Aihearkisto: Tapahtumataltioinnit

Einari Vuorela -palkinnon ehdokkaiden julkistus

Keuruun kaupungin vuonna 1997 perustama Einari Vuorela -runopalkinto annetaan kirjailijalle ansiokkaasta suomenkielisestä runoteoksesta.

8 500 euron tunnustus on huomionosoitus maamme runoilijoille, runolle ja kielelle. Palkinto jaetaan joka kolmas vuosi ja se rahoitetaan Einari Vuorela -rahastosta. Runopalkinnon voittaja julkistetaan 13.9.26 Korpirastas -juhlassa.

Vuoden 2026 palkintoehdokkaat ovat:Vuoden 2026 palkintoehdokkaat ovat:

Anja Erämaja: Joku menee aina ensin (WSOY, 2024), Lassi Hyvärinen: Vieras metsä (Poesia, 2024). Carlos Lievonen: Vain heteitä (Otava, 2024), Pirjo Lyytikäinen: Vanhan metsän elegia (Aviador, 2025), Miia Toivio: Hukka nukka tukka (Teos, 2024).

Penjami Lehto, Jukka Koskelainen ja Johanna Venho, kuva J. K. Ihalainen.

Palkintoraati:
Penjami Lehto, lehtori ja kriitikko
Johanna Venho, kirjailija
Jukka Koskelainen, kirjailija ja kriitikko

Annikin Runofestivaali: Has­san Bla­sim / J. K. Ihalainen

Born in Iraq, Hassan Blasim is a Finnish author, scriptwriter and film director known for his strong and surrealist short stories. He worked in his native country as a film director but had to flee due to political persecution. After a long and dangerous journey, he settled in Finland, where he has been building his career as a writer. He is considered one of the most significant and radical voices in new Arabic literature, and his works have been translated into numerous languages. Blasim’s prose combines violent war experiences, black humour and absurdly grotesque imagery. His exceptionally recognisable and multi-layered style breaks the traditional limits of narration. Blasim has received several international and Finnish awards for his work. He is also a frequent guest at international literature festivals. His work has brought international attention to Iraqi literature and refugee experiences in Europe. The Guardian has dubbed Hassan Blasim “perhaps the best writer of Arabic fiction alive.”

Hassan Blasim & J. K. Ihalainen, kuva Eino Ansio.

Has­san Bla­sim on Ira­kis­sa syn­ty­nyt suo­ma­lai­nen kir­jai­li­ja, kä­si­kir­joit­ta­ja ja elo­ku­vaoh­jaa­ja, joka tun­ne­taan eri­tyi­ses­ti voi­mak­kais­ta ja sur­rea­lis­ti­sis­ta no­vel­leis­taan. Hän työs­ken­te­li syn­nyin­maas­saan elo­ku­vaoh­jaa­ja­na, mutta jou­tui pa­ke­ne­maan siel­tä po­liit­ti­sen vai­non vuok­si. Pit­kän ja vaa­ral­li­sen pa­ko­mat­kan­sa jäl­keen Bla­sim aset­tui Suo­meen, missä hän on ra­ken­ta­nut uran­sa kir­jai­li­ja­na. Häntä pi­de­tään yh­te­nä uuden ara­bi­kir­jal­li­suu­den mer­kit­tä­vim­mis­tä ja ra­di­kaa­leim­mis­ta ää­nis­tä, ja hänen teok­si­aan on kään­net­ty lu­kui­sil­le kie­lil­le. Bla­si­min proo­sas­sa yh­dis­ty­vät sodan vä­ki­val­tai­set ko­ke­muk­set, musta huu­mo­ri sekä ab­sur­din gro­tes­ki ku­vas­to. Hänen poik­keuk­sel­li­sen tun­nis­tet­ta­va ja mo­ni­ker­rok­si­nen tyy­lin­sä rik­koo pe­rin­tei­siä ker­ron­nan ra­jo­ja. Bla­si­mil­le on myön­net­ty lu­kui­sia kan­sain­vä­li­siä tun­nus­tuk­sia kir­jal­li­ses­ta työs­tään ja hänet on pal­kit­tu Suo­mi-pal­kin­nol­la. Hän on myös tuttu vie­ras kan­sain­vä­li­sil­lä kir­jal­li­suus­fes­ti­vaa­leil­la. The Guar­dian -leh­ti on ku­van­nut Has­san Bla­si­mia ken­ties suu­rim­mak­si elä­väk­si ara­bian­kie­li­sen fik­tion kir­joit­ta­jak­si. J. K. Ihalainen lukee Sampsa Peltosen suomennoksen. Juontajana Päivi Haanpää.

