Aihearkisto: Haastattelut

Aira Fagerroth Antskogista muistelee

Antskogin aluetoimituksessa Ulla Korhonen haastattelee koko aikuisikänsä Antskogissa asunutta Aira Fagerrothia. Pomolan terassilla mietitään maatalouspitäjä Karjalohjan ja tehdasympäristön välisiä eroja ja vaikutuksia arkielämään. 

Lapsuudenkoti Karjalohjalla sijaitsi kirkonkylän ulkopuolella omavaraisella maatilalla, missä äiti hoiti kodin ja askareet jopa niin, että nuorena aikuisena oman perheen perustaneen Airan piti opetella ruuanlaitto ja monet muut huushollipuuhat välillä kantapään kautta. 

Turvallista lapsuutta ja nuoruutta värittivät satunnaiset kylien väliset nujakat, joista selvittiin ilman sanottavia seurauksia. Oli myös huvituksia, esimerkiksi tunnettu Åke Blomqvist saapui opettamaan nuorille tanssia. Joukossa oli muutama muita nuorempi osallistuja, joilta kylän pappi myöhemmin epäsi pääsyn rippikouluun. Heidän piti opetella Katekismuksen ja muut opit muissa kylissä.

Antskogissa Airan ja hänen miehensä ensimmäinen asunto oli puuliiteri. Sittemmin koti löytyi Paratiisista, jonka jälkeen oli vielä yksi asunto ennen pysyvää kotia, Pomolaa, jossa Aira tänäkin päivänä asuu.

Paljon muistoja ja tapahtumia mahtuu matkaan, samoin nykyisen ja menneen ajan huomioita. Ennen ei kylämaisemaan kuulunut risukkoja, toisaalta joki toimi pitkään kaatopaikkana, kunnes sellaiselle tuli täysi stoppi. Erikoiselta tuntuu saunomisen yhteydessä muisto, ettei edes kesällä saanut löylyistä pulahtaa uimaan, vaan kun oltiin saunassa niin oltiin saunassa. Säännön noudattamisesta vastasi itse saunamajuri.

Tehdasympäristössä talot on rakennettu tiiviisti, eikä sanottavia puutarha-alueita jää pihoille. Tämän vuoksi Pannuhuoneen takana oli kasvimaat, siirtolapuutarha, missä hankittiin lisäsärvintä pöytään. 

Haastattelun ensimmäisen osan lopuksi Aira Fagerroth pohtii, miltä elämä Antskogissa nyt näyttää ja minne se on menossa. Toisessa osassa perehdytään muistoihin tarkemmin, syvennetään ja laajennetaan asioiden syitä ja seurauksia. 

Maaliskuun kulttuurivieraana kirjailija Hassan Blasim

Hassan Blasim (s. 1973 Bagdad) on arabiaksi kirjoittava kirjailija, jonka kaksi novellikokoelmaa ja kaksi romaania ovat ilmestyneet Sampsa Peltosen suomentamina 2012–2021. Vuodesta 2004 hän on asunut Suomessa. Häntä on verrattu Franz Kafkaan, Roberto Bolañoon ja Jorge Luis Borgesiin. The Guardian sanoi hänestä vuonna 2010, ”kenties paras elossa oleva arabialainen kirjailija”. Nyt Hassan Blasim on radiofiskarsin vieraana kotonaan Helsingissä ja hänen kanssaan keskustelee runoilija J. K. Ihalainen. Haastattelu on englanniksi.

Hassan Blasim (born 1973 in Bagdad) is by The Guardian called “Perhaps the best writer of Arabic fiction alive”. Since 2004 Blasim has been living in Finland, and four of his books are translated in Finnish by Sampsa Peltonen. Now Hassan Blasim is interviewed by J. K. Ihalainen in Helsinki Januari 2022.

Hassan Blasim. Kuva J. K. Ihalainen

1st part: On Writing, Islam, Internet & Culture. (37:51)

2nd part: On Education, Censorship & Sololand. (27:04)

3rd part: On Languages, Memory & Storytelling. (44:46)

4th part: On Exile, Democracy, Imagination & Books. (29:50)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hassan_Blasim

Puun ekosysteemipalvelut

Billnäs, kuva Kaisa Ruohoranta

Yksittäisen puun rooli on ympäristössään monimuotoinen ja merkittävä. Ekosysteemipalvelut-käsite on luotu kuvaamaan ihmisen luonnosta saamia hyötyjä. Haastattelussa  luonnonsuojelun asiantuntija Esko Vuorinen Uudenmaan ELY-keskuksesta kertoo puun ekosysteemipalveluista.

