Keuruun kaupungin vuonna 1997 perustama Einari Vuorela -runopalkinto annetaan kirjailijalle ansiokkaasta suomenkielisestä runoteoksesta.
8 500 euron tunnustus on huomionosoitus maamme runoilijoille, runolle ja kielelle. Palkinto jaetaan joka kolmas vuosi ja se rahoitetaan Einari Vuorela -rahastosta. Runopalkinnon voittaja julkistetaan 13.9.26 Korpirastas -juhlassa.
Vuoden 2026 palkintoehdokkaat ovat:Vuoden 2026 palkintoehdokkaat ovat:
Anja Erämaja: Joku menee aina ensin (WSOY, 2024), Lassi Hyvärinen: Vieras metsä (Poesia, 2024). Carlos Lievonen: Vain heteitä (Otava, 2024), Pirjo Lyytikäinen: Vanhan metsän elegia (Aviador, 2025), Miia Toivio: Hukka nukka tukka (Teos, 2024).
Penjami Lehto, Jukka Koskelainen ja Johanna Venho, kuva J. K. Ihalainen.
Palkintoraati: Penjami Lehto, lehtori ja kriitikko Johanna Venho, kirjailija Jukka Koskelainen, kirjailija ja kriitikko
Born in Iraq, Hassan Blasim is a Finnish author, scriptwriter and film director known for his strong and surrealist short stories. He worked in his native country as a film director but had to flee due to political persecution. After a long and dangerous journey, he settled in Finland, where he has been building his career as a writer. He is considered one of the most significant and radical voices in new Arabic literature, and his works have been translated into numerous languages. Blasim’s prose combines violent war experiences, black humour and absurdly grotesque imagery. His exceptionally recognisable and multi-layered style breaks the traditional limits of narration. Blasim has received several international and Finnish awards for his work. He is also a frequent guest at international literature festivals. His work has brought international attention to Iraqi literature and refugee experiences in Europe. The Guardian has dubbed Hassan Blasim “perhaps the best writer of Arabic fiction alive.”
Hassan Blasim & J. K. Ihalainen, kuva Eino Ansio.
Hassan Blasim on Irakissa syntynyt suomalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja elokuvaohjaaja, joka tunnetaan erityisesti voimakkaista ja surrealistisista novelleistaan. Hän työskenteli synnyinmaassaan elokuvaohjaajana, mutta joutui pakenemaan sieltä poliittisen vainon vuoksi. Pitkän ja vaarallisen pakomatkansa jälkeen Blasim asettui Suomeen, missä hän on rakentanut uransa kirjailijana. Häntä pidetään yhtenä uuden arabikirjallisuuden merkittävimmistä ja radikaaleimmista äänistä, ja hänen teoksiaan on käännetty lukuisille kielille. Blasimin proosassa yhdistyvät sodan väkivaltaiset kokemukset, musta huumori sekä absurdin groteski kuvasto. Hänen poikkeuksellisen tunnistettava ja monikerroksinen tyylinsä rikkoo perinteisiä kerronnan rajoja. Blasimille on myönnetty lukuisia kansainvälisiä tunnustuksia kirjallisesta työstään ja hänet on palkittu Suomi-palkinnolla. Hän on myös tuttu vieras kansainvälisillä kirjallisuusfestivaaleilla. The Guardian -lehti on kuvannut Hassan Blasimia kenties suurimmaksi eläväksi arabiankielisen fiktion kirjoittajaksi. J. K. Ihalainen lukee Sampsa Peltosen suomennoksen. Juontajana Päivi Haanpää.
Tomas Venclova is a Lithuanian poet, writer, literature researcher and translator. Turning 90 next year, Venclova is one the giants of European poetry. His works have been translated into more than 20 languages. He has received a number of international awards as well as honorary doctorates from several European universities. In the 1960s, Venclova lived in Moscow and Leningrad and was closely acquainted with the legendary poet Anna Akhmatova and future Nobel Prize winner Joseph Brodsky. His activities with other dissidents eventually led to banishment from the Soviet Union in 1977. After that, he worked as Professor of Slavic Literature at Berkeley and Yale in the United States. He is currently living in Vilnius. In his work, Venclova deals with the experience of totalitarism and the lessons that can be learned from its dark phases. The first Finnish translation of his work, Vastarinnan säkeet (by Urtė Liepuoniūtė, Palladium Kirjat), was published last year.