Annikin Runofestivaali: Tomas Venclova / J. K. Ihalainen

Tomas Venclova is a Lithuanian poet, writer, literature researcher and translator. Turning 90 next year, Venclova is one the giants of European poetry. His works have been translated into more than 20 languages. He has received a number of international awards as well as honorary doctorates from several European universities. In the 1960s, Venclova lived in Moscow and Leningrad and was closely acquainted with the legendary poet Anna Akhmatova and future Nobel Prize winner Joseph Brodsky. His activities with other dissidents eventually led to banishment from the Soviet Union in 1977. After that, he worked as Professor of Slavic Literature at Berkeley and Yale in the United States. He is currently living in Vilnius. In his work, Venclova deals with the experience of totalitarism and the lessons that can be learned from its dark phases. The first Finnish translation of his work, Vastarinnan säkeet (by Urtė Liepuoniūtė, Palladium Kirjat), was published last year.

Tomas Venclova, kuva J. K. Ihalainen.

Tomas Venclova on liet­tua­lai­nen ru­noi­li­ja, kir­jai­li­ja, kir­jal­li­suu­den­tut­ki­ja ja kään­tä­jä. Ensi vuon­na 90 vuot­ta täyt­tä­vä Venclo­va on yksi eu­roop­pa­lai­sen ru­nou­den jät­ti­läi­sis­tä. Hä­nel­le on myön­net­ty lu­kui­sia kan­sain­vä­li­siä tun­nus­tuk­sia ja hän on usei­den eu­roop­pa­lais­ten yli­opis­to­jen kun­nia­toh­to­ri. Hänen teok­si­aan on kään­net­ty yli 20 kie­lel­le. Venclo­va asui 1960-lu­vul­la Mos­ko­vas­sa ja Le­nin­gra­dis­sa, ja hän kuu­lui muun muas­sa ru­noi­li­ja­le­gen­da Anna Ah­ma­to­van, ja tu­le­van No­bel-voit­ta­ja Jo­seph Brods­kyn lä­hi­pii­riin. Hänen toi­min­tan­sa toi­si­na­jat­te­li­ja­na johti lo­pul­ta kar­ko­tuk­seen Neu­vos­to­lii­tos­ta vuon­na 1977. Sen jäl­keen hän toimi muun muas­sa slaa­vi­lai­sen kir­jal­li­suu­den pro­fes­so­ri­na sekä Ber­ke­leyn että Yalen yli­opis­tois­sa Yh­dys­val­lois­sa. Tätä nykyä hän asuu Vil­nassa. Venclo­va kä­sit­te­lee teok­sis­saan to­ta­li­ta­ris­min ko­ke­mus­ta ja niitä ope­tuk­sia, joita sen syn­kis­tä his­to­rial­li­sis­ta vai­heis­ta voi­daan poi­mia. Hänen en­sim­mäi­nen suo­men­net­tu teok­sen­sa Vas­ta­rin­nan sä­keet (suom. Urtė Liepuoniūtė, Pal­la­dium Kir­jat) il­mes­tyi viime vuon­na. Suomenkielinen luenta J. K. Ihalainen. Juontajana Päivi Haanpää.

Ville Lähde: Kohta matka päättyy, rakkaani.

Vuonna 2020 kuolleen, Nokian Siurossa asuneen kuvanveistäjä Ossi Somman taide kurottaa menneisiin kauhuihin, hakaristeihin, keskitysleireihin ja luurankotehtaisiin, ja kuitenkin se muistuttaa kaameuksien yhä uusista muodoista sotina, ympäristötuhoina, eriarvoisuutena ja harvainvaltana. Sommalle välinpitämättömyys vääryyden äärellä on kautta aikain yhteiskuntien suurimpia ongelmia ahneuden ja sotaisuuden ohella. Historia ei toistu, mutta vääryys saa yhä uusia asuja, jos sitä vastaan ei kamppailla ja jos se unohdetaan. Tämä ajatus oli Somman hautaan asti jatkuneen ”kuvasodan” ytimessä.

Kesäkuussa Työväenmuseo Werstaan tiloissa Tampereella järjestettiin Ossi Somman filosofiaa käsittelevä seminaari ”Historia ei lopu”. Tilaisuudessa filosofi Ville Lähde kertoi omasta suhteestaan veistospuistoon sekä erityisesti sen teokseen Kohta matka päättyy, rakkaani.

