Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2020

Hildan kirjassa Hessulla on ikävä

Webb, Holly; Williams, Sophy; Syvänperä, Tuula: Hessulla on ikävä, Karisto, 2017.

”Valitsin tämän kirjan koska se on kiinnostava ja koskettava. 

Kirjan nimi ”Hessulla on ikävä” kuvaa kirjaa hyvin paljon. Kirjan alkuperäinen nimi ”Harry the homeless puppy” vielä enemmän. Kirjan nimi kuvaa kirjaa sillä lailla, että kirjassa puhutaan kodittomasta koirasta – koiranpennusta. 

Kirjan sanoma on mielestäni se, että ihmisen ja eläimen välille voi tulla ikuinen ja hyvä ystävyys.

Tämä kirja herätti minuun tällaisen kysymyksen: Onko Hessulla on ikävä – kirja tositapahtumiin perustuva?”

Venny ja Onnentyttö Dunne

Rose Lagercrantz – Eva Eriksson: Onnentyttö Dunne – Sydämeni hyppii ilosta, Kustannus-Mäkelä Oy, 2016.

”Valitsin tämän kirjan sen takia, koska olen lukenut tämän kirjasarjan kaikki kirjat. 

Tytön nimi on Dunne ja hän haluaisi olla aina onnellinen, koska hän ei laske huonoja kohtia ja tapahtumia. Mutta silti hänelläkin on surkeita tapahtumia. Kirjan tunnelma on välillä iloinen ja välillä surullinen. 

Kirja on kirjoitettu selkeällä kielellä ja siinä ei ole vaikeita sanoja. Olen lukenut kirjan sen saatuani 3 kertaa. Suosittelen kirjaa suosittelen kirjaa sellaisille, jotka eivät välitä kuvakirjoista, mutta eivät myöskään hirveän pitkistä kirjoista.”

Oliver: Neropatin päiväkirja Viimeinen oljenkorsi

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja – Viimeinen oljenkorsi, WSOY, 2011.

”Valitsin juuri tämä kirja siksi, että olen lukenut sarjaa jo ennekin, sarja on tosi kiva. Kirjassa on isompia kirjaimia ja tapahtumat ovat kiinnostavia. Kirjan juoni etenee nopeasti.

Lempihahmoni oli Gregin pikkuveli. Kirjan paikka sijaitsee Hollywoodissa. Suosittelen kirjaa kolmasluokkalaisille, koska siinä on helppoja sanoja. Antaisin arvosanaksi 5/5.”

Pihla: Neropatin päiväkirja

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja Lunta tupaan, WSOY, 2013.

”Valitsin tämän kirjan, koska minä rakastan Neropatin päiväkirja -sarjaa. Olen lukenut monta muuta Neropatin päiväkirjaa. 

Greg on kirjan päähenkilö ja se on tosi hauska. Kirjan tapahtumat ovat Amerikassa ja tässä kirjassa on talvi. Kirja on synkkä ja huumorintajuinen. 

Kirja on myös helppolukuinen. Tämän kirjan olen ehtinyt lukea jo 4 kertaa.” 

Siirin kirjassa Aksu etsii kotia

Merja Jalo; Marvi Jalo: Unelmakoirat – Aksu etsii kotia, Karisto, 2020

”Valitsin tämän kirjan, koska siinä on koiria… Kirja kertoo Ainosta ja Islasta. Aino on villi tyttö ja pitää koirista. Isla on rauhallinen ja tykkää piirtää.

Suosittelen kirjaa ekaluokkalaisille.”

Erin: Heinähattu, Vilttitossu ja iso Elsa

Sinikka Nopola, Tiina Nopola, Salla Savolainen: Heinähattu, Vilttitossu ja iso Elsa, Tammi 2014.

”Valitsin kirjan, koska tykkään koirista ja halusin lukea kirjan jossa on koiria. En ole ennen lukenut tätä sarjaa, mutta olen katsonut elokuvia ja ne on olleet kivoja. 

Tässä kirjassa Vilttitossu aloittaa koulun mutta häntä kiusataan siellä…

Kirja oli tosi hauska. Siinä oli paljon hauskoja nimiä. Kuvat oli hienoja. Kirjaa oli ihan helppo lukea, ehkä pikkukoirien prinsessanimet olivat vähän vaikeita. Suosittelen kirjaa kaikille Heinähatun ja Vilttitossun ystäville sekä koirista ja huumorista pitäville.” 

Aappo ja Maailman parhaan kaverin seikkailu

Rowley Jefferson: Maailman parhaan kaverin seikkailu, WSOY, 2020.

”Valitsin juuri tämän kirjan, koska olin nähnyt tämän kirjastoissa ja kaupoissa. Kirja sijoittuu mielikuvitusmaailmaan. Kirjassa on hupaisa tunnelma, siinä on myös paljon toimintaa, tapahtuu kaikenlaista. Kirjan lopussa tulee tosi yllättävä käännekohta, mikä on samalla loppuhuipennus.

