Saara Metsäranta (s.1984) on tamperelainen kirjailija ja runoilija. Hänet tunnetaan myös performanssipersoona Kölönä. Häneltä on julkaistu runoteokset Meitä vasten hukkuneet (Kolera, 2018) ja Kölö (Poesiavihkot, 2019). Sekä naisten alkoholismia ja seksuaalisuutta kuvaava esikoisromaani Kuori, jossa kirjoitan (Basam Books, 2021). Lisäksi hän on toimittanut ja ollut yhtenä kirjoittajana tietokirjassa Shamaani matkalla (Basam Books, 2023).
Tampereella asuva Ulpu-Maria Lehtinen on kirjailija, sarjakuvataiteilija ja käsikirjoittaja. Hän on kotoisin Ylivieskasta Pohjois-Pohjanmaalta. Esikoisromaani Kalmanperhon kutsu (2022) aloitti Kalmanperho-trilogian ja oli mukana vuoden parhaalle kotimaiselle fantasiakirjalle myönnettävän Kuvastaja-palkinnon finaalissa. Kirjoittamisen lisäksi Lehtinen piirtää Almost True Stories -sarjakuvaa, joka kertoo arkisista kommelluksista ja elämässä selviämisestä.
Reetta Huttunen on tamperelainen infektiolääkäri, joka on julkaissut kaksi runokokoelmaa, novellikokoelman ja tietokirjan. Hänet on palkittu mm. Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2024.
Viimeisin runoteos Mullovan käsi on kivulias muisto jännityksen takia pieleen menneistä konserttiesityksistä ajalta, jolloin viulutunnille ei tultu viihtymään vaan soittamaan. Huttusen runoesityksissä iäkäs viulu kommentoi sanojen väleihin jäävää tilaa.
Mervi Koskinen on kaksi romaania julkaissut kirjailija. Sekä esikoisromaani Piika että toisinkoinen Kaupustelija ovat mm. työnkuvauksia ja Koskista onkin kutsuttu moderniksi työläiskirjailijaksi. Hän on saanut kunniamaininnan J. H. Erkon kirjoituskilpailussa ja hänet on palkittu kahdesti Pirkanmaan kirjoituskilpailussa.
Katariina Leino on tamperelainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hän on koulutukseltaan kotimaisen kirjallisuuden maisteri. Hän on kirjoittanut viisi romaania, runokokoelman, 35 näytelmää musikaalia ja dramatisointia sekä oppikirjoja. Hänen viimeisin teoksensa on elokuussa 2025 ilmestynyt Mustaa lunta runokokoelma (Aviador).
Hannu Paronen on 1948 syntynyt tamperelainen kirjailija. Tuotanto koostuu kolmesta aforismikirjasta, Aamu kävelyllä, Jossain välissä toivo sekä Aikaa kuluttamassa. Viimeksi mainitusta on olemassa myös tekijän itsensä lukema äänikirjaversio. Lisäksi Hannu Parosen tuotantoon kuuluu Pauli Heikkilän kanssa yhteinen runokirja Vuodentulot.
Anni Kuu Nupponen kirjoittaa spekulatiivista fiktiota aikuisille. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, novelleja ja pienproosaa. Hän käsittelee tarinoissaan vallankäyttöä, yhteiskunnallisia murroksia ja lokeroihin sopimattomia ihmissuhteita. Hän on voittanut kaksi Kuvastaja-palkintoa ja hänelle on myönnetty Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto sekä Kirja á la Carte -palkinto. Nupponen asuu Tampereella kolmen kissan kanssa.
Ilona Tomi on julkaissut lastenkirjoja, lyhytproosateoksen Kaikkein oudointa täällä, joka sai Tampereen kirjallisuuspalkinnon vuonna 2022, neljä romaania ja kaksi runokirjaa. Uusin runokirja on Warelian julkaisema Aikamuotoja.
