Aihearkisto: Haastattelut

KALASTUSVÄLINE VOI PÄÄTYÄ HANKALAKSI ROSKAKSI LUONTOON

Kalastusvälineet voivat päätyä erittäin haitalliseksi roskaksi vesistöihin sekä rannoille. Sotkuun menneen siiman, vanhan kalaverkon, pohjaan jääneen koukun tai rannalla lojuvan katiskan uhreiksi voivat joutua kalojen ohella monenlaiset linnut ja nisäkkäät. Hylätyt välineet voivat jatkaa eläinten satuttamista ja pyydystämistä luonnossa vuosikymmeniä.
Erityisen pitkäikäisiä loukkuja ovat muovista valmistetut siimat ja verkot. Jos materiaali on vähänkin veden pinnan alapuolella ja näin suojassa uv-säteilyltä, hajoaminen voi olla todella hidasta. Nykyiset siimat ovat samalla erittäin vahvoja. Esimerkiksi kiinni jäänyt lintu ei pääse omin avuin millään irti verkosta tai siimavyyhdistä.
Vaikka tahallinen roskaaminen on onneksi vähentynyt, välineitä karkaa edelleen omille teilleen. Kalastuksenvalvoja Seppo Siltala kehottaakin kaikkia luonnossa liikkujia keräämään rannoilla ajelehtivat hylätyt kalastusvälineet. Kansalaisten oma aktiivisuus on tarpeen koska viranomaisia on vaikea saada tämäntapaisiin ”talkoisiin” .
Ennenkaikkea jokaisen on syytä huolehtia ainakin siitä, ettei itse pahenna tilannetta. Ainakaan tahallaan. Toimittaja Heikki Jaakkola

Andeilta Runosaareen – J. K. Ihalainen ja Katariina Vuorinen

Runoilija Katariina Vuorinen kertoo, miten hän pitkään nomadielämää eläneenä löysi lossimatkojen takaa paikan, jossa yhteys luontoon, ihmisiin ja kieleen ovat kohdillaan. Sinne hän yhdessä Inkeri Aulan kanssa perusti Runosaari-tapahtuman, jonka järjestämiseen osallistui koko yhteisö.

Katariina Vuorisen runoudessa on paljon eteläamerikkalaisuutta. Viimeisin matka Chileen talvella 2020 alkoi hyvin. Esiinnyttyään Pablo Nerudan talossa La Sebastianassa hän lähti Andien juurille telttailemaan muutamaksi viikoksi.

Samoihin aikoihin maailmalta kantautui epidemiasta kertovia uutisia. Ne tavoittivat myös Vuorisen. Argentiinan ja sen jälkeen Chilen rajat suljettiin ja parin viikon telttailu venyi kuukausiksi. Syksyn syvetessä kesävarusteissa alkoi olla paikattavaa.

Telttaillessa ei ollut sähköä, puhelin piti käydä lataamassa lähistöllä, mutta sitäkään ei kehdannut tehdä päivittäin. Se merkitsi paluuta käsin kirjoittamiseen. Toinen tapa oli sanella tekstiä puhelimeen. Kirjoitusta tuli runsaasti. Osan runoista hän esitti Runosaaren festivaaleilla heinäkuussa 2021. Haastattelija J. K. Ihalainen

Runonlausuntaa ratsailla.

Katariina Vuorinen on runoilija, joogi, tantrika ja löytöretkeilijä, joka on julkaissut neljä runokokoelmaa ja muita tekstejä. Hän on elänyt nomadina ympäri maailmaa, ja kirjoittanut ja esiintynyt viime vuosina erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. Vuonna 2018 hän löysi maagisen saarensa Velkuanmaasta, ja tiesi heti paikan kutsuvan runofestivaalia saaristoon. Nyt tämä unelma toteutuu Runosaaressa.

 Runoilija ja kustantaja J. K. Ihalainen osallistui Runosaari -runotapahtumaan Livonsaaressa 23.-24. heinäkuuta. Festivaalin aikana hän haastatteli kolmea mukana ollutta runoilijaa, Raisa Marjamäkeä, Juha Kulmalaa sekä Katariina Vuorista.   