Kohta matka päättyy, rakkaani, Ossi Somma. Kuva J. K. Ihalainen.

Ossi Somman 100-vuotisjuhlallisuudet Tampereella Finlayson Art Arealla (13.6.–16.8.).

Annikin Runofestivaali: Daniil Kozlov

Da­niil Koz­lov (tai­tei­li­ja­ni­mel­tään Susi­nuk­ke Ko­so­la) on Pie­ta­ris­sa syn­ty­nyt ja Tu­rus­sa asuva kir­jai­li­ja, ru­noi­li­ja, kus­tan­ta­ja ja sa­na­tai­deoh­jaa­ja. Hän on myös mer­kit­tä­vän Ru­no­gra­fi-verk­ko­foo­ru­min pe­rus­ta­ja. Koz­lov on jul­kais­sut neljä ru­no­teos­ta, jotka ovat ke­rän­neet lu­kui­sia pal­kin­toeh­dok­kuuk­sia. Hänen vuon­na 2017 il­mes­ty­neel­le Va­ris­to-ko­koel­mal­leen myön­net­tiin Ka­le­vi Jän­tin pal­kin­to. Koz­lov kir­joit­ti Va­ris­ton käsin, ja sen sai omak­seen ai­noas­taan hen­ki­lö­koh­tais­ta kir­joi­tet­tua tun­nus­tus­ta vas­taan. Neljä vuot­ta myö­hem­min il­mes­ty­nyt Tur­koo­si vyö­hy­ke yh­dis­tää ru­nout­ta, es­seis­tiik­kaa ja säe­ro­maa­nia. Koz­lo­vin viime vuon­na il­mes­ty­nyt en­sim­mäi­nen proo­sa­teos Ryssä (Sam­mak­ko) kuvaa hänen kas­vu­aan suo­men­ve­nä­läi­se­nä Tu­rus­sa 1990–2000-lu­vuil­la. Teos on ke­rän­nyt kii­tos­ta tar­kas­ta ja ru­nol­li­sen raa­dol­li­ses­ta kie­les­tään. Ryssä tar­kas­te­lee Koz­lo­vin pit­kään peit­te­le­mää ve­nä­läis­tä iden­ti­teet­tiä, ul­ko­puo­li­suu­den tun­net­ta sekä kan­sal­li­suu­den ra­ken­tu­mis­ta. Ohjelman juontaa Aino Suonio.

Daniil Kozlov, kuva Eino Ansio.

Annikin Runofestivaali: Risto Rasa

Risto Rasa, kuva Eino Ansio.

So­me­rol­la asuva Risto Rasa on yksi maam­me ra­kas­te­tuim­mis­ta lyy­ri­kois­ta. Rasa tun­ne­taan tii­viis­tä luon­to­kes­kei­ses­tä ru­nou­des­taan, jossa hän ky­ke­nee muu­ta­mal­la ri­vil­lä luo­maan tark­ko­ja ha­vain­to­ja ar­ki­sis­ta il­miöis­tä sekä luon­nos­ta ja ih­mi­sen pai­kas­ta siinä. Rasan tuo­tan­toa on ver­rat­tu hai­ku­ru­nou­teen sen pel­kis­ty­neen il­mai­sun ja het­kel­li­syy­den ta­voit­ta­mi­sen vuok­si. Hänen ru­nou­ten­sa kes­kei­siä tee­mo­ja ovat hil­jai­suus, luon­to, eläi­met, yk­si­näi­syys, kodin piiri sekä vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­lu. Rasan kieli on kir­kas­ta ja vä­häe­leis­tä, mutta menee sy­väl­le. Esi­kois­teok­sen Met­sän seinä on vain vih­reä ovi (Otava) il­mes­tyes­sä vuon­na 1971 Rasa oli vasta 17-vuo­tias. Teos sai osak­seen pal­jon huo­mio­ta ja se oli vahva kir­jal­li­nen lä­pi­mur­to. Muun muas­sa Eino Lei­non pal­kin­nol­la pal­ki­tun Rasan tuo­tan­to on vai­kut­ta­nut mo­niin suo­ma­lai­siin ru­noi­li­joi­hin, ja hän on va­kiin­nut­ta­nut ase­man­sa suo­ma­lai­sen ly­hyt­ly­rii­kan kes­kei­se­nä te­ki­jä­nä. Rasa onkin yksi si­tee­ra­tuim­pia ru­noi­li­joi­tam­me. Juontajana Päivi Haanpää.