Solidaarisuus-, ja rauhanaktivisti Börje Mattssonin elämää ja työtä esittävä Angolasta Irakiin, Börje Mattssonin polut paremman maailman puolesta -sarja on edennyt kolmanteen osaan, missä
Mattsson ja toimittaja Kari Lumikero lähtevät jännittävälle matkalle Portugaliin. Matkan aikana he päätyvät muun muassa lapsityövoimaa käyttävälle tekstiilitehtaalle sekä kuulevat portugalilaisvankiloiden erittäin vaikeista olosuhteista. Jakson lopussa tutustutaan Portugalin neilikkavallankumouksen tunnuslauluun José Afonson Grândola, Vila Morena. Suvi Heino
Börje Mattsson on osallistunut solidaarisuus- ja rauhantyön edistämiseen eri puolilla maailmaa; Euroopassa, Afrikassa, Lähi-Idässä ja Latinalaisessa Amerikassa. Angolasta Irakiin, Börje Mattssonin polut paremman maailman puolesta-sarjassa hän kertoo aktivistin elämästään ja kokemuksistaan 60-luvulta alkaen.
Sarjan ensimmäisessä osassa kuultiin yhteiskunnallisista ja globaaleista olosuhteista, jotka vauhdittivat rauhantyön käynnistymistä Suomessa ja maailmalla, ohjelman lopussa liikuttiin jo Afrikan maaperällä. Tässä toisessa jaksossa Angolassa vietetyt kuukaudet ovat lopuillaan ja matka jatkuu eteenpäin. Aluksi Mattsson pohtii, onko rauhantapahtumista tullut liian viihteellisiä ja helppoja? Suvi Heino
Radiofiskarsissa alkavassa viisiosaisessa sarjassa Angolasta Irakiin, Börje Mattssonin polut paremman maailman puolesta seurataan Mattssonin solidaarisuus- ja rauhantyötä 1960-luvulta alkaen.
Ensimmäisessä osassa pohditaan, miksi rauhasta puhutaan nykyään niin vähän. Minkälaiset yhteiskunnalliset ja globaalit tekijät sodanjälkeisessä maailmassa edistivät solidaarisuus- ja rauhantyön vahvistumista? Börje Mattsson vie myös 1970-luvun Afrikkaan, ja siellä eri vaiheiden jälkeen Angolan vapautusliike MPLA:n sissien pariin. Suvi Heino
Kirjoituksia keski-ikäisen ruumiin tiloista ja iloista
Puolet elämästä voi olla jäljellä.
”Minä sanon, että keski-ikä on naisen elämässä kuin vuoristoradan huippu. Ennen sitä on tiukkaa ja raskasta nousua. Vasta siitä alkaa hauska osuus, todellinen kieputus, mahanpohjamäet ja hihkuminen.”
Irina Björkman, Johanna Venho, Kaisa Kuurne ja Anna-Stina Nykänen. Kuva J. K. Ihalainen.
Keski-iässä tarvitaan rohkeutta tunnistaa, mitä haluaa, ja tarttua siihen.
Paljastuskirja. Nyt. kuvaa vaihetta, jossa hikoillaan, valvotaan, raivotaan, luovutaan lapsista, vanhemmista, kuukautisista – ehkä myös kohdusta tai palasta rintaa – ja löydetään himo, hellyys, häpeilemätön luovuus, kauneus, oma rauha ja voima, ruumiin lämmin syke ja aistivoimainen rakkaus.
Paljastuskirja. Nyt. -kirjan kirjoittajat ovat Kaisa Kuurne, Sirpa Kyyrönen, Johanna Matruka, Mianna Meskus, Anna-Stina Nykänen, Helena Sinervo, Saila Susiluoto, Eveliina Talvitie ja Keiju Vihreäsalo, ja sen toimittajat Kaisa Kuurne, Johanna Venho ja Anna-Stina Nykänen, joita Tampereen Kirjafestivaaleilla haastattelee Irina Björkman.
Ohjelman taltiointi: Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.