Voiko runoilijaksi tulla lukematta runoja? J.K. Ihalainen ja Juha Kulmala

Kesän ensimmäisiä runotapahtumia järjestettiin Naantalin saaristossa Velkuanmaalla, missä myös runoilijat J. K. Ihalainen ja Juha Kulmala tapasivat perimmäisten kysymysten äärellä.

Runosaari-runotapahtumaa tukeneen Turun Runoviikon järjestäjiin kuuluvalle Kulmalalle pandemian aiheuttamat rajoitteet ja ennakoinnit ovat käyneet tutuiksi. Mikäli pandemia kiihtyy, toteutuuko turun Runoviikko?

Juha Kulmalalta ilmestyy ensi vuoden alussa kuudes runoteos. Minkälaista on hänen kirjoittamansa runous, jossa yhteiskunnallinen näkemys, ympäristö ja politiikka ovat aina mukana – samoin hänelle tyypillinen musta tai jopa absurdi huumori?

Kulmala ja Ihalainen ovat molemmat esiintyneet laajasti myös ulkomailla. Miten esiintyjät valitaan näihin tapahtumiin? Miten tapa esittää runoutta vaihtelee maailmalla? Mitä rajoja suomalaisessa runoudessa seuraavaksi ehkä rikotaan? Vieläkö Suomessa on kaupunkikohtaisia runouden koulukuntia? Muistellaan myös Savukeidasta ja puhutaan Poesiasta.

Juha Kulmala on turkulainen runoilija, jolta on julkaistu viisi runokokoelmaa, niistä viimeisin on Ränttätänttä (Savukeidas 2017), joka oli mm. Runeberg-palkintoehdokkaana. Kriitikkojen toteamaa: ”Kulmala on hauskasti vihainen ja rennosti yhteiskunnallinen.”(Esa Mäkijärvi, Kiiltomato 8.1.2018), ”Juha Kulmala on ehkä Suomen luotettavin runoilija, mikä ei tarkoita, että hän olisi tylsä.”(Vesa Rantama, Keskisuomalainen 20.12.2017)

Runoilija ja kustantaja J. K. Ihalainen osallistui Runosaari -runotapahtumaan Livonsaaressa 23.-24. heinäkuuta. Festivaalin aikana hän haastatteli kolmea mukana ollutta runoilijaa, Raisa Marjamäkeä, Juha Kulmalaa sekä Katariina Vuorista.  

Syntyykö hyvästä lavarunoudesta hyvä kirja? J. K. Ihalainen ja Raisa Marjamäki

Runoilijat J. K. Ihalainen ja Raisa Marjamäki tapasivat Velkuanmaalla, missä he pysähtyivät pohtimaan kieltä, runoutta, nykyaikaa ja mennyttä.

Raisa Marjamäki on asunut pitkään Skotlannissa ja Pakistanissa. Miten kieliympäristön vaihtuvuus vaikuttaa omaan tekemiseen? Onko kielen valinta ympäristön mukaan mahdollista?

Yhtenä kokonaisuutena runoilijat käsittelevät suurten kielten kolonialismia ja äidinkieltä. Mitä merkitsee kielellinen monimuotoisuus ja äidinkieli? Ovatko tapahtumat kielellisesti ainutkertaisia ja ympäristöön liittyviä?

Ihalainen ja Marjamäki keskustelevat myös suomenkielisen runouden siirtymisestä suullisesta kirjalliseen. Miten sitä arvotetaan? Kelpaako se vai pitääkö sitä suhteuttaa muun maailman menoon? Kummalla on suurempi vaikutus nykyrunouteen, Elias Lönnrotilla vai T. S. Elliotilla?

Lavarunoudesta: Nykyajassa netissä tapahtuva asiointi on korvannut inhimillisen kohtaamisen. Onko ympäristön digitalisointi yksi syy lavaesiintymisen kasvavaan suosioon? Kestääkö lavarunous siirtymisen mediasta toiseen, syntyykö hyvästä lavarunoudesta hyvä kirja?

Raisa Marjamäki on asunut Helsingissä, Lahoressa, Piikkiössä, Orivedellä, Anstrutherissa, Edinburghissa, Jyväskylässä, Ristijävellä ja Turussa, joista jälkimmäisissä hän on viime vuosina pohtinut paljon paikallisuutta tulematta sen kummempiin lopputuloksiin. Häneltä on julkaistu perinteistä kirjapainotaitoa kunnioittavat runokokoelmat Katoamisilmoitus (Palladium kirjat, 2010), Ei kenenkään laituri (Poesia, 2014), Ihmeellistä käyttäytymistä (Poesia, 2020), Kiinalainen yksisärvinen – merkintöjä kiinalaisesta sanakirjasta (Poesiavihkot #12) ja Viimeinen talvi (Poesiavihkot #28).