Annikin Runofestivaali: Suvi West

Suvi West on Uts­joel­la asuva saa­me­lai­nen kir­jai­li­ja, elo­ku­vaoh­jaa­ja, kä­si­kir­joit­ta­ja ja tv-per­soo­na, joka yh­dis­tää töis­sään hen­ki­lö­koh­tai­suut­ta, ko­me­dial­li­suut­ta ja po­liit­ti­suut­ta. Elo­ku­van­te­ki­jä­nä hänet tun­ne­taan eri­tyi­ses­ti do­ku­men­taa­ri­ses­ta il­mai­sus­taan, jossa ko­ros­tu­vat iden­ti­teet­ti­ky­sy­myk­set, kult­tuu­ri­pe­rin­tö ja ym­pä­ris­tö­ai­heet. Wes­tin pal­kit­tui­hin elo­ku­viin kuu­lu­vat muun muas­sa saa­me­lais­ten kamp­pai­lua oman kult­tuu­rin­sa puo­les­ta kä­sit­te­le­vä Eat­na­mea­met – Hil­jai­nen tais­te­lum­me sekä Máhccan – Ko­tiin­pa­luu, josta hä­nel­le myön­net­tiin Vuo­den elo­ku­vaoh­jaa­ja -tun­nus­tus. Wes­tin tun­ne­tuim­pia tv-töi­tä on Märät sä­pik­käät / Njuos­ka bit­tut -ko­me­dia­sar­ja.

Aino Suonio ja Suvi West, kuva Eino Ansio.

Wes­tin esi­kois­kir­ja Syn­tien kum­mun nai­set il­mes­tyi viime vuon­na. Pal­jon kii­tos­ta ke­rän­nyt ro­maa­ni on au­to­fik­tii­vi­nen teos, joka kä­sit­te­lee it­sei­ro­ni­ses­ti ja raik­kaan oi­val­ta­vas­ti muun muas­sa luo­vuut­ta, sek­siä ja vä­hem­mis­tö­stres­siä. Ro­maa­nin haus­kat ti­lan­teet ja nok­ke­la dia­lo­gi sä­vyt­tä­vät va­ka­vam­pia tee­mo­ja, kuten saa­me­lais­nais­ten – ja nais­ten yli­pään­sä – koh­taa­maa epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta. Ohjelman juontaa Aino Suonio.

Suvi West: Syntien kummun naiset. Kustantamo S&S, 2025.

Annikin Runofestivaali: Kölö & Satu Kae

Kölö on tam­pe­re­lai­sen kir­jai­li­ja Saara Met­sä­ran­nan per­for­mans­si­si­vu­per­soo­na ja baa­be­lin kie­len jäl­ji­tys-per­for­mans­si, jossa eri maa­il­man kie­liä yh­dis­täen ero­te­taan kes­ke­nään kai­kil­la mah­dol­li­sil­la as­so­si­aa­tion kei­noil­la. Kölö on eten­dus­te sari, hääl, kõne ning rää­gi­ja ise. Medan Kölö sjun­ger är den et­no­fu­tu­ris­tiskt krets­lopp och avant­gards­tisk scha­ma­nis­tisk per­for­mans, medan den läser är det något helt annat. Spare times Kölö is avant­gar­de­ning its flowers, pushi green up ba­ba­lo­nian stems, wa­ving its exempli­mi­ties like folklo­re, per­for­mance, pop music, ri­tuals or li­tur­gy under the only tri­ni­ty of sha­man, she­man, he-man and ger­man she-p-herd.

Satu Kae ja Kölö. Kuva J. K. Ihalainen.

Yh­des­sä Kölön kans­sa esiin­tyy alt­to­viu­lis­ti Satu Kae, joka aloit­ti viu­lun­soi­ton opin­ton­sa jo 6-vuo­ti­aa­na. Kae val­mis­tui musiik­ki­pe­da­go­gik­si Oulun am­mat­ti­kor­kea­kou­lus­ta ja tai­tei­den mais­te­rik­si Swe­dish Na­tio­nal Orc­he­stra Aca­de­mys­ta Gö­te­bor­gis­sa. Tällä het­kel­lä hän toi­mii free­lance­ri­na niin klas­si­sen kuin po­pu­lää­ri­musii­kin­kin sa­ral­la ja kon­ser­toi ak­tii­vi­ses­ti.