Mitä vanhan ajan filosofit Platonista Spinozaan ovat sanoneet sielusta – ja mitä he sanoisivat uteliaalle kysyjälle tästä aiheesta nyt? Entä psykologian klassikot Freud ja Jung? Mitä sielu on, jos sellainen on olemassa? Voiko sielusta puhua ilman kytköstä kristillisyyteen tai muihin maailmanuskontoihin?
Jyrki Vainonen ja Aleksandra Hintikka, kuva J. K. Ihalainen.
Ehkä sielu on eräänlainen rajatila, jossa luovuus pääsee esiin. Luova ihminen tarvitsee silti rajat, puitteet luovuudelleen – kuten ulkoiseen maailmaan avautuvassa ikkunassa on puitteet. Yksi raja piirtyy elämän ja kuoleman välille. Kirjailija Jyrki Vainonen pohtii teoksessaan, pitäisikö tuota rajaa pelätä.
Tampereen Kirjafestareilla Jyrki Vainosta haastattelee Aleksandra Hintikka.
Ohjelman taltiointi: Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.
Tampereen Kirjafestareilla Timo Airaksinen johdattaa lukijaa kirjaansa Millaista oli?
Ennen kuin ryhdymme astialle, totean, että tätä aikalaistodistusta lukee kolmella eri tavalla: fiktiivisesti, historiallis-asiallisesti tai opiskelijan oppaana.
Ensimmäisestä lukutavasta syntyy jonkinlainen poikain seikkailu- ja jännityskertomus onnettomasta vaasalaisesta looserista Timosta kamppailemassa ja painimassa menestyksen haamun kanssa isossa ja vieraassa Turussa. Juoni epäuskottava kuin huonossa romaanissa. Miten Timon käy? Millaisia esteitä hänen on ylitettävä? Millaiset ihmiset häntä kampittavat ja mistä löytyy apuja? Kestääköhän Timon hermo?
Toinen tapa on keskittyä ajankuvaan, menneen Suomen silloiseen tilaan ja sen nuorison pyrkimyksiin. Miten opiskeltiin? Oliko kivaa? Kuinka suhtauduttiin politiikkaan, taiteeseen ja seksiin noina kovin kaukaisina aikoina. Pelättiinkö Kekkosta vai Neuvostoliittoa? Kuinka vapaa ja huoleton 1960-70 lukujen vaihde olikaan? Millainen oli yliopisto silloin?
Kolmas tapa: lukea opiskelijan oppaana. Miten ja miksi yliopistossa opiskellaan ja menestytään. Perusasiat eivät ole muuttuneet. Pärjäämisen ehdot ovat ennallaan niissä oppiaineissa ja tiedekunnissa, joista tässä kerron. Miten tutkijaksi tullaan? Mutta yliopisto on myös muuttunut. Onko muutos ollut hyvään vai huonoon suuntaan, siihen otan myös kantaa. Minulla on perspektiiviä.
Ohjelman taltiointi: Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.
Mitä tapahtuisi, jos ihmisellä olisi kanan aivot? Haluaisimmeko nokkia jyviä ja nukkua orrella? Murehtisimmeko seuraavaa päivää? Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan tieteen akateemikko Riitta Harin kirjassa Jos sinulla olisi kanan aivot.
Koululaisen kysymys kananaivoisesta ihmisestä johdattaa pitkän linjan neurotieteilijän pohtimaan, mitä merkitystä aivoilla on toiminnassamme ja miksi ihmisaivot ovat kehittyneet juuri tietynlaisiksi. Mieli, aivot, keho ja ympäristö muodostavat monimutkaisen systeemin, jota ei voi ymmärtää tarkastelemalla vain yhtä osasta kerrallaan.
Jos sinulla olisi kanan aivot avaa yllättäviäkin näkökulmia aivojen ja mielen toimintaan. Kuinka havainnot syntyvät? Miten ajattelu ja liikkuminen kytkeytyvät toisiinsa? Millä tavalla sosiaalinen vuorovaikutus muovaa aivoja ja mieltä? Mitä mielensisällöistä voidaan päätellä aivokuvantamisen perusteella? Teos kutsuu kurkistamaan neurotieteen kiehtovaan maailmaan ja tarjoaa vahvan pohjan aivojen ja mielen ymmärtämiselle.