Tomas Venclova, kuva J. K. Ihalainen.
Tomas Venclova on liettualainen runoilija, kirjailija, kirjallisuudentutkija ja kääntäjä. Ensi vuonna 90 vuotta täyttävä Venclova on yksi eurooppalaisen runouden jättiläisistä. Hänelle on myönnetty lukuisia kansainvälisiä tunnustuksia ja hän on useiden eurooppalaisten yliopistojen kunniatohtori. Hänen teoksiaan on käännetty yli 20 kielelle. Venclova asui 1960-luvulla Moskovassa ja Leningradissa, ja hän kuului muun muassa runoilijalegenda Anna Ahmatovan, ja tulevan Nobel-voittaja Joseph Brodskyn lähipiiriin. Hänen toimintansa toisinajattelijana johti lopulta karkotukseen Neuvostoliitosta vuonna 1977. Sen jälkeen hän toimi muun muassa slaavilaisen kirjallisuuden professorina sekä Berkeleyn että Yalen yliopistoissa Yhdysvalloissa. Tätä nykyä hän asuu Vilnassa. Venclova käsittelee teoksissaan totalitarismin kokemusta ja niitä opetuksia, joita sen synkistä historiallisista vaiheista voidaan poimia. Hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa Vastarinnan säkeet (suom. Urtė Liepuoniūtė, Palladium Kirjat) ilmestyi viime vuonna. Suomenkielinen luenta J. K. Ihalainen. Juontajana Päivi Haanpää.
Vuonna 2020 kuolleen, Nokian Siurossa asuneen kuvanveistäjä Ossi Somman taide kurottaa menneisiin kauhuihin, hakaristeihin, keskitysleireihin ja luurankotehtaisiin, ja kuitenkin se muistuttaa kaameuksien yhä uusista muodoista sotina, ympäristötuhoina, eriarvoisuutena ja harvainvaltana. Sommalle välinpitämättömyys vääryyden äärellä on kautta aikain yhteiskuntien suurimpia ongelmia ahneuden ja sotaisuuden ohella. Historia ei toistu, mutta vääryys saa yhä uusia asuja, jos sitä vastaan ei kamppailla ja jos se unohdetaan. Tämä ajatus oli Somman hautaan asti jatkuneen ”kuvasodan” ytimessä.
Kesäkuussa Työväenmuseo Werstaan tiloissa Tampereella järjestettiin Ossi Somman filosofiaa käsittelevä seminaari ”Historia ei lopu”. Tilaisuudessa filosofi Ville Lähde kertoi omasta suhteestaan veistospuistoon sekä erityisesti sen teokseen Kohta matka päättyy, rakkaani.
Kohta matka päättyy, rakkaani, Ossi Somma. Kuva J. K. Ihalainen.
Ossi Somman 100-vuotisjuhlallisuudet Tampereella Finlayson Art Arealla (13.6.–16.8.).
Daniil Kozlov (taiteilijanimeltään Susinukke Kosola) on Pietarissa syntynyt ja Turussa asuva kirjailija, runoilija, kustantaja ja sanataideohjaaja. Hän on myös merkittävän Runografi-verkkofoorumin perustaja. Kozlov on julkaissut neljä runoteosta, jotka ovat keränneet lukuisia palkintoehdokkuuksia. Hänen vuonna 2017 ilmestyneelle Varisto-kokoelmalleen myönnettiin Kalevi Jäntin palkinto. Kozlov kirjoitti Variston käsin, ja sen sai omakseen ainoastaan henkilökohtaista kirjoitettua tunnustusta vastaan. Neljä vuotta myöhemmin ilmestynyt Turkoosi vyöhyke yhdistää runoutta, esseistiikkaa ja säeromaania. Kozlovin viime vuonna ilmestynyt ensimmäinen proosateos Ryssä (Sammakko) kuvaa hänen kasvuaan suomenvenäläisenä Turussa 1990–2000-luvuilla. Teos on kerännyt kiitosta tarkasta ja runollisen raadollisesta kielestään. Ryssä tarkastelee Kozlovin pitkään peittelemää venäläistä identiteettiä, ulkopuolisuuden tunnetta sekä kansallisuuden rakentumista. Ohjelman juontaa Aino Suonio.