Annikin Runofestivaalien avaus: J. K. Ihalainen / Katariina Lillqvist

Kesäkuussa Tampereen Annikin puutalokorttelin Runofestivaaleilta taltioidun ohjelmapaketin alkajaisiksi tapahtuman taiteellinen johtaja J. K. Ihalainen avaa tilaisuuden, ja hänen jälkeensä festareiden nimikkotaiteilija Katariina Lillqvist kertoo taiteestaan ja laulaa päätteeksi tarinan Valpuri Kynistä, joka oli Suomen ensimmäinen noitaoikeudessa vesikokeeseen joutunut nainen. Juontajana Päivi Haanpää.

Kuva J. K. Ihalainen.

Katariina Lillqvist on sekä Suomessa että Tšekissä asuva palkittu elokuvaohjaaja, kuunnelmien tekijä, taiteilija ja kulttuurivaikuttaja. Hänet tunnetaan rajoja rikkovana taiteilijana, joka on tuonut nukkeanimaation maassamme suuren yleisön tietoisuuteen.

KASTE / DAGG / DEW -kuraattorikierros, Fiskars

Fiskars Village Art & Design Biennalen toisena päänäyttelynä toteutuu fiskarsilaisten käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta Onoman kesänäyttely KASTE / DAGG / DEW, jonka kuratoi ja jonka näyttelyarkkitehtuurista vastaa Marco Casagrande.

Järjestyksessään jo 32. osuuskunnan kesänäyttely tarkastelee veden kiertokulkua ja sen roolia elämänkoneen moottorina, ihmistä osana kastetta.

“Kaste helmeilee vapaasti eri taiteen ja tieteen kenttien välillä. Näyttely on jonkin tyylin orgaaninen kone, jolla on kaiken kattavasti kastetta pinnalla. Kone helmeilee, tai hikoilee. Ympäröivän luonnon elämää tuottava kudos osaa alituisesti kastaa itse itsensä – tähän rituaaliin yritämme ottaa yhteyttä. Fiskarsin ruukki on lähtenyt kastepisarasta. Ei muuten olisi jokea tai kankivasaraa”, Casagrande kuvailee.

Kuva AJ Kaikuru.

Näyttelyyn osallistuu yli 50 taiteilijaa, joista valtaosa on valittu avoimen haun kautta osuuskunnan jäsenistöstä. Lisäksi näyttelyyn on kutsuttu tarkoin harkittu joukko kotimaisia ja kansainvälisiä tekijöitä. Casagranden kuratoima kokonaisuus hyödyntää ruukin ympäristöä, sen läpi virtaavaa vettä sekä vanhojen rakennusten arkkitehtuuria tavalla, joka kutsuu dialogiin historian ja Fiskarsinjoen kanssa.

Nanna Bayer & Iris Orasjärvi, Näkymätön valtameri, 2026. Värjätty posliini, turkis / Luu, kuivasavi. Kuva AJ Kaikuru.

KASTE-näyttelyn taiteilijat

Erna Aaltonen / Olga Angove / Nanna Bayer & Iris Orasjärvi / Anna Inkeri Björklund / Kirsti Doukas / Tapio Elevant / Jack Faber / Georg Grotenfelt / Eero Haikala / Lulu Halme / Pekka Ijäs / Mari Isopahkala / Lotta Jalava / Outi Karikivi / Tiina Karimaa / Ann Kraus / Maaretta Krohn & Risto Puurunen / Mikko Laakkonen / Elina Makkonen / Laura Mattila & Mikko Merz / Laura Merz & Rudi Merz / Rowan E. Mena & Marja Hepo-aho / Maija Mustonen & työryhmä Viki Kontopoulou ja Vilma Mankonen/ / Anu Mykrä / Jukka Mäkelä / Pia Nieminen / Ron Nordström / Pasi Orrensalo / Saara Paatero-Burtsov / Katri Pailos / Jaakko Pakkala / Piia Maria Pekkanen / Tuulia Penttilä / Sniedze Praulina / Nina Pulkkis & Merja Penttiä / Aapo Repo / Perttu Rista & Aapo Rista / Sami Ryhänen / Sarah Råholm / Kristian Saarikorpi / Saine Ensemble / Kim Simonsson  / Jan Söderblom / Matti Söderkultalahti / Riitta Talonpoika / Anna Uff / Viivi Varesvuo & Kirsi Costi Snellman / Karin Widnäs / Katja Öhrnberg

7.6.–30.8.2026 | 10470 Fiskars, Raasepori FINLAND

Veden taju – kuraattorikierros, Fiskars

Fiskars Village Art & Design Biennalen näyttely Veden taju

Veden taju -näyttely tarkastelee ihmisen suhdetta veteen sekä sitä, miten tieto, tunteet ja toiminta muovaavat veden tajuamme. Näyttely tuo yhteen taidetta, muotoilua, tiedettä ja henkilökohtaisia kokemuksia. Esillä on teoksia, projekteja ja hankkeita, jotka käsittelevät muun muassa veden hoivaa ja muovien vaikutusta vesistöihin. Kokonaisuus kutsuu kävijät pohtimaan omaa suhdettaan veteen.