Tampereen Kirjafestareilla Riitta Haria haastattelee Iida Simes.
Ohjelman taltiointi: Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.
Jokainen vanha puutarha on arvokas, mielenkiintoinen ja kerroksellinen, kunhan vain osaa katsoa ja tarvittaessa hieman pöyhiä maata.
Pirjo Silveri ja Aino Öhman kutsuvat lukijan kanssaan kuopsuttelemaan multaa suomalaiseen yksityiseen puutarhaan, Haapakan pihamaalle, Vinkkilän kylään, Kokemäenjoen yläjuoksulle.
Äiti ja tytär käyvät vanhaa pihaa läpi kasvi kasvilta. Puutarhan aarteet ovat paitsi kasveja, myös niistä haarovia tarinanrönsyjä, jotka kertovat ihmisistä, menneistä ajoista, ympäristön muutoksesta ja yhteiskunnan kehityksestä. Puut ja perennat puhuvat.
”Ihmiset kuolevat, mutta jatkavat elämäänsä puutarhassa.”
Tampereen Kirjafestareilla kirjailijoita haastattelee Salla Yli-Erkkilä.
Ohjelman taltiointi: Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.
Kapustarinta juoksee vaaranlakea, ja vesimittari poukaman pintaa, kun Kristus-Maarian poika könyää nevalla nelinkontin, ja palaa talviunien jäljiltä metsästä kontiona. Syksyn tullen leppälintu visertää koivunoksalla kuoleman ennettä, ja raakut akanvirran syvyyksissä sen viestiä. Kun kallo halkeaa kuin munankuori ja koivun sisältä kovertuu ihmisen kuva, kaiken punoo yhteen joki, joka juoksee tämän ja toisen maailman välillä.
Mari Laaksosen ensimmäinen proosateos Miksi joet juoksevat on lyyrinen pienoisromaani pohjoisen luonnosta, joesta ja elävästä sen varrella. Teos virtaa eri aikakausissa ja kietoutuu erään kyläyhteisön kohtaloiden ympärille. Laaksosen kaunis kerronta ammentaa myyttisistä elementeistä ja rakentaa maailman, jossa luonto ja ihmisen yhteys siihen on maaginen. Romaani muodostuu kuvaukseksi kaiken yhteenkuuluvuudesta, elävän ja kuolevan rinnakkaisuuksista. Haastattelijana Vesa Tompuri.
Ohjelman taltiointi: Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.
Mitä muinainen DNA voi kertoa meistä ja menneisyydestämme?
Arkeogeneettinen tutkimus avaa uusia näkökulmia ihmisten, eläinten ja kasvien historiaan, muinaisiin tauteihin ja ympäristön muutoksiin. Samalla se paljastaa, miten ihmiset ja eliölajit ovat sopeutuneet ympäristöihin ja liikkuneet halki aikojen. Monitieteisessä tutkimusalassa yhdistyvät genetiikka, arkeologia, historia ja kielitiede.
Muinais-DNA – Avain menneisyyteen esittelee arkeogenetiikkaa ensimmäistä kertaa yleistajuisesti suomeksi. Teoksessa on uutta tietoa Suomen asutus- ja kielihistoriasta, sukulaisuudesta, terveydestä ja ruokavalioista.
Ulla Nordforsin ja Maj Meriluodon toimittama teos esittelee muinais-DNA-tutkimuksen ja sen sisartieteiden menetelmiä ja tutkimustuloksia laajalle yleisölle. Se auttaa ymmärtämään, miten monitieteinen tutkimus rikastuttaa historiantutkimusta ja avaa uusia mahdollisuuksia menneisyyden tutkimiseen. Kirja sopii hyvin sekä uusista menetelmistä kiinnostuneelle historian harrastajalle että käsikirjaksi tai kurssimateriaaliksi. Tampereen Kirjafestareilla Maj Meriluotoa haastattelee Tommi Leminen.
Ohjelman taltiointi: Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.