Runoilija ja kustantaja J. K. Ihalainen osallistui Runosaari -runotapahtumaan Livonsaaressa 23.-24. heinäkuuta. Festivaalin aikana hän haastatteli kolmea mukana ollutta runoilijaa, Raisa Marjamäkeä, Juha Kulmalaa sekä Katariina Vuorista.   

Puuseppä ja Laulaja

Koti -haastattelusarja on tuokiokuvia erilaisista Fiskarsin asukkaista ja heidän suhteestaan kotiinsa ja kotipaikkaansa. Sarja on osa Teatterivalimon Tarinavalimo-projektia. Vuorossa ovat Ivan Kulvik ja Ulrika Ekström, jotka asuvat Vanhan Navetan vieressä ja seuraavat sieltä kylän elämää… Toimittajat Maija Mustonen ja Annamari Karjalainen.

SIVUKIVI ORIJÄRVEN METALLIPÄÄSTÖJEN TÄRKEIN LÄHDE

Suomessa on tunnistettu 19 vanhaa kaivospaikkaa, joista ympäristöön voi karata haitallisia aineita. Yksi kohteista on Orijärven kaivos, jonka alajuoksun viimeinen porras on Fiskarsinjoki.
Geologian tutkimuskeskuksen tutkija Anna Tornivaara kertoo keinoista, joilla ympäristöön karkaavia metallipäästöjä voitaisiin vähentää. Metallipitoista kiviaineista on useiden hehtaarien alueella sekä hiekkana että karkeampana aineksena, joka altistuu happipitoiselle sadevedelle. Mahdollisia ratkaisuja voisivat olla alueen peittäminen moreenilla, jonka päälle kertyy kasvillisuutta. Apua olisi myös kosteikoista, joihin valumavesien kuljettamat metallit pysähtyisivät.
Moreenipatjan uskotaan tarjoavan pitkäaikaisen ratkaisun ongelmaan. Kivi pysyy periaatteessa paikoillaan seuraavaan jääkauteen asti, jos alue suojataan maankäyttörajoituksilla.
GTK:n mukaan Orijärven pintavedessä kadmiumin, kuparin ja sinkin määrä on selvästi suurempi kuin tavallisessa järvivedessä. Pohjaveden haitta-ainepitoisuudet sitävastoin eivät ylittäneet talousveden laatu. GTK:n arvion mukaan kaivosalueen nykyisistä haitta-aineista ei aiheudu merkittävää terveysriskiä. Toimittaja Heikki Jaakkola.

Jos juttu herättää kysymyksiä, näitä voi lähettää osoitteeseen info@radiofiskars.fi

Parkvilla

Koti -haastattelusarja on tuokiokuvia erilaisista Fiskarsin asukkaista ja heidän suhteestaan kotiinsa ja kotipaikkaansa. Sarja on osa Teatterivalimon Tarinavalimo-projektia. Vuorossa ovat Lulu Halme ja tytär Beata Lehto, jotka omissa jaksoissaan kertovat kodin merkityksestä elämälleen.

Vuonna 1923 rakennetussa talossa on runsaasti tilaa ja soppeja, joihin sen asukkaat voivat hakeutua omiin oloihin, mutta miten Lulun ja Beatan kodissa huolehditaan yhteisistä hetkistä? Mikä on Beatan lempipaikka kotona? Kuule myös Lulun tapa hankkia huonekasveja. Toimittajat Maija Mustonen ja Annamari Karjalainen.

Sarjan aikaisemmat jaksot

Taina Pailos https://www.radiofiskars.fi/wordpress/2021/01/sarastus-suutarinmaen-huipulla/

Jorma Haapasaari https://www.radiofiskars.fi/wordpress/2021/01/taitajien-jaljiilla-taborinmaella/

Tulossa: Ivan Kulvik ja Ulrika Ekström.