Somerolla asuva Risto Rasa on yksi maamme rakastetuimmista lyyrikoista. Rasa tunnetaan tiiviistä luontokeskeisestä runoudestaan, jossa hän kykenee muutamalla rivillä luomaan tarkkoja havaintoja arkisista ilmiöistä sekä luonnosta ja ihmisen paikasta siinä. Rasan tuotantoa on verrattu haikurunouteen sen pelkistyneen ilmaisun ja hetkellisyyden tavoittamisen vuoksi. Hänen runoutensa keskeisiä teemoja ovat hiljaisuus, luonto, eläimet, yksinäisyys, kodin piiri sekä vuodenaikojen vaihtelu. Rasan kieli on kirkasta ja vähäeleistä, mutta menee syvälle. Esikoisteoksen Metsän seinä on vain vihreä ovi (Otava) ilmestyessä vuonna 1971 Rasa oli vasta 17-vuotias. Teos sai osakseen paljon huomiota ja se oli vahva kirjallinen läpimurto. Muun muassa Eino Leinon palkinnolla palkitun Rasan tuotanto on vaikuttanut moniin suomalaisiin runoilijoihin, ja hän on vakiinnuttanut asemansa suomalaisen lyhytlyriikan keskeisenä tekijänä. Rasa onkin yksi siteeratuimpia runoilijoitamme. Juontajana Päivi Haanpää.
Suvi West on Utsjoella asuva saamelainen kirjailija, elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tv-persoona, joka yhdistää töissään henkilökohtaisuutta, komediallisuutta ja poliittisuutta. Elokuvantekijänä hänet tunnetaan erityisesti dokumentaarisesta ilmaisustaan, jossa korostuvat identiteettikysymykset, kulttuuriperintö ja ympäristöaiheet. Westin palkittuihin elokuviin kuuluvat muun muassa saamelaisten kamppailua oman kulttuurinsa puolesta käsittelevä Eatnameamet – Hiljainen taistelumme sekä Máhccan – Kotiinpaluu, josta hänelle myönnettiin Vuoden elokuvaohjaaja -tunnustus. Westin tunnetuimpia tv-töitä on Märät säpikkäät / Njuoska bittut -komediasarja.
Aino Suonio ja Suvi West, kuva Eino Ansio.
Westin esikoiskirja Syntien kummun naiset ilmestyi viime vuonna. Paljon kiitosta kerännyt romaani on autofiktiivinen teos, joka käsittelee itseironisesti ja raikkaan oivaltavasti muun muassa luovuutta, seksiä ja vähemmistöstressiä. Romaanin hauskat tilanteet ja nokkela dialogi sävyttävät vakavampia teemoja, kuten saamelaisnaisten – ja naisten ylipäänsä – kohtaamaa epäoikeudenmukaisuutta. Ohjelman juontaa Aino Suonio.
Suvi West: Syntien kummun naiset. Kustantamo S&S, 2025.
Kölö on tamperelaisen kirjailija Saara Metsärannan performanssisivupersoona ja baabelin kielen jäljitys-performanssi, jossa eri maailman kieliä yhdistäen erotetaan keskenään kaikilla mahdollisilla assosiaation keinoilla. Kölö on etenduste sari, hääl, kõne ning räägija ise. Medan Kölö sjunger är den etnofuturistiskt kretslopp och avantgardstisk schamanistisk performans, medan den läser är det något helt annat. Spare times Kölö is avantgardening its flowers, pushi green up babalonian stems, waving its exemplimities like folklore, performance, pop music, rituals or liturgy under the only trinity of shaman, sheman, he-man and german she-p-herd.
Satu Kae ja Kölö. Kuva J. K. Ihalainen.
Yhdessä Kölön kanssa esiintyy alttoviulisti Satu Kae, joka aloitti viulunsoiton opintonsa jo 6-vuotiaana. Kae valmistui musiikkipedagogiksi Oulun ammattikorkeakoulusta ja taiteiden maisteriksi Swedish National Orchestra Academysta Göteborgissa. Tällä hetkellä hän toimii freelancerina niin klassisen kuin populäärimusiikinkin saralla ja konsertoi aktiivisesti.
