J. K. Rowling: Harry Potter ja kirottu lapsi, Tammi, 2016.
Siiri on katsonut kaikki Harry Potter -elokuvat (moneen kertaan), mutta tämä oli ensimmäinen Potter-kirja, jonka hän luki. Mitä mieltä hän lukemastaan on?
”Valitsin tämän kirjan koska se on kiinnostava ja koskettava.
Kirjan nimi ”Hessulla on ikävä” kuvaa kirjaa hyvin paljon. Kirjan alkuperäinen nimi ”Harry the homeless puppy” vielä enemmän. Kirjan nimi kuvaa kirjaa sillä lailla, että kirjassa puhutaan kodittomasta koirasta – koiranpennusta.
Kirjan sanoma on mielestäni se, että ihmisen ja eläimen välille voi tulla ikuinen ja hyvä ystävyys.
Tämä kirja herätti minuun tällaisen kysymyksen: Onko Hessulla on ikävä – kirja tositapahtumiin perustuva?”
Rose Lagercrantz – Eva Eriksson: Onnentyttö Dunne – Sydämeni hyppii ilosta, Kustannus-Mäkelä Oy, 2016.
”Valitsin tämän kirjan sen takia, koska olen lukenut tämän kirjasarjan kaikki kirjat.
Tytön nimi on Dunne ja hän haluaisi olla aina onnellinen, koska hän ei laske huonoja kohtia ja tapahtumia. Mutta silti hänelläkin on surkeita tapahtumia. Kirjan tunnelma on välillä iloinen ja välillä surullinen.
Kirja on kirjoitettu selkeällä kielellä ja siinä ei ole vaikeita sanoja. Olen lukenut kirjan sen saatuani 3 kertaa. Suosittelen kirjaa suosittelen kirjaa sellaisille, jotka eivät välitä kuvakirjoista, mutta eivät myöskään hirveän pitkistä kirjoista.”
Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja – Viimeinen oljenkorsi, WSOY, 2011.
”Valitsin juuri tämä kirja siksi, että olen lukenut sarjaa jo ennekin, sarja on tosi kiva. Kirjassa on isompia kirjaimia ja tapahtumat ovat kiinnostavia. Kirjan juoni etenee nopeasti.
Lempihahmoni oli Gregin pikkuveli. Kirjan paikka sijaitsee Hollywoodissa. Suosittelen kirjaa kolmasluokkalaisille, koska siinä on helppoja sanoja. Antaisin arvosanaksi 5/5.”
”Valitsin tämän kirjan, koska siinä on koiria… Kirja kertoo Ainosta ja Islasta. Aino on villi tyttö ja pitää koirista. Isla on rauhallinen ja tykkää piirtää.
Sinikka Nopola, Tiina Nopola, Salla Savolainen: Heinähattu, Vilttitossu ja iso Elsa, Tammi 2014.
”Valitsin kirjan, koska tykkään koirista ja halusin lukea kirjan jossa on koiria. En ole ennen lukenut tätä sarjaa, mutta olen katsonut elokuvia ja ne on olleet kivoja.
Tässä kirjassa Vilttitossu aloittaa koulun mutta häntä kiusataan siellä…
Kirja oli tosi hauska. Siinä oli paljon hauskoja nimiä. Kuvat oli hienoja. Kirjaa oli ihan helppo lukea, ehkä pikkukoirien prinsessanimet olivat vähän vaikeita. Suosittelen kirjaa kaikille Heinähatun ja Vilttitossun ystäville sekä koirista ja huumorista pitäville.”