Beatan Lilaa ja punasta, mustaa ja vihreetä

Koti -haastattelusarja on tuokiokuvia erilaisista Fiskarsin asukkaista ja heidän suhteestaan kotiinsa ja kotipaikkaansa. Sarja on osa Teatterivalimon Tarinavalimo-projektia. Vuorossa ovat Lulu Halme ja tytär Beata Lehto, jotka omissa jaksoissaan kertovat kodin merkityksestä elämälleen.

Vuonna 1923 rakennetussa talossa on runsaasti tilaa ja soppeja, joihin sen asukkaat voivat hakeutua omiin oloihin, mutta miten Lulun ja Beatan kodissa huolehditaan yhteisistä hetkistä? Mikä on Beatan lempipaikka kotona? Kuule myös Lulun tapa hankkia huonekasveja. Toimittajat Maija Mustonen ja Annamari Karjalainen.

Sarjan aikaisemmat jaksot

Taina Pailos https://www.radiofiskars.fi/wordpress/2021/01/sarastus-suutarinmaen-huipulla/

Jorma Haapasaari https://www.radiofiskars.fi/wordpress/2021/01/taitajien-jaljiilla-taborinmaella/

Tulossa olevat jaksot: Ivan Kulvik ja Ulrika Ekström.

KEINOINA JÄTEKIVEN PEITTÄMINEN JA KOSTEIKOT – ORIJÄRVEN KAIVOSALUEEN METALLIPITOISET VALUMAT AISOIHIN

Suomessa on tunnistettu 19 vanhaa kaivospaikkaa, joista ympäristöön voi karata haitallisia aineita. Yksi kohteista on Orijärven kaivos, jonka alajuoksun viimeinen porras on Fiskarsinjoki.
Geologian tutkimuskeskuksen tutkija Anna Tornivaara kertoo keinoista, joilla ympäristöön karkaavia metallipäästöjä voitaisiin vähentää. Metallipitoista kiviaineista on useiden hehtaarien alueella sekä hiekkana että karkeampana aineksena, joka altistuu happipitoiselle sadevedelle. Mahdollisia ratkaisuja voisivat olla alueen peittäminen moreenilla, jonka päälle kertyy kasvillisuutta. Apua olisi myös kosteikoista, joihin valumavesien kuljettamat metallit pysähtyisivät.
Moreenipatjan uskotaan tarjoavan pitkäaikaisen ratkaisun ongelmaan. Kivi pysyy periaatteessa paikoillaan seuraavaan jääkauteen asti, jos alue suojataan maankäyttörajoituksilla.
GTK:n mukaan Orijärven pintavedessä kadmiumin, kuparin ja sinkin määrä on selvästi suurempi kuin tavallisessa järvivedessä. Pohjaveden haitta-ainepitoisuudet sitävastoin eivät ylittäneet talousveden laatua. GTK:n arvion mukaan kaivosalueen nykyisistä haitta-aineista ei aiheudu merkittävää terveysriskiä. Toimittaja Heikki Jaakkola

Jos juttu herättää kysymyksiä, näitä voi lähettää osoitteeseen info@radiofiskars.fi

LASSE KEKSI HIRSITALON UUDELLEEN

Innovaattori Lasse Ojanen keksintönsä äärellä.

Puurakentamisessa kunnostautunut innovaattori Lasse Ojanen on keksinyt hirsitalon uudelleen. Ojasen versiossa ”hirsi” kootaan yhteen ruuvattavista lankuista, joita on tarjolla kohtuuhintaan kaikissa puutavaraliikkeissä. Ruuvihirsistä voi rakentaa talon, jonka runko on pelkästään puuta ja ruuvien terästä, ilman mitään liimoja tai muita materiaaleja.
Myös nurkkaratkaisu on omintakeinen. Lankkujen päät katkotaan niin, että seinät liittyvät nurkassa toisiinsa samaan tapaan kuin palapelin palat.
Ideasta on kehittynyt jo tehtaassa valmistettava tuote. Ruuvihirrestä on koottu tähän mennessä saunoja, siirrettäviä tilamoduuleita ja mökkejä, mutta tämä on keksijän mukaan vasta alkua. Laatikkoleikit voivat jatkua ok-taloihin, rivitaloihin ja jopa pieniin kerrostaloihin.
Ojanen itse sanoo uskovansa keksintöönsä kuin pässi sarviinsa, rajoja asettaa hänen mielestään tuskin edes taivas. Valmistus ei tuhlaa puuta ja onnistuu yksinkertaisilla välineillä minkä takia hinta voi haastaa perinteisen hirsitalon. Yksiaineisessa puutalossa myös sisäilman luulisi olevan kunnossa.

