomo Prättälän Helsingissä kesäkuun 2020 alussa. Ohjelmassa Tuomo kertoo koronan vaikutuksista hänen työskentelyynsä, sekä ajatuksista, joita uudenlainen tapa tehdä musiikkia on herättänyt.
Kaikki Quarantine Music -projektin kappaleet löytyvät osoitteesta
Beatlesin aikoinaan tunnetuksi tekemän keltaisen sukellusveneen kapteeni on joutunut visaisen pulman eteen. Mitä tehdä käyttämättä jääneiden ohjusten kappaleille ja neuvostoliittolaisille kodinkoneille nyt kun kylmä sotakin on päässyt loppumaan.
Toimen miehenä kapteeni pakkasi romppeet lavalle ja navigoi lähimmälle jätteen keräyspistelle. Täällä kuitenkin selvisi, että ongelman läpimitta voi olla joskus suurempi kuin ratkaisun syöttöaukko.
Kapteeni oli onneksi kuullut huhuja Karjaalla sijaitsevasta asemasta, joka selviäisi hankalammastakin lastista. Asiasta päätettiin ottaa selko ja näin tähänkin tarinaan saatiin onnellinen loppu. Parasta kaikessa oli, että metallista ja varsin monesta muustakin tavarasta pääsee asemalla eroon aivan ilmaiseksi! Metalliromu jäi asemalle ja ruplat kapteenin taskuun kierrätystään odottamaan. Toimittajat Jouni Stordell ja Heikki Jaakkola.
Fiskarilainen Kuutti Samola on jo jonkin aikaa toimittanut kerran kuussa ilmestyvää Lentäjien Iltalehteä. Pirkko Hakolan haastattelussa hän kertoo kertoo lehdestään, lentämisestä ja tulevaisuuden suunnitelmistaan.
Olga Yli-Tepsan esittelyssä Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille). Kirjalla on 24 kirjoittajaa ja 41 kuvittajaa, toimittajat Taru Anttonen ja Milla Karppinen. Into Kustannus, 2018.
Signe Yli-Tepsa esittelee kirjan Gretan tarina. Kirjoittaja Valentina Camerini, kuvittaja Veronica Carratello ja suomentaja Taru Nyström. Into Kustannus, 2019.
Roskaritarit lähtivät tutustumaan Pohjan uuteen grillipaikkaan mutta päätyivätkin veneiden hautausmaalle. Jounin & Jonaksen iskuryhmä joutui täällä ällikän lyömäksi. Rannalla lojui veneen puolikas! Ensimmäinen hypoteesi oli, että joku on ostanut puolet veneestä puoleen hintaan. Tarkka havainnointi ja tiukka aivoajattelu vahvisti lopulta toisen teorian, vene on kolhiutunut myrskyssä kahdeksi kappaleeksi, joista toinen on ajelehtinut minne lienee. Melkoinen määrä rungon kellukkeena käytettyä uretaania on samalla levinnyt pitkin rantaa. Keltainen muovimössö koristaneekin tätä vielä pitkään, vene kestää aikansa mutta uretaani on ikuista! Toimittaja Heikki Jaakkola.
Tiedätkö mikä on Kuningasprobleema? Entä miltä kuulostaa Kategorinen imperatiivi? Tai miksi erään tietokoneohjelmoijan kädet alkavat yllättäen nykiä ja taipua sisäänpäin?
Näitä ja monia muitakin kysymyksiä valaistaan lisää ohjelmassa ”Ajatuslappuja ja aforismeja”, jossa ohjelman isäntä käy mikrofonin ja monologin keinoin käsiksi olemassaolevan todellisuuden ilmiöihin ja probleemoihin.
Radiofiskars käynnistää uuden ohjelmasarjan ja hankkeen nimeltä Tämän minä luin. Siinä lapset ja nuoret kertovat lukemistaan kirjoista.