Kirja on helppolukuinen, vaikka siinä on paljon sivuja. Siinä on paljon kuvia ja iso teksti. Suosittelen tätä kirjaa Neropatin päiväkirjan ja seikkailutarinoiden ystäville.”

Heli: Suuri seikkailu, Sinttu

Lin Hallberg – Margareta Nordqvist: Suuri seikkailu, Sinttu, Tammi, 2011.

”Kirjassa Elina täyttää juuri 9 vuotta. Elina toivoo Sinttu-hevosta omakseen. Elina saa Sintun tietenkin omaksi ja he menevät jännittävälle seikkailulle Erikin ja Simon kanssa.

Pidän kirjasta koska siinä oppii paljon hevosista ja niiden käsittelystä sekä ratsastuksesta. Valitsin tämän kirja siitä syystä, kun se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Suosittelen kirjaa.” 

Juho: Neropatin päiväkirja

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja, WSOY, 2009.

”Kirja kertoo Greg-pojasta, Gregiä kiusattiin koulussa. Kirja oli hauska, koska siinä kerrottiin vitsejä… Minun mielestä kirja oli hauska, koska siinä oli hauskoja kuvia. Oli kiva lukea. Suosittelen kirjaa kaikille 12–vuotiaille.”

Esko: Kapteeni Kalsari ja Pöhöpönttö 2000:n korskea roisto

Dav Pilkey: Kapteeni Kalsari ja Pöhöpönttö 2000:n korskea roisto, Tammi, 2016.

”Miksi valitsit tämän kirjan? Koska minä luin samaa kirja sarjaa koulussa, ja minä halusin uuden KapteeniKalsari -kirjan. 

Millainen kirjasi on? Minun kirja on huumori myös vähän kauhu, koska siellä on paljon naurattavia kohtauksia, ja jollekin pienemmälle jotkut kohtaukset voivat olla pelottavia. 

Vastasiko kirja odotuksiasi? Joo se oli huippu hyvä, koska siellä oli myös liikkuvia kuvia ja paljon eri kohtauksia jota sinä et voinut miettiä, että semmosta tapahtuu.” 

Varpu ja Suuri kepparikirja

Kati Jukarainen, Eevaliisa Juka: Suuri kepparikirja, Readme.fi, 2020.

”Kirjassa opetetaan tekemään monia erilaisia keppihevosia arabialaisista dartmoorinponeihin. Siitä löytyy myös ohjeet erilaisiinvarusteisiin, esimerkiksi sadeloimeen, näyttelyriimuun ja kärpäshuppuun. Tämä kirja vastaasi odotuksiani täydellisesti.”

Elina esittelee Oliivitytön

Marko Kitti: Oliivityttö, Tammi, 2012.

”Otin tämän kirjan siksi, että olen vasta lukenut aika samantyyppisiä kirjoja. Luin myös monia kommentteja, joita muut ovat kirjalle antaneet. Monet ovat kehuneet kirjaa ja sanoneet, että kun kirjan kerran aloittaisi, se olisi heti pakko lukea loppuun, ja tämä piti paikkansa ainakin minun kohdallani.”

Aino: Olafin pentupäiväkirjat – Pässit pullakahveilla

Helena Waris; Mirjami Manninen: Olafin pentupäiväkirjat – Pässit pullakahveilla, Otava, 2020.

”En ole lukenut ennen Olafista.

Kirja kertoo koiranpennusta, joka asuu maatilalla. Olaf on laumanvartija, mutta se luulee aluksi että on laamanvartija…

Kirjan ymmärsi ihan hyvin, muutama vieras sana siellä oli.”

Slagitiili: Reijo Arfman

JÄTE MUUTTUI ARVOTAVARAKSI

Teollisuusjätteen hyötykäyttö ei ole uusi oivallus, ruukeissa tätä on tehty jo satojen vuosien ajan. Näin ainakin Fiskarissa, missä raudan valmistuksessa syntyvästä kuonasta on valettu monenlaiseen rakentamiseen kelpaavia ”slagitiiliä”.
Murikat muistattavat joltain osin nykyisiä harkkoja, slagitiili on hauras
mutta erittäin kantava kappale. Näyttöä näiden katu-uskottavuudesta myös
isommassa rakentamisessa tarjoaa Fiskarin keskustan yksi maamerkki, yli
satavuotias makasiini.

Ainetta on hyödynnetty myös vähemmän näkyvästi parantamaan maaperän kantavuutta ainakin teitten alla. Ruukin historiaa tunteva Reijo Arfman kertoo kuonan käytöstä ja käyttökelpoisuudesta ennen ja nyt. Toimittaja Heikki Jaakkola