ORIJÄRVI:METALLEJA VALUU EDELLEEN VESISTÖÖN

METALLEJA VALUU EDELLEEN VESISTÖÖN
ORIJÄRVEN VANHA KUPARIKAIVOS ISO YMPÄRISTÖONGELMA

Kaivokset voivat aiheuttaa isoja ympäristöongelmia kauan toiminnan loppumisen jälkeenkin. Yksi Suomen haitallisimmista kohteista on Orijärven kuparikaivos, jonka valuma-alue yltää Fiskarsjokeen asti.
Orijärven tapauksessa ongelmia eivät aiheuta kaivosprosessissa käytetyt myrkyt vaan kiviaineksesta irtoavat metallit. Vaikka metallit ovat luonnon omia alkuaineita, nämä voivat isoina pitoisuuksina myrkyttää tehokkaasti ympäristöä.
Orijärven kaivosalueelle on läjitetty valtava määrä rikottua kiveä, mistä vesi kuljettaa metalleja alapuolisiin vesistöihin. Uudenmaan ely-keskuksen ylitarkastaja Jaana Marttila kertoo kaivosalueen tilanteesta ja valuman ”sormenjäljistä” ympäristössä. Toimittaja Heikki Jaakkola

Taitajien jäljillä Taborinmäellä

Koti -haastattelusarja on tuokiokuvia erilaisista Fiskarsin asukkaista ja heidän suhteestaan kotiinsa ja kotipaikkaansa. Sarja on osa Teatterivalimon Tarinavalimo-projektia. Toimittaneet Maija Mustonen ja Annamari Karjalainen.

Jorma Haapasaaren kotikalliolle kuuluvat kylän äänet ja elämä.

Sarastus Suutarinmäen huipulla

Koti -haastattelusarja on tuokiokuvia erilaisista Fiskarsin asukkaista ja heidän suhteestaan kotiinsa ja kotipaikkaansa. Sarja on osa Teatterivalimon Tarinavalimo-projektia. Toimittaneet Maija Mustonen ja Annamari Karjalainen. Sarja alkaa Taina Pailoksen ja Jorma Haapasaaren haastatteluilla (joulukuu 2020).

Taina Pailos asuu itse remontoimassaan talossa kymmenien porrasaskelmien takana.

Slagitiili: Reijo Arfman

JÄTE MUUTTUI ARVOTAVARAKSI

Teollisuusjätteen hyötykäyttö ei ole uusi oivallus, ruukeissa tätä on tehty jo satojen vuosien ajan. Näin ainakin Fiskarissa, missä raudan valmistuksessa syntyvästä kuonasta on valettu monenlaiseen rakentamiseen kelpaavia ”slagitiiliä”.
Murikat muistattavat joltain osin nykyisiä harkkoja, slagitiili on hauras
mutta erittäin kantava kappale. Näyttöä näiden katu-uskottavuudesta myös
isommassa rakentamisessa tarjoaa Fiskarin keskustan yksi maamerkki, yli
satavuotias makasiini.

Ainetta on hyödynnetty myös vähemmän näkyvästi parantamaan maaperän kantavuutta ainakin teitten alla. Ruukin historiaa tunteva Reijo Arfman kertoo kuonan käytöstä ja käyttökelpoisuudesta ennen ja nyt. Toimittaja Heikki Jaakkola

TAIMEN TEKEE PALUUTA FISKARSINJOKEEN

TAIMEN TEKEE PALUUTA FISKARSINJOKEEN

River Keepers Oy kunnostaa Fiskarsinjokea taimenille sopivaksi
lisääntymisympäristöksi. Le Tho Thuy Khuong kertoo, että tavoitteena on kalastusta kestävä vahva meritaimenkanta. Poikasten istutusta on tehty jo seitsemän vuotta, nyt mereltä nouseville kaloille rakennetaan myös kutusorakoita. Pohdinnassa on samalla kalaportaitten rakentaminen kahteen ensimmäiseen putoukseen. Näiden toteutuessa kutemaan nouseville kaloille avautuisi pääsy myös Rislajokeen.
Vanhassa teollisuusympäristössä kunnostuksessa on kuitenkin edettävä
varovasti. Joen pohjaa ei haluta myllätä niin, että tänne kerrostuneet haitalliset aineet vapautuvat ympäristöön. Toimittaja Heikki Jaakkola