Keramiikkataiteilija Karin Widnäs juhlii tänä vuonna kahta merkittävää merkkipaalua: 80 vuoden ikää ja 50 vuotta taiteilijana. Samalla juhlistetaan poikkeuksellista elämäntyötä, jonka jäljet näkyvät suomalaisessa keramiikassa, Fiskarsin ruukkiyhteisössä ja monien ihmisten elämässä.
Yli 30 vuotta sitten Karin muutti Fiskarsiin ympäristöön, joka tarjosi uusia mahdollisuuksia luovuudelle. Luonto, vanha ruukkimiljöö ja taiteilijayhteisö ovat toimineet ehtymättömänä inspiraation lähteenä. Hän kertoo edelleen tuntevansa alueen erityisen energian – voiman, joka näkyy niin rehevässä kasvillisuudessa kuin ihmisten tavassa tehdä työtä ja luoda uutta.
Karin Widnäsin elämäntyötä ovat leimanneet uteliaisuus, rohkeus ja jatkuva halu oppia. Oman kodin, studion ja museon rakentaminen Fiskarsiin oli unelma, jonka toteuttaminen vaati vuosien työn ja vahvan uskon omaan visioon. – Yleensä kerron nuorillekin, että jos on joku unelma, niin kannattaa tehdä kaikkensa sen eteen ja uskoa siihen unelmaan.
Taiteellinen perintö kulkee vahvasti suvussa. Karinin äiti, Olga Widnäs, oli arvostettu posliininmaalari, jonka työ vaikutti ratkaisevasti tyttären uravalintaan. Nyt sama luovuuden ketju jatkuu seuraavissa sukupolvissa. Juhlanäyttelyssä ovat mukana myös lapset, miniä ja lapsenlapset, joiden teokset kertovat yhteisestä tekemisestä, oppimisesta ja ilosta.
ONE – Alec WeckströmVÄRME – Kia WidnäsKING – Kevin Weckström
Karin Widnäs tunnetaan paitsi taitavana keramiikkataiteilijana myös ihmisenä, joka välittää ympäristöstään. Hän kantaa huolta Itämeren tulevaisuudesta, käsityötaitojen säilymisestä ja laadukkaan opetuksen merkityksestä. Yhteistyö John Nurminen -säätiön kanssa on kestänyt jo vuosia. Widnäs muistuttaa käsillä tekemisen voimasta aikana, jolloin suuri osa elämästä tapahtuu näyttöjen äärellä. Haastattelun lopussa hän kertoo huolensa keramiikkaopetuksen nykytilasta tämän päivän Suomessa.
Haastattelijana toimittaja Anna Paljakka.
Artikkelin luomisessa on käytetty tekoälyä apuna litteroinnissa ja tekstin jäsentämisessä.
Kesäkuussa Tampereen Annikin puutalokorttelin Runofestivaaleilta taltioidun ohjelmapaketin alkajaisiksi tapahtuman taiteellinen johtaja J. K. Ihalainen avaa tilaisuuden, ja hänen jälkeensä festareiden nimikkotaiteilija Katariina Lillqvist kertoo taiteestaan ja laulaa päätteeksi tarinan Valpuri Kynistä, joka oli Suomen ensimmäinen noitaoikeudessa vesikokeeseen joutunut nainen. Juontajana Päivi Haanpää.
Kuva J. K. Ihalainen.
Katariina Lillqvist on sekä Suomessa että Tšekissä asuva palkittu elokuvaohjaaja, kuunnelmien tekijä, taiteilija ja kulttuurivaikuttaja. Hänet tunnetaan rajoja rikkovana taiteilijana, joka on tuonut nukkeanimaation maassamme suuren yleisön tietoisuuteen.
Fiskars Village Art & Design Biennalen toisena päänäyttelynä toteutuu fiskarsilaisten käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta Onoman kesänäyttely KASTE / DAGG / DEW, jonka kuratoi ja jonka näyttelyarkkitehtuurista vastaa Marco Casagrande.
Järjestyksessään jo 32. osuuskunnan kesänäyttely tarkastelee veden kiertokulkua ja sen roolia elämänkoneen moottorina, ihmistä osana kastetta.