Haastattelijana Kaisa Ruohoranta. Ohjelman on kulttuuriyhdistys Catena ry:n ja radiofiskarsin yhteistuotantoa.

Lisätietoa yhdistyksestä www.culturacatena.fi

Billnäsin paikallistoimitus julkaisee vuoden 2022 aikana luonnon monimuotoisuutta käsittelevän juttusarjan yhteistyössä Catena ry:n ja radiofiskarsin kanssa.

PEURAKANTA KASVANUT TURHANKIN VAHVAKSI

Peurakannan vahva kasvu on pantu merkille myös ruukin ympäristössä. Ilmiö voi olla osittain näköharhaa; lähipellolle ilmestynyt iso lauma ei tarkoita sitä, että peuroja olisi kaikkialla valtava määrä. Kannan paisuminen turhankin suureksi on silti tosiasia myös metsästäjien sekä valtiovallan mielestä.
Kantaa pidetään aisoissa metsästyksellä, mihin riittää tekijöitä harrastuksen työläydestä huolimatta.
Lupamenettelyjen ohella metsästystä ohjaavat eettiset pelisäännöt. Kaatojen määrän on oltava suhteessa kantojen vahvuuteen ja myös saaliin kanssa on toimittava asiallisesti.
Peurakannan tilanteesta ja metsästyksen pelisäännöistä kertoo Suomen Metsästäjäliiton Uudenmaan piirin puheenjohtaja Bo-Krister Lindholm. Heikki Jaakkola

Älä jää yksin!

Seppo Sundman tunnetaan musiikkimiehenä, mutta hän on tehnyt myös merkittävän uran mielenterveyden alalla. ”Sepi” kannustaa monia nuoria muusikkoja eteenpäin, hyödyntää kontaktejaan. Elämän varrelta on tullut monta tuttavuutta, kohtaaminen on tärkeää. Mielenterveysyhdistys Kaippari ry:n ja Mielenterveyden keskusliiton toiminnassa pitkään mukana olleena Sepillä on kokemusta siitä, mikä merkitys on ennaltaehkäisyllä mielenterveyden ongelmissa. Haastattelu tehtiin Kaipparin tuvalla Karjaalla, Bio Pallaksen talossa, Elina Kurjen katu 6. Mitä kaikkea Kaipparin tuvalla tapahtuu? Miten yhdistyy musiikki ja mielenterveys?  Toimittaja Anne Wirkkala

Pesula on kylän sydän

Mitä kuuluu Pesulaan? Samaan aikaan kun osa Fiskarsin jokilaakson linnuista muuttaa lämpöisiin maihin, Cafe Bar Pesula Fiskarsin omistaja Reetta Ranta miettii tuloaan Fiskarsiin ja sen tuomia uusia tuulia. Millaista on hypätä aviomiehen kanssa kahvilanomistajiksi media-alalta? Pesulan tarjonta on monipuolista ja myös turisteista pidetään hyvää huolta. Ollaanko ravintola-alalla sesonkien ja koronan armoilla? Kuuntele, mitkä arvot kantavat Pesulaa eteenpäin! Toimittaja Anne Wirkkala

Cafe Bar Pesula Fiskars

RAASEPORINJOEN TULVAT JA RAVINNEVALUMAT AISOIHIN

Raaseporinjoesta on valunut vuosien varrella mereen valtava määrä ravinteita. Kulkeutuminen on ollut tehokasta koska jokivareet ovat pitkälti alavaa, helposti tulvivaa peltomaata. Tilannetta yritetään parantaa Raaseporinjoki-projektissa, jonka puitteissa jokeen rakennetaan kosteikkoja, kaksitasouomaa ja pohjapatoja. Hanketta esittelee projektipäällikkö Sara Vaskio. Haastattelija Heikki Jaakkola

RUO’OLLE YRITETÄÄN KEKSIÄ HYÖTYKÄYTTÖÄ

RAIVAUKSILLA TEHDÄÄN TILAA RANTANIITYILLE

Rannoilla kasvavalle ruo-olle yritetään keksiä hyötykäyttöä John Nurmisen Säätiön Rannikkoruokohankkeessa, missä on mukana myös metsähallitus. Hankkeen ekologisena tavoitteena on raivata tilaa rantaniityille, joiden määrä on romahtanut yhteen sadasosaan 1800 -lukuun verrattuna.