“Suomessa olemme tottuneet veden runsauteen, mutta ympäristön muutokset haastavat arkisen suhteemme veteen uudella tavalla. Siksi vedestä huolehtiminen on yhä tärkeämpää. Tässä muutoksessa jokaisen henkilökohtaisella vesisuhteella on merkittävä rooli” –Riikka Latva-Somppi, Veden taju -näyttelyn kuraattori.

Luovi Productions -toimiston tuottama päänäyttelykokonaisuus levittäytyy Viljamakasiinin kolmeen kerrokseen. Veden taju sijaitsee rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Keskimmäisen kerroksen valtaa Aalto Yliopiston opiskelijoiden töistä koostuva Material Flow -näyttely. Pohjakerroksessa toimii Biennale Shop, jonka kuratoitu valikoima esittelee ajankohtaista suomalaista muotoilua ja käsityötä. Näyttelyiden ympärille rakentuu myös oheisohjelma, joka sisältää keskusteluja, työpajoja ja taiteilijatapaamisia.

Zoé Bruhat, Asia Pomorska ja Vilma Sainio: Ulva Intestinalis(Isosuolilevä). Kuva Justus Hirvi.

Veden taju -näyttelyn taiteilijat ovat: Atso Airola / Vala Boucht / Álvaro Catalán de Ocón / Karoline Hjorth, Riitta Ikonen / Sohvi Kangasluoma / Tuula Lehtinen / Riikka Latva-Somppi & Sense of Water research group / Anna van der Lei, Julia Lohmann / Gary Markle / Maarit Mäkelä & project team / Zoé Bruhat, Asia Pomorska, Vilma Sainio / Pia Sirén / Kirsti Taiviola

Osoite: Viljamakasiini, Fiskarsintie 333, 10470 Fiskars

7.6.–30.8.2026 | 10470 Fiskars

AJATTELU ON ILMAISTA!

Tapahtumapaikkana on Veitsitehdas. Aaltolan puheenvuoroa seuraa yleisökeskustelu. Ilta taltioidaan, ja se julkaistaan Radio Fiskarsissa pienellä viiveellä.

Tapahtumaan on vapaa pääsy, mutta suosittelemme ennakkoilmoittautumista 0409601033 tai suviheino@gmail.com. 

Paljastuskirja. Nyt.

Kirjoituksia keski-ikäisen ruumiin tiloista ja iloista

Puolet elämästä voi olla jäljellä. 

”Minä sanon, että keski-ikä on naisen elämässä kuin vuoristoradan huippu. Ennen sitä on tiukkaa ja raskasta nousua. Vasta siitä alkaa hauska osuus, todellinen kieputus, mahanpohjamäet ja hihkuminen.” 

Irina Björkman, Johanna Venho, Kaisa Kuurne ja Anna-Stina Nykänen. Kuva J. K. Ihalainen.

Keski-iässä tarvitaan rohkeutta tunnistaa, mitä haluaa, ja tarttua siihen.

Paljastuskirja. Nyt. kuvaa vaihetta, jossa hikoillaan, valvotaan, raivotaan, luovutaan lapsista, vanhemmista, kuukautisista – ehkä myös kohdusta tai palasta rintaa – ja löydetään himo, hellyys, häpeilemätön luovuus, kauneus, oma rauha ja voima, ruumiin lämmin syke ja aistivoimainen rakkaus.

Paljastuskirja. Nyt. -kirjan kirjoittajat ovat Kaisa Kuurne, Sirpa Kyyrönen, Johanna Matruka, Mianna Meskus, Anna-Stina Nykänen, Helena Sinervo, Saila Susiluoto, Eveliina Talvitie ja Keiju Vihreäsalo, ja sen toimittajat Kaisa Kuurne, Johanna Venho ja Anna-Stina Nykänen, joita Tampereen Kirjafestivaaleilla haastattelee Irina Björkman.

Ohjelman taltiointi: Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.