“Kaste helmeilee vapaasti eri taiteen ja tieteen kenttien välillä. Näyttely on jonkin tyylin orgaaninen kone, jolla on kaiken kattavasti kastetta pinnalla. Kone helmeilee, tai hikoilee. Ympäröivän luonnon elämää tuottava kudos osaa alituisesti kastaa itse itsensä – tähän rituaaliin yritämme ottaa yhteyttä. Fiskarsin ruukki on lähtenyt kastepisarasta. Ei muuten olisi jokea tai kankivasaraa”, Casagrande kuvailee.
Kuva AJ Kaikuru.
Näyttelyyn osallistuu yli 50 taiteilijaa, joista valtaosa on valittu avoimen haun kautta osuuskunnan jäsenistöstä. Lisäksi näyttelyyn on kutsuttu tarkoin harkittu joukko kotimaisia ja kansainvälisiä tekijöitä. Casagranden kuratoima kokonaisuus hyödyntää ruukin ympäristöä, sen läpi virtaavaa vettä sekä vanhojen rakennusten arkkitehtuuria tavalla, joka kutsuu dialogiin historian ja Fiskarsinjoen kanssa.
Nanna Bayer & Iris Orasjärvi, Näkymätön valtameri, 2026. Värjätty posliini, turkis / Luu, kuivasavi. Kuva AJ Kaikuru.
KASTE-näyttelyn taiteilijat
Erna Aaltonen / Olga Angove / Nanna Bayer & Iris Orasjärvi / Anna Inkeri Björklund / Kirsti Doukas / Tapio Elevant / Jack Faber / Georg Grotenfelt / Eero Haikala / Lulu Halme / Pekka Ijäs / Mari Isopahkala / Lotta Jalava / Outi Karikivi / Tiina Karimaa / Ann Kraus / Maaretta Krohn & Risto Puurunen / Mikko Laakkonen / Elina Makkonen / Laura Mattila & Mikko Merz / Laura Merz & Rudi Merz / Rowan E. Mena & Marja Hepo-aho / Maija Mustonen & työryhmä Viki Kontopoulou ja Vilma Mankonen/ / Anu Mykrä / Jukka Mäkelä / Pia Nieminen / Ron Nordström / Pasi Orrensalo / Saara Paatero-Burtsov / Katri Pailos / Jaakko Pakkala / Piia Maria Pekkanen / Tuulia Penttilä / Sniedze Praulina / Nina Pulkkis & Merja Penttiä / Aapo Repo / Perttu Rista & Aapo Rista / Sami Ryhänen / Sarah Råholm / Kristian Saarikorpi / Saine Ensemble / Kim Simonsson / Jan Söderblom / Matti Söderkultalahti / Riitta Talonpoika / Anna Uff / Viivi Varesvuo & Kirsi Costi Snellman / Karin Widnäs / Katja Öhrnberg
Fiskars Village Art & Design Biennalen näyttely Veden taju
Veden taju -näyttely tarkastelee ihmisen suhdetta veteen sekä sitä, miten tieto, tunteet ja toiminta muovaavat veden tajuamme. Näyttely tuo yhteen taidetta, muotoilua, tiedettä ja henkilökohtaisia kokemuksia. Esillä on teoksia, projekteja ja hankkeita, jotka käsittelevät muun muassa veden hoivaa ja muovien vaikutusta vesistöihin. Kokonaisuus kutsuu kävijät pohtimaan omaa suhdettaan veteen.
Riikka Latva-Somppi, kuva Justus Hirvi.Gary Markle, kuva Justus Hirvi.
“Suomessa olemme tottuneet veden runsauteen, mutta ympäristön muutokset haastavat arkisen suhteemme veteen uudella tavalla. Siksi vedestä huolehtiminen on yhä tärkeämpää. Tässä muutoksessa jokaisen henkilökohtaisella vesisuhteella on merkittävä rooli” –Riikka Latva-Somppi, Veden taju -näyttelyn kuraattori.