Kuulijatoive: Hannu Karpon haastattelu vuodelta 2018

Toimittajat Hannu Karpo ja Helena Laatio. Kuva Suvi Heino

Toimittajalegenda Hannu Karpo oli viimeinen toivo monelle oikeuksiensa puolesta taistelevalle ihmiselle. Hänen toiminnallaan oli myös yhteiskunnallista vaikutusta, ja monet lakimuutokset saivat alkunsa hänen Karpolla on asiaa -ohjelmistaan. Yli 50 vuotta kestäneen uransa aikana Karpo astui monille varpaille ja teki televisio-ohjelmissaan sellaista, mikä nykyisin olisi mahdotonta.

Radiofiskarsilla oli harvinaislaatuinen tilaisuus haastatella tätä aikansa ehdotonta tähtitoimittajaa marraskuussa 2018. Toimittaja Helena Laatio

NIITTY-näyttelyssä Anna Ulff

ONOMAn kesänäyttely Niityn oppaat Ulrika ja Justus saivat
haastateltavikseen yhden näyttelyn taiteilijoista Anna Ulffin. Näyttely
käsittelee ympäristön kestävyyttä ja ihmisen ja luonnon välistä suhdetta
monin näkökulmin, joista Ulffin teos Maalöytö on upea esimerkki.
Näyttely on avoinna päivittäin klo 11-18 vielä elokuun loppuun
Kuparipajalla.

NIITTY-näyttelyssä Taru Samola

Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta
ONOMAn kesänäyttely Niityn näyttelyoppaat Justus ja Ulrika pääsivät
haastattelemaan taiteilija Taru Samolaa hänen teoksistaan ja
näyttelyn teemoista. Niitty käsittelee monin näkökulmin luonnon ja
ympäristön kestävyyttä sekä ihmisen ja luonnon välistä suhdetta.
Näyttely on esillä Kuparipajalla elokuun loppuun saakka joka päivä klo
11-18.

Haastateltavana Tuulia Penttilä

Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta
ONOMAn kesänäyttely Niityn näyttelyoppaat Justus ja Ulrika pääsivät
haastattelemaan taiteilija Tuulia Penttilää hänen teoksistaan ja
näyttelyn teemoista. Niitty käsittelee monin näkökulmin luonnon ja
ympäristön kestävyyttä sekä ihmisen ja luonnon välistä suhdetta.
Näyttely on esillä Kuparipajalla elokuun loppuun saakka joka päivä klo
11-18.

Haastateltavana Mikael Westerlund

Origin by ocean -hankkeessa pyritään parantamaan Itämeren tilaa kannattavan
liiketoiminnan avulla. Merestä on tarkoitus kerätä levämassaa, jonka sisältämiä
aineita käytettäisiin rahanarvoisten tuotteiden komponentteina. Levämassan
myötä merestä poistuisi liikaravinteita.

Hangossa kokeillaan nyt sinilevää keräävää prototyyppilaitetta. Jos
konsepti osoittautuu toimivaksi, ideaa voidaan soveltaa eri kokoisissa keräilijöissä
sekä avomerellä että saariston sokkeloissa.

Hankkeen puuhamies Mikael Westerlund toivoo keräilyn tarjoavan
tulevaisuudessa tulolähteen useillekin yrityksille. Jos leville saadaan taloudellinen
arvo, näiden ympärille voi lopulta kehittyä laaja-alainen yritystoiminnan verkosto.
Samankaltainen kehitystarina nähtiin metsätalouden piirissä noin sata vuotta
sitten.

Mikael Westerlund esittelee sinilevän kerääjälaitetta. Vesi imeytyy rummun sisään
painovoiman avulla levän jäädessä kiinni pintakalvoon.
”sadonkorjuu” tapahtuu ainakin prototyypissä yksinkertaisesti imuroimalla. Työn
touhussa Filippa Ramstedt sekä Nicholas Mavrostomos.