Kansallisromantiikka 2020-luvulla

Kansallisromantiikan tilaa 2020-luvulla pohtivat kirjailijat Artemis Kelosaari, Rimma Joonatan Erkko ja Juha Jyrkäs.

Juha Jyrkäs, Artemis Kelosaari ja Rimma Erkko.

Ohjelmatuotanto Nysalor-kustannus, taltiointi Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.

Jyrki Vainonen: Rajankävijä

Mitä vanhan ajan filosofit Platonista Spinozaan ovat sanoneet sielusta – ja mitä he sanoisivat uteliaalle kysyjälle tästä aiheesta nyt? Entä psykologian klassikot Freud ja Jung? Mitä sielu on, jos sellainen on olemassa? Voiko sielusta puhua ilman kytköstä kristillisyyteen tai muihin maailmanuskontoihin?

Jyrki Vainonen ja Aleksandra Hintikka, kuva J. K. Ihalainen.

Ehkä sielu on eräänlainen rajatila, jossa luovuus pääsee esiin. Luova ihminen tarvitsee silti rajat, puitteet luovuudelleen – kuten ulkoiseen maailmaan avautuvassa ikkunassa on puitteet. Yksi raja piirtyy elämän ja kuoleman välille. Kirjailija Jyrki Vainonen pohtii teoksessaan, pitäisikö tuota rajaa pelätä.

Tampereen Kirjafestareilla Jyrki Vainosta haastattelee Aleksandra Hintikka.

Ohjelman taltiointi: Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.

TIMO AIRAKSINEN: Millaista oli?

Tampereen Kirjafestareilla Timo Airaksinen johdattaa lukijaa kirjaansa Millaista oli?

Ennen kuin ryhdymme astialle, totean, että tätä aikalaistodistusta lukee kolmella eri tavalla: fiktiivisesti, historiallis-asiallisesti tai opiskelijan oppaana. 

Ensimmäisestä lukutavasta syntyy jonkinlainen poikain seikkailu- ja jännityskertomus onnettomasta vaasalaisesta looserista Timosta kamppailemassa ja painimassa menestyksen haamun kanssa isossa ja vieraassa Turussa. Juoni epäuskottava kuin huonossa romaanissa. Miten Timon käy? Millaisia esteitä hänen on ylitettävä? Millaiset ihmiset häntä kampittavat ja mistä löytyy apuja? Kestääköhän Timon hermo? 

Toinen tapa on keskittyä ajankuvaan, menneen Suomen silloiseen tilaan ja sen nuorison pyrkimyksiin. Miten opiskeltiin? Oliko kivaa? Kuinka suhtauduttiin politiikkaan, taiteeseen ja seksiin noina kovin kaukaisina aikoina. Pelättiinkö Kekkosta vai Neuvostoliittoa? Kuinka vapaa ja huoleton 1960-70 lukujen vaihde olikaan? Millainen oli yliopisto silloin? 

Kolmas tapa: lukea opiskelijan oppaana. Miten ja miksi yliopistossa opiskellaan ja menestytään. Perusasiat eivät ole muuttuneet. Pärjäämisen ehdot ovat ennallaan niissä oppiaineissa ja tiedekunnissa, joista tässä kerron. Miten tutkijaksi tullaan? Mutta yliopisto on myös muuttunut. Onko muutos ollut hyvään vai huonoon suuntaan, siihen otan myös kantaa. Minulla on perspektiiviä.

Ohjelman taltiointi: Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.

Jos sinulla olisi kanan aivot

Mitä tapahtuisi, jos ihmisellä olisi kanan aivot? Haluaisimmeko nokkia jyviä ja nukkua orrella? Murehtisimmeko seuraavaa päivää? Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan tieteen akateemikko Riitta Harin kirjassa Jos sinulla olisi kanan aivot.

Koululaisen kysymys kananaivoisesta ihmisestä johdattaa pitkän linjan neurotieteilijän pohtimaan, mitä merkitystä aivoilla on toiminnassamme ja miksi ihmisaivot ovat kehittyneet juuri tietynlaisiksi. Mieli, aivot, keho ja ympäristö muodostavat monimutkaisen systeemin, jota ei voi ymmärtää tarkastelemalla vain yhtä osasta kerrallaan.