Luovi Productions -toimiston tuottama päänäyttelykokonaisuus levittäytyy Viljamakasiinin kolmeen kerrokseen. Veden taju sijaitsee rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Keskimmäisen kerroksen valtaa Aalto Yliopiston opiskelijoiden töistä koostuva Material Flow -näyttely. Pohjakerroksessa toimii Biennale Shop, jonka kuratoitu valikoima esittelee ajankohtaista suomalaista muotoilua ja käsityötä. Näyttelyiden ympärille rakentuu myös oheisohjelma, joka sisältää keskusteluja, työpajoja ja taiteilijatapaamisia.
Zoé Bruhat, Asia Pomorska ja Vilma Sainio: Ulva Intestinalis(Isosuolilevä). Kuva Justus Hirvi.
Veden taju -näyttelyn taiteilijat ovat: Atso Airola / Vala Boucht / Álvaro Catalán de Ocón / Karoline Hjorth, Riitta Ikonen / Sohvi Kangasluoma / Tuula Lehtinen / Riikka Latva-Somppi & Sense of Water research group / Anna van der Lei, Julia Lohmann / Gary Markle / Maarit Mäkelä & project team / Zoé Bruhat, Asia Pomorska, Vilma Sainio / Pia Sirén / Kirsti Taiviola
Pysyvän rauhan aika jää lyhyeksi. 90-luvun alussa Neuvostoliitto hajoaa, uusia sotia käynnistyy, nyt myös Euroopassa. Kurdipakolaisia saapuu Suomeen erityisesti Länsi-Uudellemaalle, missä pakolaissihteeriksi valitaan Börje Mattsson.
Jälkeenpäin maailmaa tulkitessa voi nähdä, miten uuden kehityksen merkit olivat kypsyneet taustalla ja miten ne purkautuivat Kuwaitin sotana, Balkanin sotana ja pakolaisten virtana Suomeen. Maailma muuttui niin nopeasti, että valmiudet reagoida olivat vasta kehittymässä. Suomessa pakolaisasioita oli hoitanut lähinnä SPR, mutta tilanteen nopeasti muuttuessa uusia ratkaisuja ja ennakkoluulottomia päätöksiä oli tehtävä. Virheiltäkään ei vältytty. Aina linjat eivät kohdanneet, vaan Mattsson haastettiin jopa oikeuteen syytettynä rasismista.
Balkanin sodan loppuvaiheilla Mattssonosallistui ministeri Claes Anderssonin pyynnöstä Sarajevossa järjestettyyn kokoukseen, jossa läsnä olivat myös kaikkien sodan osapuolten edustajat. Omassa puheessaan Mattsson puhui erityisesti niiden tuntojen pohjalta, joita hän koki matkalla lentokentältä hotellille. Itse hän pitää tätä puhetta elämänsä parhaana. Sarja jatkuu… Suvi Heino
Faces-festivaaleilla presidentti Tarja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi Börje Mattssonin matkassa. Kuva Börje Mattssonin arkisto.
Nokialla Harjuniityn esiopetuksessa lukeminen on olennainen osa jokaista päivää. Radio Fiskarsin Tämän minä luin -hankekin innosti lapsia, ja heistä kaksi tuli radioon opettaja Tanja Kotiniityn opastuksella kertomaan valitsemistaan toivekirjoista. Hilman kirjana oli Neppari ja pupukahvila, Leo valitsi lukupaketikseen Lego Ninjago – lohikäärmeen nousu.
Kuulemme myös, miten muut lapset osallistuivat hankkeeseen. Lisäksi Tanja Kotiniitty kertoo lukemisen tärkeydestä ja sitä tukevista hankkeista. Suvi Heino
Taru Viinikainen: Neppari ja pupukahvila. WSOY, 2022.
Tämän minä luin on Radio Fiskarsin lasten ja nuorten lukemishanke. Lapset ja nuoret lukevat valitsemansa kirjan, jonka radio heille hankkii, tekevät siitä esittelyn ja esittävät sen Radio Fiskarsissa. Ohjelmasarja jatkuu syksyllä 2026, tervetuloa osallistumaan!
Fiskarsin Veitsitehtaalla 8.5. vietetyssä filosofi Elisa Aaltolan Ajattelu on ilmaista! – Det kostar int’ att tänka! -illassa teemana oli Eläinten demonisointi.