Hanke tarjoaa luettavat kirjat lukijoiden oman mieltymyksen mukaan. Tavoitteena on oppia uudella tavalla ymmärtämään lukemaansa ja sanallistamaan lukukokemuksensa. Ohjelmasarjan ensimmäiset jaksot toteutetaan neljän fiskarilaisen koululaisen kanssa toukokuussa. Hanke toteutetaan yhteistyössä Raaseporin suomenkielisten peruskoulujen ja lukion kanssa. Suvi Heino
Dosentti Juha Hiltunen on seurannut Torinon kääriliinaan liittyvää tutkimusta vuosikymmenten ajan. Keskiaikaisista väärennöksistä kiinnostunut Hiltunen aloitti tutkimuksensa skeptikkona, mutta on nyt vakuuttunut kuvan aitoudesta. Kankaaseen tallentunut kuva on Hiltusen mukaan syntynyt voimakkaassa mutta erittäin lyhytkestoisessa energiapurkauksessa Jeesuksen ylösnousemuksen hetkellä. Kuvan tekeminen ei onnistuisi Hiltusen mielestä nykyiselläkään osaamisella, vielä vähemmän keskiajan tai antikin resursseilla. Heikki Jaakkola
Roskaritarien iloinen rantaretki Gumnäsiin sai peräti omituisen käänteen. Jo rantapolulla maasta tursusi jotain villapaitaa muistuttavaa, mutta tämä oli vasta alkua. Itse rannalla lojui jotain isoa ja mustavalkoista, jota luulimme ensin valaan nahaksi. Tarkempi tutkimus paljasti möykyn geotekstiiliksi, joka on asennettu pitämään maa-ainesta paikoillaan. Rantamestarit ovat epäilemättä toimineet hyvässä uskossa, mutta lopputulos vastaa tuskin suunnitelmia. Peitteet ovat löytäneet tiensä takaisin päivänvaloon ja leviävät nyt pieninä repaleina pitkin lääniä. Rantapolku on ollut tarkoitus päällystää sepelillä, mutta innostus on lopahtanut parin metrin jälkeen. Sen verran sepeliä on kuitenkin saatu paikan päälle, että tämä on tärvellyt rantakäärmeiden perinteisen pelipaikan. Voi titityy sentään… Tomittaja HeikkiJaakkola
Fiskarsin MLL:n bändikerhojen jäsenet haastattelevat toisiaan viime vuodenvaihteessa ilmestyneiden julkaisujen tekoprosesseista. Haastattelun jälkeen The Trolling Stonesilta kuullaan Cake. Kerhon vetäjänä toimii Olli Kari.
The Trolling Stones: Inka
Louneva, Jakob Javen, Onni Borg, Matias Kari, Sampo Wirkkala, Herman Henttu,
Rurik Heiskanen, Onni Tammilehto.
Haastattelijat: Malla Lintervo, Olga Yli-Tepsa ja Neeli Mikkonen.
Fiskarsin MLL:n bändikerhojen jäsenet haastattelevat toisiaan viime vuodenvaihteessa ilmestyneiden julkaisujen tekoprosesseista. Haastattelun jälkeen Arvotus esittää kappaleensa Defa. Kerhon vetäjänä toimii Olli Kari.
Arvotus: Malla Lintervo, Olga Yli-Tepsa ja Neeli Mikkonen, Oliver Alatalo, Enki Kaatra ja Rurik Heiskanen.
Fiskarsin MLL:n bändikerhojen jäsenet haastattelevat toisiaan viime vuodenvaihteessa ilmestyneiden julkaisujen tekoprosesseista. Haastattelun lopuksi Siivenisku esittää kappaleensa Puheenjohtaja. Kerhon vetäjänä toimii Olli Kari.
Siivenisku: Unna Lintervo, Signe Yli-Tepsa, Pihla Valtimo ja Olivia Alatalo. Haastattelijat: Emilia Alatalo ja Vilma Karén.
Nyt on hyvä hetki kuunnella Ruusupavun Anne Ollilaa, joka kertaa siruetanan tuntomerkkejä ja opastaa miten sen voi hävittää. Miten voi varmistaa, ettei tule levittäneeksi tätä tuholaista omaan puutarhaan tai vie sitä tuliaisena ystäville? Suvi Heino
Haastattelun
lopussa RadioFiskars Orchestran
kappale Luna, laulu Kari Kalme ja sanat Antti Hermaja.
Fiskarin koulun pitkäaikainen opettaja ja rehtori Ethel Mattila jäi hiljattain eläkkeelle. Sitä ennen hän sai vastata koulun vitos- ja kutosluokkalaisten oppilaiden tekemiin kysymyksiin. Moni asia kiinnosti koululaisia: Miksi Ethel päätyi opettajaksi? Miten hänen kiinnostuksensa musiikkiin syttyi? Mitä muutoksia vuosikymmenen varrella on tapahtunut koulussa, Fiskarsissa, opetuksessa? Miltä tuntuu, kun pitkä ura koululla jäi taakse? Haastattelijoina ovat Malla Lintervo ja Olga Yli-Tepsa. Haastattelun päätteeksi kuultava musiikki: Puheenjohtaja Tekijät: Signe Yli-Tepsa, Unna Lintervo, Pihla Valtimo ja Olivia Alatalo.
Espanjansiruetanan torjuntaa käsittelevän sarjan toisessa osassa puutarhuri Eija Sulkava kertoo Fiskars-yhtiön roolista ja toimenpiteistä etanoiden hävitystyössä.
Millä ruukin alueilla siruetanoita on nähty? Voiko etanoita myrkyttää? Mitä pitää tehdä muille vieraslajeille? Suvi Heino
Lisätietoa aiheesta: vieraslajit.fi
Haastattelun jälkeen kuullaan RadioFiskars Orchestran Snailtrail 2
Minne matka? Siruetanoita Isidorintiellä 11.7.2019. Anna Kamara
Espanjansiruetanan hävittäminen on mahdollista!