Jos sinulla olisi kanan aivot avaa yllättäviäkin näkökulmia aivojen ja mielen toimintaan. Kuinka havainnot syntyvät? Miten ajattelu ja liikkuminen kytkeytyvät toisiinsa? Millä tavalla sosiaalinen vuorovaikutus muovaa aivoja ja mieltä? Mitä mielensisällöistä voidaan päätellä aivokuvantamisen perusteella? Teos kutsuu kurkistamaan neurotieteen kiehtovaan maailmaan ja tarjoaa vahvan pohjan aivojen ja mielen ymmärtämiselle.

Tampereen Kirjafestareilla Riitta Haria haastattelee Iida Simes.

Ohjelman taltiointi: Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.

PUUTARHAIHMISET

Jokainen vanha puutarha on arvokas, mielenkiintoinen ja kerroksellinen, kunhan vain osaa katsoa ja tarvittaessa hieman pöyhiä maata.

Pirjo Silveri ja Aino Öhman kutsuvat lukijan kanssaan kuopsuttelemaan multaa suomalaiseen yksityiseen puutarhaan, Haapakan pihamaalle, Vinkkilän kylään, Kokemäenjoen yläjuoksulle.

Äiti ja tytär käyvät vanhaa pihaa läpi kasvi kasvilta. Puutarhan aarteet ovat paitsi kasveja, myös niistä haarovia tarinanrönsyjä, jotka kertovat ihmisistä, menneistä ajoista, ympäristön muutoksesta ja yhteiskunnan kehityksestä. Puut ja perennat puhuvat.

”Ihmiset kuolevat, mutta jatkavat elämäänsä puutarhassa.”

Tampereen Kirjafestareilla kirjailijoita haastattelee Salla Yli-Erkkilä.

Ohjelman taltiointi: Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.

MARI LAAKSONEN: Miksi joet juoksevat

Kapustarinta juoksee vaaranlakea, ja vesimittari poukaman pintaa, kun Kristus-Maarian poika könyää nevalla nelinkontin, ja palaa talviunien jäljiltä metsästä kontiona. Syksyn tullen leppälintu visertää koivunoksalla kuoleman ennettä, ja raakut akanvirran syvyyksissä sen viestiä. Kun kallo halkeaa kuin munankuori ja koivun sisältä kovertuu ihmisen kuva, kaiken punoo yhteen joki, joka juoksee tämän ja toisen maailman välillä.

Mari Laaksosen ensimmäinen proosateos Miksi joet juoksevat on lyyrinen pienoisromaani pohjoisen luonnosta, joesta ja elävästä sen varrella. Teos virtaa eri aikakausissa ja kietoutuu erään kyläyhteisön kohtaloiden ympärille. Laaksosen kaunis kerronta ammentaa myyttisistä elementeistä ja rakentaa maailman, jossa luonto ja ihmisen yhteys siihen on maaginen. Romaani muodostuu kuvaukseksi kaiken yhteenkuuluvuudesta, elävän ja kuolevan rinnakkaisuuksista. Haastattelijana Vesa Tompuri.

Ohjelman taltiointi: Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.

Muinais-DNA – Avain menneisyyteen

Mitä muinainen DNA voi kertoa meistä ja menneisyydestämme?

Arkeogeneettinen tutkimus avaa uusia näkökulmia ihmisten, eläinten ja kasvien historiaan, muinaisiin tauteihin ja ympäristön muutoksiin. Samalla se paljastaa, miten ihmiset ja eliölajit ovat sopeutuneet ympäristöihin ja liikkuneet halki aikojen. Monitieteisessä tutkimusalassa yhdistyvät genetiikka, arkeologia, historia ja kielitiede.

Muinais-DNA – Avain menneisyyteen esittelee arkeogenetiikkaa ensimmäistä kertaa yleistajuisesti suomeksi. Teoksessa on uutta tietoa Suomen asutus- ja kielihistoriasta, sukulaisuudesta, terveydestä ja ruokavalioista.

Ulla Nordforsin ja Maj Meriluodon toimittama teos esittelee muinais-DNA-tutkimuksen ja sen sisartieteiden menetelmiä ja tutkimustuloksia laajalle yleisölle. Se auttaa ymmärtämään, miten monitieteinen tutkimus rikastuttaa historiantutkimusta ja avaa uusia mahdollisuuksia menneisyyden tutkimiseen. Kirja sopii hyvin sekä uusista menetelmistä kiinnostuneelle historian harrastajalle että käsikirjaksi tai kurssimateriaaliksi. Tampereen Kirjafestareilla Maj Meriluotoa haastattelee Tommi Leminen.

Ohjelman taltiointi: Tampereen Kirjafestarit 29.11.–30.11.2025.