Kuva J. K. Ihalainen
Aiheen historiallisia käänteitä luotaavan katsauksen jälkeen Aaltola kuvasi eläinten demonisaation tämänhetkistä tilannetta. Yleisöä puhuttivat erityisesti vieraslajitorjuntaan liittyvät moraalikysymykset. Suomessa on suuri määrä ei-toivottuja vieraslajeja kuten tuhoa niittävät espanjansiruetanat ja niiden mustapäälajitoverit. Kuka saa määrittää vieraslajin haitallisuusasteen? Onko vieraslaji aidosti haitallinen vai onko se sitä meidän omien intressiemme kautta? Mitä vieraslajia Suomessa voimakkaimmin karsastetaan, ja miten Stalin tähän asiaan liittyy?
Vaikka vieraslajien määrä koko ajan kasvaa, silti ei-tappavien torjuntamenetelmien tutkimus laahaa pahasti jäljessä. Keinoja torjuntaan kyllä jo on, mutta miten löytää se oikea? Entä mitä eroa on vieraslajilla ja tulokaslajilla?
Filosofi Elisa Aaltola on keskittynyt eläimiä koskeviin eettisiin ja filosofisiin kysymyksiin, ympäristöetiikkaan sekä normatiiviseen moraalikäsitykseen. Aaltolan vuonna 2024 perustama eläinoikeusakatemia kokoaa yhteen eläinoikeuksien puolustajia tieteen, taiteen ja viestinnän alueilta.
Pahoittelemme äänitteen alussa esiintyvää taustakohina (kesto noin 1,5 minuuttia).
Julisteen kuva Minna Mead.
Seuraavan kerran Ajattelu on ilmaista Fiskarsin Veitsitehtaalla 28.8.2026 Filosofi Mikko Lahtinen teemalla Jokainen ihminen on ajattelija sekä 16.10. 2026 Kirjallisuus- ja kuvataidekriitikko Aleksis Salusjärvi, teema selviää myöhemmin.
Radio Fiskarsin rauhan teemassa tapaamme Suomen ehkä tunnetuimman rauhantyön parissa työskentelevän pariskunnan.
Vappu ja Ilkka Taipale ovat kuusikymmenluvulta alkaen matkanneet rauhanaktivisteina eri puolilla maailmaa. Eräs heidän tärkeistä aktiviteeteistaan on toiminta maailmanlaajuisessa Lääkärit ydinsotaa vastaan -järjestössä, joka perustettiin vuonna 1979.
Aktiivinen rauhantyö elää ja voi hyvin, vaikka lehdistö siitä niin mielellään vaikenee. Mistä tämä vaikeneminen mahtaa johtua? Entä mistä on peräisin tulevaisuuteen pelokkaasti suhtautuva ilmapiiri? Mukana ohjelmassa myös J. K. Ihalainen ja Suvi Heino.
Lisää Taipaleiden tarinoita ja kokemuksia:
Vappu ja Ilkka Taipaleella, Into Kustannus, 2021.
Ilkka Taipale: Sinisilmäinen pasifisti – kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä, Rosebud, 2024.
Ohjelmassa puheenaiheena oleva tuore kirjasarja: Leo Mechelin: Kootut teokset 1-9 (1839–1914), Rosebud, 2026.
AJATTELU ON ILMAISTA! – DET KOSTAR INT’ ATT TÄNKA!
Filosofi Elisa Aaltola alustaa ja keskustelee aiheesta: ”Eläinten demonisaatiosta: kun vieraslajeista ja muista eläimistä rakennetaan vihollisia”.
Tapahtumapaikkana on Veitsitehdas. Aaltolan puheenvuoroa seuraa yleisökeskustelu. Ilta taltioidaan, ja se julkaistaan Radio Fiskarsissa pienellä viiveellä.
Tapahtumaan on vapaa pääsy, mutta suosittelemme ennakkoilmoittautumista 0409601033 tai suviheino@gmail.com.
Kirjailijavartti on Pirkkalaiskirjailijat ry:n tuottama ohjelma, jossa pirkanmaalaiset kirjailijat kertovat itsestään, ajatuksistaan ja sattumuksistaan vuosien varrella. He lukevat myös otteita teoksistaan. Tuotanto @ 2023-2025 Pirkkalaiskirjailijat & StudioKirja.
Juliste: J. K. Ihalainen.
