Teollinen muotoilija, keraamikko Satu Tamminen on Fiskarsin taiteilijoiden, muotoilijoiden ja käsityöläisten osuuskunnan perustajajäsen. Hän oli ensimmäinen, joka ehdotti osuuskuntaa näyttelytoiminnan järjestäytymiseksi.

Pääkaupunkielämä ja Kaapelitehtaan hulppeat, toimivat työtilat vaihtuvat Fiskarsin ruukkiin, kun Satu miehensä, muotoilija Olli Tammisen kanssa halusivat muutosta. Kylillä asui jo monta kollegaa ja ystävää ja lisäkontakteja syntyi nopeasti, muun muassa työmatkaliikenne sai uutta sävyä, kun junassa mentiin porukalla muiden pendelöijien kanssa.

Työtila järjestyi Museonrinteeltä, missä Satu ja Olli myös asuivat ensi alkuun. Kyläläiset huomasivat uudet asukkaat, ja raiteilla pohdittiin Sadun uskaliasta tapaa uida ihan kotirannassa – kunpa ei koski imaisisi mennessään. Huolta aiheutti myös se, kun Ollin työmatkojen aikana rouva asui yksin talossa, jossa tiettävästi liikkui valkokaapuinen haamu. Muisteloissa vilahtaa kyllä toinenkin haamu.

Omaa kotia etsittiin kolmisen vuotta. Mieluisia taloja olisi toki ollut, mutta niistä yksi oli pääluottamusmiehen kesäasunto, toinen pääjohtajan sihteerin kesäasunto ja niin edespäin.

Kahdenkymmenenviiden vuoden osuuskuntalaisena Satu Tammisella on näköalapaikka sekä osuuskunnan että ruukin kehittymiseen. Mikä on erityisen hienoa nykyisessä Onomassa?

Luvassa on myös käytännössä koeteltuja vinkkejä uudelle alueelle kotiutumiseen. Miten voi säilyttää tuoreen tavan katsoa omaa asuinpaikkaansa? Suvi Heino

Fiskarsin taiteilijoiden, muotoilijoiden ja käsityöläisten osuuskunnan ensimmäisen näyttelytyöryhmän jäsenet olivat Soili Arha, Barbro Kulvik, Marketta Miettinen, Taina Pailos ja Satu Tamminen.

Podcast: Play in new window