Ruovikon niittäminen on usein teknisesti haastavaa ja edellyttää konekalustoa. Jotta toiminta saataisiin taloudellisesti kannattavaksi ruokomateriaalista pitäisi jalostaa rahanarvoisia tuotteita. Kiteen Mato ja Multa -yritys valmistaa Hangosta leikatusta ruo-osta kasvatusalustaa, mikä korvaisi turvetta. Ruokoalustalla voi olla paljon kysyntää koska kasvatusalustana käytetyn pintaturpeen korjuun uskotaan päättyvän energiaturpeen käytön loppuessa. Projektista kertoo Metsähallituksen Luontopalvelujen erikoissuunnittelija Roland Vösa. Toimittaja Heikki Jaakkola

Muistoja 1980-luvun Berliinistä

Taina Repo 1980-luvun alkupuolella.

Radiofiskars matkusti merta edemmäs menneisyyteen, kauas 1980-luvulle ja DDR:n pääkaupunkiin Berliiniin, missä toimittaja, kirjoittaja Taina Repo työskenteli Tiedonantajan kirjeenvaihtajana. Valaisevissa ja paikoin riemukkaissa kokemuksissa hän vie meidät jonottamaan kauppojen edustoille, ostamaan uutuuskirjoja  tiskin alta ja tutustumaan lihakauppiaan omavaltaiseen säännöstelyyn. 

Joskus tarjolla on jopa pumpernikkeliä, mutta miten sen jonottamisessa käy? Minkälaisen vastaanoton saa Marimekon Suomessa suosittu raitapaita tai mekko?

Yksi ehdoton jaetun ja myöhemmin yhdistetyn Saksan sankareita oli Nukkumatti. Taina Repo sai ainutlaatuisen kunnianosoituksen kirjoittaa Nukkumatille kaksi jaksoa Suomesta. 

Kulttuurin harrastaminen oli Itä-Saksassa edullista, silti sen tekemisestä maksettiin ruhtinaallisesti: kahden Nukkumatti-jakson palkkiolla Repo kustansi työtilana toimineen kaksion vuokrat kahden vuoden ajalta.

Haastattelun toisessa osassa Taina Repo kertaa muurin murtumisen aikoja ja sen seurauksia. Historiallisesti merkittävä tapahtuma ei ollut pelkästään vapautus, vaan toi mukanaan jopa itsemurhiin ajavaa epävarmuutta. Naisten asemasta uutisoitiin, että DDR:n naiset joutuivat kertaheitolla takaisin keskiaikaan. Mitä se tarkoittaa? Suvi Heino

Taina Repo on kirjoittanut myös Pohjois-Amerikkaan sijoittuvan historiallisen romaanin Kuparikaupunki: Suomalaisten tarina Ameriikan maassa. (Partuuna, 2021) Michiganin niemimaan kaivosalueelle 1910-luvulla sijoittuva kirja on kertomus suomalaisista maahanmuuttajista, mainareista ja heidän perheistään, elämästä, työstä ja ammattiliiton taistelusta. Kaivosalueella kesällä alkanut lakko johtaa tragediaan, lakkolaisten lapsiin jouluaattona 1913 kohdistuneeseen terroritekoon, joka tunnetaan nimellä Italian Hall Disaster tai Calumet Massacre.

KALASTUSVÄLINE VOI PÄÄTYÄ HANKALAKSI ROSKAKSI LUONTOON

Kalastusvälineet voivat päätyä erittäin haitalliseksi roskaksi vesistöihin sekä rannoille. Sotkuun menneen siiman, vanhan kalaverkon, pohjaan jääneen koukun tai rannalla lojuvan katiskan uhreiksi voivat joutua kalojen ohella monenlaiset linnut ja nisäkkäät. Hylätyt välineet voivat jatkaa eläinten satuttamista ja pyydystämistä luonnossa vuosikymmeniä.
Erityisen pitkäikäisiä loukkuja ovat muovista valmistetut siimat ja verkot. Jos materiaali on vähänkin veden pinnan alapuolella ja näin suojassa uv-säteilyltä, hajoaminen voi olla todella hidasta. Nykyiset siimat ovat samalla erittäin vahvoja. Esimerkiksi kiinni jäänyt lintu ei pääse omin avuin millään irti verkosta tai siimavyyhdistä.
Vaikka tahallinen roskaaminen on onneksi vähentynyt, välineitä karkaa edelleen omille teilleen. Kalastuksenvalvoja Seppo Siltala kehottaakin kaikkia luonnossa liikkujia keräämään rannoilla ajelehtivat hylätyt kalastusvälineet. Kansalaisten oma aktiivisuus on tarpeen koska viranomaisia on vaikea saada tämäntapaisiin ”talkoisiin” .
Ennenkaikkea jokaisen on syytä huolehtia ainakin siitä, ettei itse pahenna tilannetta. Ainakaan tahallaan. Toimittaja Heikki Jaakkola