Tähän asti ilmestyneet Kirjailijavartit, (kuvaajien nimet kunkin kirjailijan omalla sivulla):
Pirkkalaiskirjailijat ry on Suomen vanhin maakunnallinen kirjailijayhdistys. Se perustettiin hotelli Tammerissa Tampereella 21.11.1943. Yhdistykseen on historian varrella kuulunut monia Suomen kirjallisuuden merkkinimiä, kuten Väinö Linna, Eeva-Liisa Manner, Mirkka Rekola ja Kirsi Kunnas. Yhdistyksellä on tänä päivänä yli 200 jäsentä, jotka kaikki ovat ammattikirjailijoita. Pirkkalaiskirjailijat ry toimii laajasti Pirkanmaan kaunokirjailijoiden yhdyssiteenä, nostaa esiin Tampereen asemaa merkittävänä kirjallisuuskaupunkina ja edistää paikallisten kirjailijoiden asemaa. Yhdistys palvelee Pirkanmaan asukkaita tuottamalla laadukasta ja monipuolista kulttuuritarjontaa ja yleisölle maksuttomia kirjallisuustapahtumia.
Viisiosainen Angolasta Irakiin, Börje Mattssonin polut paremman maailman puolesta on nyt valmis. Sen ensimmäisessä osassa 1960-luvun nuoriso elää rauhanaikaa samalla kun heidän kodeissaan sota on edelleen monin tavoin läsnä. Radio- ja televisiotoiminnan kehittyessä tietoisuus globaaleista syy- ja seuraussuhteista terävöityy. Vahvasti ajassa mukana elävä Börje Mattsson sitoutuu solidaarisuus- ja rauhanajattelun asialle. Tämä vie hänet ensin Afrikkaan ja myöhemmin maailman eri kolkkiin, missä eletään epävarmoja aikoja.
Sarjan jaksoissa 1.–4. liikutaan erityisesti 1970-luvun Afrikan itsenäisyystaisteluissa, jotka huipentuvat Portugalin siirtomaavallan loppukohtaukseen (1975).
Viidennen ja samalla viimeisen osan alkaessa Eurooppa on juuri elänyt nykyhistoriansa seesteisintä euforian aikaa. Mutta liian pian maailmanmeno vaihtaa suuntaa, kun Irakissa käynnistyy Kuwaitin sota (1990–1991); Neuvostoliitto hajoaa (1991), ja viimein myös Euroopassa syttyy Balkanin sota (1991–95).
Pakolaisia saapuu yhä enemmän myös Suomeen. Monikulttuurisuuden vakiinnuttamiseksi tarvitaan uudenlaisia toimia, jotka auttavat maahanmuuttajia integroitumaan Suomeen ja suomalaisia avaamaan yhteiskuntaa. Mittavan muutoksen eteen työskennellään ja hankkeita ja projekteja käynnistetään koko maassa. Länsi-Uudellamaalla Börje Mattsson ja Holger Wickström perustavat Faces-festivaalit (1998), jotka haluavat esitellä Suomen uudenlaiset kasvot. Festivaalien ja projektien kanssa Mattsson ja solidaarisuus- ja rauhantyö ovat matkanneet Suomen lisäksi monessa maassa. Suvi Heino
Angolasta Irakiin, Börje Mattssonin polut paremman maailman puolesta on edennyt toiseksi viimeiseen jaksoonsa. Senegalin presidentti Léopold Sédar Senghor vierailee Suomessa. Tämä vierailu ei mene järjestäjien eikä mielenosoittajienkaan suunnitelmien mukaan, mutta sen seuraukset ovat kauaskantoiset. Mielenosoittajia uhkaava vankeustuomio saa onnellisen lopun.
1970-luvun puolivälin Mosambikissa Mattsson tapaa suurlähettiläs Martti Ahtisaaren. Jakson päätteeksi kuullaan välähdyksiä Portugalin siirtomaavallan loppukohtauksesta.
Ohjelman aluksi Börje Mattsson pohtii, onko keskusteluilmapiiri Suomessa tarpeeksi avoin. Suvi Heino
Börje Mattsson Angolassa 1970-luvulla, missä Taksvärkki ry:n tuella rakennettiin kouluja Etelä-Afrikan pakolaisten lapsille. Kuva Börje Mattssonin arkisto.