Fiskarsin kyläseuran ympäristöjaoston etana-asiaa koskeva tiedotustilaisuus siirtyy koronavirusepidemian vuoksi tuonnemmas. Espanjansiruetanat eivät odota, vaan ne lähtevät liikkeelle vuorokauden lämpötilan kohotessa +4 asteeseen. Tiedotustilaisuuden aiheita käsitellään kevään aikana radiofiskarsissa. Aiheesta voi lähettää kysymyksiä osoitteeseen info@radiofiskars.fi.
Ensimmäisessä etanainfossa kasvitarhuri Anna Kamaran aiheena on erityisesti Etana Action Plan, toimintasuunnitelma, jonka avulla siruetanat pyritään saamaan kuriin. Mitkä ovat siruetanan tuntomerkit, missä ja milloin ne liikkuvat, miten niistä pääsee eroon? Toimittaja Suvi Heino.
Haastattelun lopussa kuultava kappale on Snail Trail. Säv. Kari Kalme ja Olli Kari, sov. RFO. Kitara: Kari Kalme, Rummut & Malletit: Olli Kari, Pasuuna: Antti Hermaja, Perkussiot: Sami Hagelberg.
Tiedätkö mikä on Kuningasprobleema? Entä miltä kuulostaa Kategorinen imperatiivi? Tai miksi erään tietokoneohjelmoijan kädet alkavat yllättäen nykiä ja taipua sisäänpäin?
Näitä ja monia muitakin kysymyksiä valaistaan lisää ohjelmassa ”Ajatuslappuja ja aforismeja”, jossa ohjelman isäntä käy mikrofonin ja monologin keinoin käsiksi olemassaolevan todellisuuden ilmiöihin ja probleemoihin.
Tulematta jäänyt talvi oli erikoinen kokemus myös luonnolle. Lauha sää on hyödyttänyt monia eläin- ja kasvilajeja mutta toisaalta myös muuttanut olosuhteita, mihin luonto on sopeutunut. Sateiset kuukaudet ovat häirinneet etenkin käärmeitä ja muita talvehtijoita, joille kuivana pysyminen on välttämätöntä. Lepakot ovat tässä suhteessa paremmassa turvassa. Nämä heräävät normaalistikin horroksestaan useita kertoja talven aikana ja vaihtavat paikkaansa tilanteen mukaan. Toimittaja Heikki Jaakkola haastattelee lepakoihin perehtynyttä luontoharrastaja Jarmo Markkasta.
Pikkuhiljaa kevääseen valmistautuvat linnut kaipaavat vielä ruokinta-apua. Voiko ruokamäärää lisäämällä varmistaa isojen lintuparvien tulon? Entä mitä jos linnut eivät vain tule? Luvassa myös resepti linturuoan valmistamiseen. Lintujen ruokinta-asioista on keskustelemassa lintuharrastaja Eino Honkanen.
Ohjelmasarja jatkuu tutustumalla lähistön lintujen suosiossa oleviin paikkoihin. Toimittaja Suvi Heino.
Veden solina puron varrella on kivaa kuunneltavaa. Jalan alle murskaantuvan lasin ja vanhojen öljykanisterien rahina ei niinkään. Klangin ero tuli selväksi ritarien tehdessä retken pohjanpitäjänlahden tuntumassa sijaitsevalle kosteikolle. Luonnonkauniin kaislikon vieressä on rinne, jota on ammuttu raskaalla törkysingolla. Maastosta löytyy kaikkea mahdollista vanhoista kaljapulloista ja moottoriöljykanistereista satoja kiloja painaviin betonimöhkäleisiin. Roskaritarit Jouni Stordell ja Heikki Jaakkola alkavat olla jo vallan kauhuissaan moisen pöhköpäisyyden edessä!
Kuvassa kirjailija Meiju Niskala (vas.) sekä Kuolema-tapahtuman tuottaja Anu Mykrä.
Teatterivalimo on Fiskarsissa vuonna 2014 perustettu esittävän taiteen ryhmä, jossa toimii eri alojen ammattilaisia. Vuonna 2020 se järjestää neljä Tarinavalimoklubia, joissa käsitellään meitä jokaista koskettavia aiheita, joita kukaan ei voi sivuuttaa. Klubien teemat ovat kuolema, rakkaus, arki ja epäonnistuminen.
Cafe Bar Pesulassa pidetyn ensimmäisen illan aiheena oli kuolema. Tuottaja Anu Mykrä haastatteli ”Sata kirjettä kuolleelle äidille” -kirjan kirjoittajaa Meiju Niskalaa.
Pitkään Fiskarsissakin asunut roudari Paavo ”Puosu” Liesinen kuoli kotonaan Helsingin Jallukassa 6. marraskuuta 2019. JACKPOT-musiikkikappale syntyi Paavon poismenon seurauksena. Säveltäjä Olli Kari ja sanoittaja Anne Wirkkala vaihtavat ajatuksia kappaleen tekoprosessista.
